Muuan markkinamies | Page 5

aikoivat minulle kortteerin toimittaa?
--Tulkaa nyt vain minun mukanani ja kiitt?k?? onneanne, ettette joutunut sinne, minne nuo aikoivat teid?t vied?, sanoin min?.
--Neh?n sanoivat viev?ns? minut y?kortteeriin, kun min? en nyt omaani osaa ... ne olivat hyvi? ihmisi? ... eiv?tk?s olleet?
--Y?kortteerihan se on korttikaarikin ja ihmisi?h?n ne on patrullitkin, selitin min? taas.
Nyt vasta h?n n?ytti alkavan ?lyt?, mitenk? h?nen asiansa olivat ja mit? h?nelle oli tapahtunut. H?n tuijotti kauan aikaa eteens?, sanaakaan puhumatta, mutta siit?, mit? h?nen kasvojensa piirteet puhuivat, siit? min? p??tin, mit? h?nen mieless?ns? liikkui. H?n oli n?ht?v?sti viel? humalan ja uupumuksen vaikutuksen alaisena. Mutta sit? mukaa kuin h?n alkoi k?sitt?? tilaansa, sit? mukaa my?skin h?nen kasvojensa veltostuneet juonteet alkoivat v?hitellen vakiutua ja paikoilleen syvet?. Vihdoin h?nen huomionsa k??ntyi ymp?rill? oleviin esineihin, ja yht'?kki? h?n kys?isi, osottaen poliisikamarin ikkunaristikoita:
--Onko tuo vankihuone vai mik?, koska on raudat ikkunoissa?--Mit? me t?ss? tehd??n? L?hdet??n pois ... kuinka on t?nne tultukaan?
--Ettek? muista, ett? vastik??n rynt?sitte torilta ihmisjoukon k?sist?, jotka teit? nostivat, ja sitten patrullit ottivat ja aikoivat vied? teid?t tuonne...
Tuskin olin saanut h?nt? muistuttaneeksi siit?, mit? torilla oli tapahtunut, kun huomasin tehneeni varsin varomattomasti. Sen verran mink? yh? enenev?ss? iltah?m?r?ss? saatoin n?hd?, h?nen koko olentonsa, kiireest? kantap??h?n, t?r?hti, ik??nkuin joku sis?llinen kipu olisi tahtonut h?nt? kureeseen vet??, ja samalla kuulin h?nen hiljaisesti vaikeroivan. Mutta kohta h?nen muotonsa taas muuttui melkein hurjaksi, silm?t s?ihk?htiv?t kummallista tulta, ja min? kuulin, kuinka h?n hioi hampaitaan yhteen.
H?n tempasi minua k?sipuolesta ja melkein kiljui:
--Vai niin!--Vai niin!--Niin, kyll? min? nyt tunnen teid?tkin, te olitte kanssa siell?! Ettek?s tekin nostanut ... min? tapan teid?t ja kaikki ne ihmiset...!
Mutta kun min? vakuutin, etten h?neen silloin koskenutkaan, koki h?n rauhoittua.
--Niin, niin, etteh?n te, etteh?n te ... enh?n min? sit? sanokaan ... se oli hyv?, ettette te ... teh?n olette hyv? mies, mutta ne muut (ja taas h?n puri hammasta), ne saatanat, ne, jotka minua nostivat ... (h?n koki rauhoittua j?lleen, mutta h?nen ??nens? vapisi yh? sis?llisest? tuskasta)... Voi, voi, jos te tiet?isitte ... mutta nostiko ne minua kaiken markkinav?en n?hden, ne ry?k?leet?--Mutta oma syynih?n se oli ... itseh?n sinne menin, onhan se ennenkin tapah ... vaan nostiko ne minua?
Min? koetin rauhoittaa h?nt? ja sanoa, ettei h?n olisi mill?ns?k??n ja ett? tulisi vain minun mukaani.
--Minnek? te minut viette?
--L?hdet??n jonnekin huoneeseen ... miss? te olette kortteeria?
H?n ei tiennyt sinne neuvoa. Se oli vain joku keltaiseksi maalattu talo vastap??t? jotain toista keltaiseksi maalattua taloa, likell? muutamata kadun kulmaa.
--Sit? ei nyt t?ll? kertaa taideta l?yt?? ... l?hdet??n nyt, minne osataan, sanoin min? ja aloin taluttaa h?nt? k?sipuolesta.
--L?hdet??n, l?hdet??n ... niin, antakaa min? pid?n kiinni k?dest?nne, viek?? minut, minne tahdotte.--Te n?yt?tte olevan hyv? ihminen ... elk?? vain antako niiden minua nostaa...!
Katua kulkiessamme h?n oli koko ajan tuommoisella kahtalaisella p??ll?. Milloin h?n turvautui minuun melkein rukoillen, milloin taas kuohahti t?ysiin vihoihinsa, ja sitten taas pyysi, etten j?tt?isi h?nt? markkinav?en pilkattavaksi.
--Minnek? te minua viette? kysyi h?n taas, kun olimme portilla.
Min? sanoin, ett? h?n nyt l?htisi minunkin kortteeriani katsomaan, kun ei h?nen omaansa osattu.
--Vaan mist? min? tied?n, mik? mies te olette ... kunhan ette vain vie jonnekin pime??n huoneeseen ja ry?st?... Mutta kyll? minulla on puukko!--ja h?n tavotti toisella k?dell? vy?hyst??ns?.
--Ei sit? tarvita, antaa sen vain olla tupessa ... menn??n nyt pois huoneeseen markkinav?en jaloista.
--Niin, menn??n, menn??n vain ... kyll? min? tulen vaikka mihin, kunhan vain menn??n.
Huoneeseen tultuamme saatoin min? tarkemmin katsella tuota omituista miest?.. Uuni l?mpisi parhaallaan, ja kun h?n istuutui sen eteen, niin tuli valaisi t?ydellisesti h?nen muotonsa piirteet... Kooltaan h?n oli tavallinen, paremmin hento kuin harteva. Muoto oli tavattoman hienopiirteinen, vaikka jo osaksi veltostunut. H?nen suuret siniset silm?ns? katselivat tuleen semmoisella omituisella katseella, jossa v?list? v?l?htelee selv?n miehen mieli, mutta jota kuitenkin viel? humalan sumut h?mment?v?t. Otsa oli korkea ja s??nn?llinen, ja hatun alituisen p??ss?pidon vuoksi se oli pysynyt valkoisempana kuin muu muoto. Siin? saattoi siis paljoa selvemmin kuin p?iv?n ja ahavan puremissa kasvoissa lukea noita hienoja, ?lykk?it? juovia, joita ainoastaan kovat sis?lliset taistelut ja k?rsimiset uurtavat niit? kokeneiden ulkomuotoon.
Kauan aikaa istui h?n ??net?nn? takkavalkeaan tuijottaen. Mutta vaikka h?nen ajatuksensa n?yttiv?t kaukana muualla harhailevan, huomasi h?n kuitenkin jokaisen tulipaakun, joka kuusisista haloista sattui lattialle lent?m??n, ja heitti sen kohta hyppysill??n uuniin takaisin.
Kotvasen kuluttua min? kys?isin, eik? h?nt? haluttaisi panna palamaan.
H?n s?ps?hti kuin unestaan her?tetty ja pyyhk?isi otsaansa.
--Ka, t??ll?k? min? olen ... min? en muistanutkaan ... palamaanko? Enp? h?nest? nyt.--Vaan elk?? pahaksenne panko, ett? min? olen t?nne n?in vain ventovieraan huoneeseen omin lupini...
--Elk?? olko mill?nnek??n ... itseh?n min? teid?t t?nne toin.
--Saisinko luvan kysy?, oletteko sit? herra vai mik?? Herraksi te ainakin olette liika hyv?.
Min? kummastelin t?t? ja kysyin, miksi h?n niin ajatteli.
--No, herraksi tai talonpojaksi ... yhdenlaisia ne minusta kaikki on, mutta te olette kuitenkin toisenlainen... Ei sit? tuolla lailla kuin te joka mies t?mm?ist? kutaletta kuleta ja hoida. Etsii juopuneen hullun hatun ja kulettaa h?net itsens? sitten kotiinsa.
--Se Nilsi?n miesh?n se teid?n hattunne etsi, sanoin min?, ja min? en muuta kuin sen vain toin teille.--Mutta miksi te sit?