Niilo Klimin maanalainen matka | Page 8

hallitsija kokelaitten nimet er??sen kirjaan, voidaksensa milloin tahansa n?hd?, ketk? ansaitsevat tulla huomioon avonaisia virkoja asetettaissa.
Mainittu nuori nainen oli nelj? vuotta takaperin saanut niin oivat kiitokset karatteilta, ett? hallitsija niiden johdosta m??r?si h?net presidentiksi h?nen syntym?kaupunkiinsa. T?t? tapaa antaa kullekin toimensa syntym?seudullansa noudatetaan aina tarkasti Pootualaisten kesken, sill? he otaksuvat ettei kukaan paremmin saata tuntea oloja paikkakunnalla kuin se joka siell? on syntynyt ja kasvatettu. Palmka (se oli t?m?n nuoren naisen nimi) oli nyt kolme vuotta suurimmalla kiitett?v?isyydell? hoitanut virkaansa ja h?nt? arvosteltiin ymm?rt?v?isimm?ksi puuksi koko kaupungissa, sill? h?n oli niin varovainen k?sityksiss?ns?, ett? h?n tuskin luuli jotakin asiata oikein ?ly?v?ns? ennenkuin h?n oli kuullut sit? kolmasti taikka nelj?sti kerrottavan, mutta mit? h?n kerran oli saanut selv?sti mieleens? sen h?n k?sitti perinpohjin, ja kehitti semmoisella tarkka?lyisyydell? jokaisen sekavankin kysymyksen, ett? kaikki h?nen tuomionsa saivat ennusjumalan vastauksen maineen. Eik? h?n ollutkaan koko virka-ajallansa julistanut viel? ainoatakaan tuomiota, jota ei korkein oikeus olisi kiitoksella vahvistanut. -- Sent?hden, kun tarkemmin punnitsin t?t? j?rjestelm??, ett? molemmilla sukupuolilla oli sama tilaisuus tarttumaan julkiseen el?m??n, mink? ensin olin hylj?nnyt, ei se nyt n?ytt?nyt minusta niink??n mielett?m?lt?. Min? ajattelin itsekseni: Mit?p? siit?, jos Bergenin pormestarin rouva asettuisi miehens? sijalle tuomiop?yd?n ??ress?? Mit?p? siit?, jos asianajaja S?renin tyt?r jolla on sana vallassansa ja sit? paitsi on ?lyk?s tytt?, hoitaisi oikeudenk?ymisi? tyhm?n is?ns? asemesta? Meid?n lainhoidantomme ei suinkaan siit? vahinkoa saisi ja luultavaa on ettei oikeudelle niin usein korvapuustia sivallettaisi. Edelleen ajattelin n?in: kepe?ntekoiset tuomiot, joita ylip??ns? Euroopassa tehd??n kyll?, jos niit? huolellisesti tutkittaisiin, laitettaisiin takaisin ankaralla nuhteella ep?kypsin? h?tikk?t?in?.
Syy, miksi minulta suonta iskettiin oli t?m?: Niinpian kun joku on todistettu syylliseksi jostakin rikoksesta ei h?nt? tuomita ruoskittavaksi, runneltavaksi eik? mestattavaksi, vaan h?nen suontansa isket??n siin? tarkoituksessa, ett? saataisiin selv? siit? johtuuko tehty rikos ilkeydest? taikka huonosta verest? ja ep?terveellisist? nesteist? sek? vaikuttaisiko t?mm?inen menettely parantumiseen, koska tuomioistuimet t??ll? alhaalla enemm?n tarkoittavat rikollisen parantamista kuin rankaisemista. Kuitenkin on t?m? parantamisen tapa samalla my?s jonkinlainen rangaistus, kun n?in tuomittua suoneniskua aina pidet??n h?pe?llisen?. Jos joku toisen kerran joutuu t?mm?isest? erhetyksest? kanteen alaiseksi, tuomitaan h?n kansalaisoikeutensa menett?neeksi ja ajetaan maanpakolaisuuteen maankuorelle, jossa kaikki ilman poikkeuksetta otetaan vastaan. T?st? maanpakolaisuudesta vastedes kerron tarkemmin. Syyn? siihen miksi se haavuri, joka avasi minun suontani h?mm?styi vertani tutkiessaan oli se, ett? t?m?n kiertot?hden asukkailla veren asemesta on kirkas ja valkeaan vivahtava neste suonissaan, ja jota valkeampata se on sit? enemm?n se todistaa puhtaudesta ja viattomuudesta.
Kaikesta t?st? min? sain hyv?n tiedon perehdytty?ni maanalaiseen kieleen, ja min? rupesin sent?hden pense?mmin tuomitsemaan t?t? kansaa, jota siihen asti olin liian ajattelemattomasti halveksinut. Min? k?sitin pian, ettei n?ille puille, joita ensin olin pit?nyt tuhmina ja hassuina, inhimillisyys ja s??dyllisyys ollut vieraita; ja ettei minun siis tarvinnut pelj?t? henke?ni, mik? toivoni viel? enemm?n vahvistui kun min? huomasin ett? minulle kahdesti p?iv?ss? tuotiin ravintoaineita. Ruokana oli tavallisesti hedelmi? ja kaikellaisia kaaliksia ja juomana oli kirkas, eritt?in hyv?nmakuinen ja miellytt?v? neste.
Pormestari, joka yh? edelleen piti minua vangittuna, ilmoitti heti hallitsijalle, joka asui l?hell?, ett? j?rjellinen el?in, vaikka sangen omituinen ruumiinsa rakennukselta, sattumalta oli joutunut h?nen k?siins?. Ruhtinasta miellytti asia ja h?n k?ski minulle opettamaan maan kielt?, mink? opittuani minut piti hoviin l?hetett?m?n. Min? sain siis kielenopettajan ja edistyin puolessa vuodessa niin ett? jotenkin helposti saatoin keskustella asukkaiden kanssa.
Ehditty?ni oppia kielen ensimm?iset alkeet saapui toinen k?sky hovista, ett? opetustani piti jatkettaman, ett? min? pantaisiin kaupungin lukioon ett? t?m?n laitoksen karatit eli tutkijat tarkemmin ottaisivat selv?n ymm?rryslahjoistani ja sitten antaisivat lausunnon miss? opin ja tieteen haarassa minusta sopisi parasta toivoa. Kaikkia t?t? noudatettiin tarkasti, ja niin kauvan kun min? olin t?ss? laitoksessa hoidettiin minun sek? ruumiillista ett? sielullista puoltani, eik? v?hint? vaivaa n?hty siit?, ett? min? niin paljon kuin mahdollista tulisin puun kaltaiseksi, jossa tarkoituksessa he ruumiilleni sovittivat keinotekoisia oksia.
Is?nt?ni kanssa juttelin joka ilta lukiosta tultuani kaikellaisista aineista ja jos joistakin kysymyksist?. Todellisella mielihyv?ll? kuulteli h?n kertomustani siit? mit? minulle oli tapahtunut matkallani maanalaisen maailmaan; mutta ennen kaikkia h?n ylen m??rin h?mm?styi ja ihmetteli kun kerroin meid?n maastamme ja ??rett?m?st? taivaasta t?ynn? lukemattomia t?hti?. Kaikkea t?t? h?n kuulteli halullisella tarkkuudella, mutta tuli v?h?n h?millens? kun h?nelle puhuin puista maan p??ll?: ett? niilt? puuttuu sielunelo, oma liikkumisen kyky, ja ett? ne juurilla ovat aina samalla sijallansa maassa; ja h?n loi minulle tulistuneita silm?yksi? kun h?nelle vakuutin ett? me hakkaamme puumme maahan l?mmitt??ksemme niill? huoneemme ja keitt??ksemme ruokamme. Mutta h?nen vihansa ei milloinkaan ollut pitk?ik?inen. Ehditty?ns? ajatella asiata muuttui h?n v?hitellen hyv?ksi j?lleen, ja ojensi silloin viisi oksaansa (useampaa h?nell? ei ollutkaan) korkeutta kohden ylist?en luojan viisasta neuvoa, joka tarkoituksilleen on tutkimaton, ja kuulteli sitte j?lleen halulla mit? minulla oli edelleen kerrottavana. H?nen rouvansakin, joka t?h?n asti oli kaihonnut seuraani, k?vi sovinnolliseksi ja kaikki h?nen ep?ilyksens? katosivat h?nen tultuansa selville asioiden oikeasta laidasta: ett? minua nimitt?in oli vietellyt puun ulkonainen yht?l?isyys semmoisiin, joihin meid?n maassa v?hint?k??n arvelematta saadaan kavuta yl?s. Mutta pelj?ten loukkaavani nuorta yst?vyytt?mme taikka uudestaan repiv?ni auki haavoja, jotka juuri vasta olivat parantuneet, en puhunut