Murtovarkaus; Roinilan talossa | Page 9

toisen k?yh?n.? N?es, niin ne kirkonkellot juttelevat. No, sin? olet k?yh? ja min? olen k?yh? ... jokos nyt ysk?n ymm?rr?t?
HELENA. ?lk?? joutavia puhuko.
HOPPULAINEN. Anna suora vastaus vaan ?l?k? kierr? kysymyst?ni. Sano n?in (laulaa):
"Pappani kodosta, mammani majasta Olen min? eroitettu. Soreata, koreata poikaa varten Olen min? kasvatettu."
(Puhuu.) Eik?s niin, Helena?
HELENA. ?iti ei saa nukkua, kun te tuonlaista el?m?? pid?tte.
ANTTI (ottaa huivin k?dest??n ja heitt?? sen penkille p?yd?n taakse; erikseen). En min? k?rsi tuonlaisia riepuja k?dess?ni.
HOPPULAINEN (yh? Helenalle puhuen). Sin? olet aina vaan totinen ja vakaa kuin Rengon kirkko jouluna. Mutta kaunis sin? olet ja suloinen kuin taivaan enkeli, vartaloltasi olet hoikka kuin kala-kaija, kasvosi ovat py?re?t kuin Viitasaarelaisen kalakukko ja nuo poskip??si ne hohtavat kuin mansikan kylki aholla. (N?pp?? sormiaan ihastuksesta.)
ANTTI (nousee penkilt? ja menee per?lle nuttua p??lleen ottamaan). ?l?k? nyt soita siell? p??luutasi, vaan sano, tuleeko siit? l?hd?st? mit??n.
HOPPULAINEN. Ei kiirett? kirkkoon, vasta on pappi paita p??ll?. (Katselee ihaillen Helenaa, laulaa) ?Herran terttu, kullan nuppu, sokeritoppa teijaa, Sinua min? katselen ja laulelen heleijaa.?
HELENA. Jo nyt olisi aika lopettaa niin katselemisen kuin laulamisenkin.
ANTTI. Samaa min? my?s sanon. Tule heti, jos tulet, taikka ollaan tykk?n??n menem?tt?.
HOPPULAINEN (nousee). Prosait sitten, mun ihana hempukkani, lauvantaina menemme pappilaan, eik? niin? (Antille.) No, nyt olen valmis.
HELENA (nousee). Is?, eth?n toki en?? mene h?nen kanssaan?
ANTTI. Enp?h?n siihen sinultakaan lupaa pyyt?ne.
HELENA (menee Antin luokse ja tarttuu h?nen k?teens?). Voi, ?l? mene, is?, en?? ulos, johan nyt on y?. Pane maata tuohon vuoteelle, hyv?, rakas is?, tee se, niin her??t huomenaamuna terveen? ja raittiina. ?idin t?hden, is?, itsesi t?hden, meid?n kaikkein t?hden, ?l? mene en?? mihink??n, vaan j?? kotiin, j?? t?h?n l?mp?iseen, hauskaan kotiimme, jossa sinun on paljon parempi olla kuin tuolla ulkona y?n seljassa!
ANTTI. Oles tuossa vaiti!
HOPPULAINEN. Puhu pukille, sanoi Sauna-Matti papille.
HELENA. Is? kulta, el?m?nik?ni tahdon sinua palvella, tahdon panna viimeisetkin voimani alttiiksi sinun puolestasi, mutta kaiken hyv?n nimess? rukoilen sinua luopumaan tuosta v?kev?in nauttimisesta, ennenkuin se liian my?h?ist? on. Ano voimaa yl?h?lt? ja taistele pahaa vastaan, oi, is? armas, onhan Jumala v?kev?mpi kuin kiusaaja, jos vaan uskollisesti riiput h?ness? kiinni.
HOPPULAINEN. Siipoten, sanoi M?nts?l?n lukkari, kun kyn? putosi. Niinh?n sin?, Helena kulta saarnaat kuin paras pappi vaan.
ANTTI. Suotta sin? nyt siin? tuskaa n?et, emmeh?n me t?ll? kertaa juomaan l?hde, vaan ty?h?n ja toimeen tuonne ulos.
HELENA. Ty?h?n ja toimeen! Mik? on se ty? ja toimi, joka y?ll? on toimitettava ulkona pimeydess?? Oi, is?, ei se ole kunniallinen ty?, joka ei p?iv?n valkeutta sied?. J?t? sikseen koko tuuma, is?, ja rupea levolle; min? siihen sijaan valvon vaikka koko y?n k?sity?ni ??ress?.
HOPPULAINEN. ?l? liputa, kultani, ettei leukasi putoa; vaan sano minulle nyt kauniit j??hyv?iset; koska olet niin suurta rakkauttakin minulle osoittanut.
ANTTI. Niin, jokos l?hdemme nyt?
HELENA. Is?, etk? ollenkaan ajattele ?iti?k??n, joka nyt nukkuu rauhallista y?untaan tuolta kammarissa, aavistamatta mit??n teid?n aikomuksestanne. Kuinka monta tuskan y?t? h?n lienee sinun t?htesi, is?, valvonut, sen tiet?? ainoastaan kaikkivaltias Jumala tuolla taivaassa, jonka silm? ei konsaan uneen ummistu. Oi, is?, ?iti k?tkee surun syd?mmeens?, mutta se kalvaa h?nen el?m?ns? lankaa, kunnes tuonen viikate sen vihdoin katkaisee. Kenties ei olekaan se hetki en?? kaukana, jolloin saamme h?nen maanpoveen k?tke?. Silloin, is?, ei katumuksen kyynel h?nt? eloon her?t?. (Itkee ja peitt?? kasvonsa esiliinaan.)
ANTTI. ?l? siin? nyt turhia itke, min? lupaan etten t?n? y?n? viinan tippaakaan maista.
HOPPULAINEN. Ja min? lupaan sen my?s (Panee pullon taskustaan p?yd?lle.) Tuohon paikkaan panen pullon, eik? viinan m?rk?? pid? t?n? y?n? miehen kurkusta alas menem?n. Se olkoon sanottu! Kas niin, ?l? sure, Helena kulta, saat n?hd?, me olemme selvi? miehi? huomenaamuna. Pyyhi kyyneleesi ja pane rauhassa nukkumaan, tai rupea ennemmin papin paitaa neulomaan; kyll? sinun viikon p??st? viimeist??n pappilaan vien, saatpa n?hd?.
ANTTI. No l?ht??n viimeinkin pois. (Menee.)
HOPPULAINEN. Poies aina, poies aina, vaikkei mielik??n tekisi. (Laulaa menness??n.)
"Ei se kahvi kuumaa ollut, kun erojaisissa juotiin, Se pisara oli kuumempi, joka poskilta alas vuoti."
HELENA (huutaa ovelta heid?n j?lkeens?). Tulethan pian takaisin, is?!
ANTTI (ulkoa). Aamulla palajan.
HELENA (h?mm?styneen?). Aamulla vasta!--Mutta mihin sitten menettek??n, kun niin kauan viivytte?--Ei mit??n vastausta.--He eiv?t minua en?? kuule. (Vet?? oven kiinni.) Ty?h?n ja toimeen tuonne ulos, sanoi is?. Ja aina aamuun saakka he viipyv?t!--Mit? olisi heill? pime?n y?n aikaan ulkona toimitettavaa?--Suuri Jumala--eih?n se vaan liene--? Ei, mist? semmoinen ajatus mieleenik??n tuli. (Menee kehr??m??n; hetken p??st? h?n pys?hdytt?? rukkinsa.) Niin, olihan is? melkein selv? eik? Hoppulainenkaan ollut eritt?in liikutettu, ei siis ollenkaan tarvitse pelj?t?, ett? heill? mit??n pahaa oli mieless?. (Kehr?? taaskin v?h?n aikaa.) Mutta kuitenkin! Mink?t?hden tuo salaper?isyys?--Mit? olisi heid?n tarvinnut sit? minulta peitt??, jos se kerran rehellinen toimi oli? (V?ist?? rukin syrj??n; nousee.) Ei, t?t? levottomuutta en voi kest??, minun t?ytyy rient?? heid?n j?ljess??n. Pitk?lle eiv?t viel? ole ehtineet, kenties piankin heid?n saavutan. (Ottaa kirstustaan kaulavaatteen, jonka heitt?? ymp?rilleen, sammuttaa kynttil?n ja menee ulos per?ovesta)
PENTTULA (tulee hiljaa per?ovesta, ottaa taskustaan tikkulaatikon ja raapaisee tulta. H?n sytytt?? kynttil?n ja t?hyslelee ymp?rilleen)-- Kaikki hyvin--vuode on tyhj?--. Tytt? joko ei ole kotona taikka nukkuu h?n tuolla kammarissa... Tynnyrin rukiita lupasi minulle Loviisa, jos saisin nuoren