Nadeschda | Page 4

t??ll?,?Ja etsisin sun kanssas?Asunnon yksin?isen,?Kuin lintupari etsii?Kotoa lemmellens?.?Mut oi; sun tyk?n?si?M? salaa vaan saan olla.?Kaks pime?t? valtaa?Vihaavat onneani,?Mun veljeni on toinen?Ja toinen ?iti onpi."
"Nimitti ruhtinani?Veljens?, vastustaako?H?n veljen menestyst??"
"S? muistat, neiti, muistat?Suloisen ensikerran?Kun n?imme toisiamme,?Ja syd?mmemme yhtyi.?H?n oli silloin l?sn??Mun veljeni ja koska?H?n sinut keksi, syttyi?Poveensa himo hurja.?Siit' asti niinkuin haahmo?H?n kulkee rauhatonna?Kyl?st? kyl??n etsein?Sinua ainoata.?Nadeschda, jospa l?yt???Sun piilosi h?n voisi,?Ei ruhtinasi, eik??Maailman kaiket vallat,?Ei tuonela, ei taivas?Olisi voimallinen?Sua h?nen k?sist?ns??Pelastamahan koskaan."
"Nimitti ruhtinani?Emonsa, eik? h?ll??Syd?nt? ?idin ole?"
"Nadeschda, kylm?, kova?Ja ylpe? ja tyly,?Mun oma ?itin onpi,?Natalia Feodorowna?Ei miksik??n h?n arvaa?Syd?mmen sykkiv?isen?Iloja hellimpi?;?Mut armo esivallan,?Ja suurten sukuin loiste,?Ja orjajoukkoin paljous?Ja kunniat?hdet, niit??H?n arvossa vaan pit??.?Ei, neiti, kauneuttas?H?n katselisi, eik??Sun silm?s kirkkautta,?Ei sielus suloutta,?Jok' ilmestyy ja liikkuu?Sun kasvoillasi varjoin?Ja valoin muutellessa;?Poloisen orjattaren?H?n sinussa vaan n?kis?Ja jos mun rakkauten?H?n tiet?isi, niin sinut?Pois ry?st?isi h?n multa,?Jos syd?mmest?in my?t??n?H?n kappaleenkin veisi."?H?n niinkuin pelvon alla?Syleili neitoansa?Ja neiti kallistihin?My?s vasten kainalota?Syleilij?n ja hiljaa?Noin lausui huokaellen:?"Oi lapsuuteni muistot,?Suloiset ilot kaiket,?Oi aurinko, s? armas,?Taivaalla siint?v?ll??Kirkkaine p?ivinesi,?S? maa sun kukkinesi?Ja l?hteet, vedet, virrat,?Te kaikki yst?v?ni!?Oi, josp' en milloinkana?M? teit? oisi n?hnyt!?Oi, jospa kasvanunna?M? oisin niinkuin vanki?Komeissa kartanoissa?Ja lamppuin loistot oisin?Vaan n?hnyt, kirkkaudessa.?Juvelien ja kullan?Isosti ylpeillynn?; --?Sukua suurta silloin?Kuin Wolmari m? oisin,?M? oisin ruhtinatar?Ja rakastaakin saisin?Mun rakastettuani,?Ja h?n my?s antaa saisi?Minulle rakkautensa."
Noin lausui neiti, sammui???nens? huulillensa?Punertaville, vaiti?Oil ruhtinaskin, eik??Nyt heid?n rakkautensa?Taivaalla syntynynn??Puheiden pilvet en??n,?Ja selke? ja tyyni?Oil ihanainen ilta.
Viides laulu.
Jo monet vuodet h?n?Vakaasta kansastaan on poissa ollut,?Nyt niin kuin viljavuos'?H?n siunauksen kantaa seudullemme.
Jo oli vuotta kaks?Miljutin majassansa yksin ollut.?Nyt aamupuhteella?H?n meni kes?-ilmaa henkim?h?n.?Pihalla pihlaja?Kukoisti, vanhus lev?hti sen alla?Nyt aivan yksin??n,?Kun oil Nadeschda kadonnut; ei ollut?Ukolla seurana?Kuin varpunen ja parvi mehil?isten.
Nyt saapui yst?v??Ja tervehteli vanhusta ja virkkoi:?"Miljutin, riemuitse,?Suloisen sanoman m? sulle saatan."?Ja yl?s katsoen?Ojensi vanhus vieraallensa k?tt??n:?"Sanoman mink? tuot??Suloisen rauhan onko maamme saanut,?Ja Herra armossaan?Taas keisarinnallemme voiton suonut?"
Noin vieras vastasi:?"Likempi meit?, veljeni, on riemu;?T?n' y?n? saapunut?Hoviinsa onpi meid?n ruhtinamme.?Jo monet vuodet h?n?Vakaasta kansastaan on poissa ollut,?Nyt niinkuin viljavuos'?H?n siunauksen kantaa seudullemme.?Ei t?n??n linnasta?Saa k?yh? palautua avutonna;?Niin on h?n s??t?nyt?Ja lahjoja h?n jakaa runsahasti."
Miljutin huokaili?Ja lausui: "mist? armo rahtinamme??Jokohan silm?ns??Lie n?hnyt jonkun noiden kauneutta??Oi, t?n? iltana?S? nukut, veljein, uniin kultaisihin,?Kun her??t huomenna?Tyt?rt?s ainoata huudat turhaan."
Sen sai h?n sanoneeks,?Ja kyynel viel? valui kasvoiltansa,?Kun sanansaattaja?Runsailla antimilla siihen saapui.?Ne ukon eteen toi?Ja lausui noin: "Miljutin, terve sulle!?Ja terve, terve my?s?Sun tuleville riemup?ivillesi!?N?in lausuu ruhtinas:?Miljutin kansan vanhin t??ll? on,?Siis vanhuutensa on?Oleva kirkas kuin on kes?-ilta."?Ei vanhus vastannut,?Vaan m?tt?h?lt? nousten k?tehens??H?n otti sauvansa?Ja l?ksi linnaa kohden astumahan.
Isossa linnassaan?Hyvill? mielin Wolmari nyt liikkui.?Puheella hell?ll??H?n tutkisteli vanhaa palveljaansa:?"Wladimir, harmaap???Jo ammoin lapsuudessani s? olit.?Sanoppa, kauvanko?Taloa ruhtinas oot palvellunna?"
Pit?en parrastaan?K?dell??n kotvan ?ij? arveskeli,?Ja p??t? harmaata?H?n puisteli ja sanoiks viimein virkkoi:?"En tied?, ruhtinas,?M? kuinka kauvan! huoli ajan mittaa.?Ei lue aikaa h?n,?Jonk' elo ollut on kuin kev?tp?iv?.?M? olin lapsena,?Sukunne korkea kun minut otti,?Ja nuorukaisena?Is?nne ensi-askeleita johdin."
Armolla ruhtinas?Nyt katsahteli vanhusta ja lausui:?"Wladimir, linnastain?Jo huomenna mun t?ytyy l?hte?ni,?Ettei mun onneain?Kamala silm? t??ll? n?hd? saisi.?Mut t??ll? tuleepi?Sun el??, vallita mun puolestani.?Ja k?skys kuultava?On linnassa, kuin omani se oisi.?Yks' on vaan, jota sun?Totella t?ytyy t??ll? vakavasti,?Niin salaa kuitenkin?Ettei sit' aavistaakaan kenk??n voine,?H?n, tuttu sulle vaan?Ja sulta n?hty, onpi kutsuttava?Kyl?ss? lapsekses,?Mut onpi tok' sun valtiattaresi.?Wladimir uskottu,?Nyt vastaa mulle, ymm?rt?nyt ootko,?Ja mennen taidanko?M? luottaa ett? tahtoin tapahtuupi?"
Hymyili vanhus nyt?Ja herraansa loi rakkaan silm?yksen,?Ja vasten rintoaan?H?n painoi k?tens? ja sitten lausui:?"Oi ruhtinas, jo on?Tavoille uusille Wladimir vanha,?H?n tottelemahan?On tottunut ja muuta ej h?n taida."
Sen sanottuaan pois?H?n ruhtinansa k?skyst? nyt l?ksi?Ja Wolmar yksin??n?J?i saliin hiljaisine onninensa.
H?n hetken viipynyt?Oil vaan, kun oven aukasi Miljutin?Ja astui rohkeena?Sis?h?n vartioilta vastustettu.?Kun silm? ruhtinaan?H?nehen sattui, vasta silloin ukko?Pys?ytyi ??neti?Ja kunnioittamalla polviansa.?H?n syv??n notkisti?Ja p??ns? painoi lattiahan saakka.
Vihastus Wolmarin?Samassa h?nen kasvoiltansa katois?Ja kohta orjalleen?H?n yst?v?llisesti k?tt? antoi:?"Miljutin," virkkoi h?n.?"Noin miksi luokseni s? t?yt??t? nouse!?Mik' onpi pyynt?si??Ei t??lt? kenk??n huolineen nyt k??nny."
Mut vanhus huokaili:?"Oi herra, halvan valitus on halpa;?Minulla leivo oil,?Sen multa haukkasi on ry?st?nynn?."
Armossa ruhtinas?Hymyili: "helppo lievitt?? on huoles;?M? laulurastahan?Sun leivostasi tahdon sulle antaa."
Mut vanhus huokaili:?"Oi herra, halvan valitus on halpa;?Ei h?nen huoliaan?Paranna lintusien sulo laulut.?Minulle vienoinen?Jalava-puusta oli pyh? kuva,?Mun parhain tavarain;?Sen ry?sti multa rosvo linnastasi."
Armossa ruhtinas?Hymyili: "helppo lievitt?? on huoles;?Kuvani kultaisen?Puu-kuvastasi sinulle m? annan."
Mut vanhus huokaili:?"Oi herra, halvan valitus on halpa;?Ei kostu kuitenkaan?Surunsa kultaisilla antimilla.?Minulla tyt?r oil,?H?n oli leivoni ja pyh? kuvain.?Olipa orjatar,?Ja valtasi, se h?net multa ry?sti."
Ja yl?s ruhtinas?Punastuneilla kasvoilla nyt katsoi:?"Miljutin," lausui h?n,?"Ei t??lt? huolineen nyt kenk??n k??nny."
Huulilta ruhtinan?Nyt huokaus, ??ni, sana, nimi lenti,?Ja kas kun aukesi?Samassa ovi huoneen komeimman,?Ja kauniimpana vaan?Valossa onnen p?iv?n valennehen?Kuin ruskopilvi nyt?Edess? vanhuksen Nadeschda seisoi.
Hymyillen armossaan?K?tehen otti ruhtinas Nadeschdan?Ja ihanattaren?H?n kummastuneen ukon tyk? saatti;?"Miljutin, orjani?S? uskottu, m? laulurastaan sulle?Leivostas tarjosin,?Ja kuvan kultaisen puu-kuvastasi!?Mun lahjain hylk?sit,?Tyt?rt?s, orjatarta, ik?v?it s?;?Kas ruhtinattaren?Sinulle orjattarestasi annan."
Nyt kyynel kirkkahin?Sulosti loisti kasvoilla Nadeschdan?Ja ??net?nn? vaan?Hymyillen suuteli h?n vanhan otsaa.
Kuudes laulu.
Oi jospa semmoiseks mua synnytit?Ett' ois tuo t?htein kirkkaus, jota s??Nyt ?sken ihmettelit, mun mielt?in my?s?Hyvitt?nyt! M? oisin ne miekallain,?Kuin lapsi, mieltynyt ilokaluihin,?Iloisna poimeskellut, ja henkeni?Lapsellisessa leikiss? heitt?nyt.
Mut linnassansa varrella Wolga-joen,?Salissa marmorisessa, kuuluisan?Sukunsa kuvain keskess? yksin??n?Natalia Feodorowna nyt oleksi.?Juur t?ss?, n?iden toistajain seurassa,?H?n p??tt?nyt oil ruhtinas Dmitrin nyt, --?Is?insa koissa kauvan jo kaivatun, --?Eteens? laskea. Kuni juhlaksi?Nyt oli sali laitettu,