Nathan Viisas

迊Nathan Viisas

The Project Gutenberg EBook of Nathan Viisas, by Gotthold Ephraim Lessing This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Nathan Viisas Viisin?yt?ksinen n?ytelm?runo
Author: Gotthold Ephraim Lessing
Translator: Juhani Siljo
Release Date: July 11, 2005 [EBook #16262]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NATHAN VIISAS ***

Produced by Jarmo Lehtovaara and Tapio Riikonen

NATHAN VIISAS
Viisin?yt?ksinen n?ytelm?runo
Kirj.
GOTTHOLD EPHRAIM LESSING
SUOMENNOSTY? ON SUORITETTU "SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDIST?MISRAHASTON" VAROILLA.
Suomentanut
J. SILJO
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1919.

Introite, nam et heic Dii sunt Apud Gellium.
(Astukaa sis??n, sill? t??ll?kin asuu jumalia! Gelliuksen lause.)

HENKIL?T:
SALADIN, sulttaani. SITTAH, h?nen sisarensa. NATHAN, rikas jerusalemilainen juutalainen. RECHA, h?nen ottotytt?rens?. DAJA, kristitty nainen, mutta juutalaisen talossa Rechan seuralaisena. Nuori RISTIRITARI. DERVISHI. Jerusalemin PATRIARKKA. MUNKKI. EMIIRI sek? muutamia Saladinin MAMELUKKEJA.
Tapahtuu Jerusalemissa.

ENSIM?INEN N?YT?S.
ENSIM?INEN KOHTAUS.
N?ytt?m?: Nathanin talon eteinen. NATHAN, saapuen matkalta. DAJA, tullen h?nt? vastaan.
DAJA. H?n on se! Nathan! Kiitos Jumalan, palaattepahan vihdoinkin!
NATHAN. Niin, Daja, Jumalan kiitos! Mutta miksi 'vihdoin'? Ma aioinko siis ennen palata? Tai voinko palata? On Babyloniin t??lt' yli parisataa penikulmaa, jos pakko oikeaan ja vasempaan on tielt??n poiketa, kuin oli mun. Ja velkain periminen ty?l??ksikin voi k?yd?, aikaa vie -- ei suoriudu siit' aivan k?tt? k??nt?en.
DAJA. Voi Nathan, kuin kurja, kurja teist' ois voinutkaan sill'aikaa tulla t??ll?! Talonne...
NATHAN. Niin, kuulin jo: se paloi. Taivas suokoon, ett' olen saanut kuulla kaikki jo!
DAJA. Ja oli palaa perustusta my?ten.
NATHAN. Me silloin, Daja, uuden, mukavamman oisimme rakentaneet.
DAJA. Niinp? kyll?! -- Vaan palossa hiuskarvan varass' oli my?s Rechan henki.
NATHAN. Mit?? Rechan henki? Mun rakkaani? -- En ole kuullutkaan. -- No, talokin ois saanut menn? silloin. -- Hiuskarvan varass'! -- Oh, h?n onkin varmaan, h?n onkin palanut! -- Se tunnusta! Kaikk' ilmaise! -- Mua ?l? kiduta, vaan surmaa! -- H?n on kuollut siis.
DAJA. Jos ois h?n kuollut, kuulisitteko sen multa?
NATHAN. Miks s?ikytit siis mua? -- Rechani, oi Recha!
DAJA. Teid?n, -- teid?n Rechanne?
NATHAN. Mun oisko joskus luovuttava h?nt? omaksi lapsekseni sanomasta!
DAJA. Teill' onko yht? hyv? oikeus my?s kaikkeen muuhun, mit? omistatte?
NATHAN. Mihink??n parempaan ei oikeutta! Minulle onni, luonto kaiken muun on lahjoittanut. Vain t??n omaisuuden oon itse ansainnut.
DAJA. Kuin kalliisti, oi Nathan, saankaan maksaa hyvyytenne! Jos hyvyys, tuolla mielin harjoitettu, hyvyytt? onkaan!
NATHAN. Tuolla mielin? Mill??
DAJA. Mun omatuntoni...
NATHAN. Suo, Daja, ensin mun kertoa...
DAJA. Mun omatuntoni, ma sanon...
NATHAN. ... mink? kauniin kankaan olen ma sulle Babylonist' ostanut. Niin upean ja silti aistikkaan! Tuon tuskin Rechallekaan kauniimpaa.
DAJA. Mit' auttaa se? Mun t?ytyy sanoa: ei omatuntoni j?? kuuroks en??.
NATHAN. Ja haluanpa n?hd?, kuinka ovat sun mielees korvarenkaat, k??dyt, soljet ja sormus, jotka sulle valikoin ma Damaskosta.
DAJA. Sellainen te ootte! Vain lahjain anto mieless', aina vain!
NATHAN. S? yht? alttiist' ota kuin ma annan, ja vaiti j??!
DAJA. Niin, vaiti! Oottehan suoruuden, jalouden perikuva. Mut Nathan...
NATHAN. Mut oon juutalainen vain, sa tarkoitathan?
DAJA. Mit? tarkoitan, paremmin tied?tte.
NATHAN. Siis vaikene!
DAJA. Ma vaikenen Mit' eess? Jumalan on v??r?? t?ss? ja mit' en voi est??, en muuttaa voi, te siit? vastatkaa!
NATHAN. Ma vastaan! -- Vaan h?n miss? viipyy, miss?? Kunp' et mua pet?, Daja! Tiet??k? h?n mun ees tulleen?
DAJA. Sit? teilt? kysyn! H?ll' yh? kauhu hiipii hermoissaan. H?ll' yh? kaikkeen muiston mielikuva luo lieskan hohteen. Nukkuessaan valvoo ja valvoessaan nukkuu h?n: niin vuoroin maan kasvi on h?n, vuoroin taivaan henki.
NATHAN. Voi lasta! Voi meit' ihmispoloja!
DAJA. T?n' aamuna h?n silm?t kiinni kauan kuin kuollut makas. Sitten ?kisti h?n nousi huutain: 'Kuule! Kuule! Tuolla jo saapuu is?n kameelit! -- Ja kuule! My?s is?n ??ni hell?!' Kohta sammui taas h?nen katseensa ja patjalle p?? raukesi, kun k?den tuki vaipui. -- M? sy?ksen portille! Ja todella: te tulettekin, tulettekin siin?! Mi ihme! Kaiken aikaa sieluns' oli vain teid?n luonanne -- ja h?nen. --
NATHAN. H?nen? Kenenk? h?nen?
DAJA. Miehen, joka h?net pelasti liekeist?.
NATHAN. Ken on h?n? Miss?? Ken pelasti mun armaan Rechani?
DAJA. H?n nuor' on ristiritari, jok' ?sken juur' oli tuotu t?nne vankina ja jolle Saladin soi armon.
NATHAN. Mit?? Vai ristiritari, jonk' armahti Saladin? Eik? v?hemp' ihme Rechaa ois pelastanut? Taivas!
DAJA. Surman oma ois Recha ilman h?nt?, joka j?lleen henkens?, lahjaks saadun, alttiiks antoi,
NATHAN. Miss' on tuo jalo mies nyt, Daja, miss?? -- Vie minut jalkains' eteen! Annoitte kai h?lle aluks aarteet kaikki, kaikki, jotk' oli hallussanne? Lupasittte kai paljon, paljon lis???
DAJA. Kuinka voimme?
NATHAN. Oh, ette?
DAJA. Emme tied?, niist? tuli ja minne meni h?n. -- Vaikk' ensink??n h?n taloa ei tuntenut, p?in sy?ksi, vain kuuloon luottain, vaippa suojanaan, savuhun, tuleen, ??nt? kohti, joka meit' apuun huusi. Miesn? menneen? jo h?nt? pidimme, kun ?kist' esiin h?n lieskain l?pi ilmestyy ja Rechaa v?kevin k?sin kantaa. Kiitos, riemu ei h?nt? liikuta ja kylm?n? h?n saaliins' alas laskee, -- v?kijoukkoon pois katoaa!
NATHAN. Ei ainiaaksi, toivon.
DAJA. Taas n?imme sitten l?hip?ivin? tuoll' astelevan h?nen alla palmuin, jotk' ymp?r?iv?t Vapahtajan hautaa. H?nt' ihastuen menin kiitt?m??n ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran viel' armaan tytt?lapsen luokse saapuis, jok' ei saa rauhaa,