Munkkiniemen Elsa | Page 9

on renkien rakkautta."
"Jopa meni v?h??n renkien rakkaus, kun suopavahtoon!" tuumi tuo ennen mainittu matami.
"Hyv?? rakkauttahan se on; ei sais sit? ilman vaatteitakaan puhtaaksi", tuumi toinen pesumummo.
Elsa l?heni hiljalleen tuttavan matamin ty?paikkaa ja sanoi:
"Mamseli l?hetti sanomaan, ett? teette hyvin, jos tulette ensi viikolla meid?n pyykille!"
"Kiitoksia! Mamseli saa taas oikein saamarin valkoisia vaatteita; sen takaan kuin kymmenest? sormestani", vastasi mummo.
Toinen matami alkoi katsoa Elsaa ?llistellen ja sanoi:
"Etk?s sin? ole se luutatytt? Munkkinimest??"
"Kyll?h?n min? olen luutiakin tehnyt", sanoi Elsa.
"?lk?? nyt hemmetiss? luutatyt?ksi sanoko mamselin palvelusneitsytt?", sanoi ensimm?inen mummo.
"Sill?p? ei ole v?li?, miksi minua kutsutte. Kumminkin sanon, ett? huonoa oltavaa sekin olis, jos ei kukaan luutaa tekisi."
"Kas tytt?? vaan, mit? p??stelee naamastaan", sanoivat kaikki ja nauroivat.
Elsa meni pois eik? enemp?? kuunnellut. Kotiin tultuaan h?n kysyi luvan saada k?yd? sairaalassa katsomassa Heleena-tuttavaansa. Mamseli ei tahtonut mitenk??n saada p??h?ns?, ett? kannattais k?yd? Kirkkonummen k?yhi? katsomassa. Vihdoin h?n kuitenkin my?ntyi ja Elsa l?ksi.
Sairaalassa makasi Heleena s?ngyss??n. H?n nukkui, vaan her?si, kun Elsa astui vuoteen viereen.
"Kas kun Elsakin on tullut t?nne!" sanoi sairas ihmeiss??n.
"Niin, min? olen nyt t??ll? kaupungissa palvelemassa, ja pidin velvollisuutenani k?yd? tirkist?m?ss?, oletteko saanut sijaa t??ll? ja hyv?? hoitoa ja semmoista."
"Kyll? min? t??ll? hoitoa saan ja luulen, ett? paranenkin, sill? rohvessoori on sanonut, ett'ei rintani niin huono ole kuin sen ysk??n n?hden luulisi."
"Olisipa hyv?, jos paraneisitten!"
"Enemm?n kuin hyv? Matti-rukankin t?hden. Aivanhan sekin joutuisi mieron tielle, jos min? nyt jo kuolisin."
Elsa painoi p??ns? aivan l?helle sairaan kasvoja ja sanoi:
"Jumala kyll? orvoista huolen pit??, mutta teid?n itse t?htenne t?ytyy rukoilla lis?? armon aikaa, ett? enn?t?tte tehd? parannuksen." Nousten kumarruksista lis?si h?n: "Jumalan edess? ei ole mit??n mieroa."
Sairas katseli pitk??n Elsaa.
"Sinussa on ihmeellinen henki, kun sin? pid?t semmoista huolta niinkuin minustakin, vallan oudosta ihmisest?. Ihme kuin jumalisuus kulkee perint?n? vanhemmista lapsiin!"
"Jospa se kulkisikin perint?n?, vaan kun tahtoo olla ihan p?invastoin", tuumi Elsa. "Koettakaa k??nty? Jesuksen puoleen ja turviin te itse, ?lk?? muita ihmetelk?. Se kallis perint? on juuri yht?l?isesti teillekin tarjona, kuin se oli minun ?idilleni ja minulle."
Toisella puolen huonetta makasi er?s vanha vaimo sairaana s?ngyss?ns?. H?n kuuli Elsan ja leski-Heleenan keskustelun.
"Kuinka vanha sin? olet, tytt??" kysyi tuo vanha vaimo.
"Min? k?yn kolmattatoista."
"Ja osaat jo noin puhua autuuden asioista. Sinun t?ytyisi v?hint??ki olla sairaan hoitajatar."
"Se h?nen t?ytyisi olla!" toisti Heleena.
Samassa aukeni ovi ja sairasten hoitajatar, keski-ik?inen lihava nainen astui sis?lle, toisessa k?dess? rohtopullo, toisessa lusikka. H?n l?heni Heleenan s?nky? ja kaatoi nestett? lusikkaan, tarjoten sit? Heleenalle. Sairas nielasi joutuin lusikan sis?ll?n.
"Onko t?m? teid?n tyt?r?" kysyi hoitajatar Heleenalta, katsahtaen Elsaa.
"Ei h?n minun tytt?reni ole, eik? minussa olisi ollutkaan sellaisen tytt?ren kasvattajaa."
"Kuinka niin?"
"H?n on jumalisen lesken tyt?r ja on nyt uskovainen niinkuin ?itivainajansakin."
"Mik? sinun nimes on?"
"Nimeni on Elsa S?rkk?."
"Ja miss? ovat vanhempasi asuneet?"
"Munkkiniemess?."
"Onko is?si palvellut Munkkiniemess??"
"Kyll? h?n kuuluu palvelleen."
"Ja eik? se ollut suuri juomari?"
"Kyll? h?n juoneenkin kuuluu."
"Tunsin kyll? is?si, aivan hyvin tunsin; sainpa yhden y?n t?ydet tekij?iset h?nest? aivan t?ss? samassa talossa. H?n oli juonut ja sitten kadulle p?kertynyt. Poliisit raastoivat h?net t?nne melkein henget?nn?. Liika on liikaa juomisessakin, -- ai, mik? sininen savu h?nen suustansa tuli, kun h?n v?h?n l?mpesi. Min? ja yksi nuori l??k?ri teimme parastamme pit?en h?ness? henke?. Kamala mies oli, se minun t?ytyy tunnustaa." V?h?n mietitty?ns? h?n sanoi: "Ja sitten h?n kuuluu kuolleen, ei aivan kauvaa sen tapauksen j?lkeen."
"Niin se kuuluu olleen, kuten kerroitte", sanoi Elsa.
"Semmoinen h?n vaan oli, en muuta tied? sanoa", sanoi hoitajatar, mennen ulos rohtoinensa.
"Siin? on my?skin ihminen; puhuu kuin puolihassu", sanoi Heleena.
"Eik?h?n se puhunut niinkuin Elsan kiusaksi", tuumi vanhempi vaimo.
"Jonkinlainen herjauksen tarkoitus siin? kait oli", sanoi Heleena.
"Ei se mit??n tee, hyv? vaan, ett? saan kuulla mimmoinen is?ni oli. ?itivainaja ei niin tarkkaan tiennyt sit? kertoakaan. Tahi jos tiesikin, ei tahtonut. Se oli vaan synti, joka is?ss?ni oli. Hoitajatar on n?hnyt vaan seurauksen synnist? ja siit?kin viel? ulkopuolisen kuoren. Sellaiset n?kemiset ovat vakavana ja kauhistuttavana varoituksena karttamaan synnillisi? menoja", sanoi Elsa.
Samassa kuin Elsa oli puheensa lopettanut, astui sis??n Heleenan poika, pieni Matti. H?n oli vasta saanut myydyksi kaikki ne luudat, jotka he olivat tullessa hevosella tuoneet.
"Joko sin? Matti parka p??sit eroon luudistasi?" kysyi ?iti.
"Viimeinkin sain kaikki myydyksi."
"L?hdetk? sin? kotiin nyt?"
"Kuinka vaan tahdotte!"
"Niin, mene vaan kotiin, ?l?k? nyt liiaksi vaivaa itse?si. Osta rahoilla ruokaa ja sano naapurin em?nn?lle, ett? ?iti on paranemaan p?in!"
Matin silm?t kiilsiv?t ilosta, kun kuuli ?itins? olevan paranemaan p?in.
"Sin?kin olet t??ll?!" sanoi Matti Elsalle, puristaen h?nt? hell?sti k?dest?.
"Niin, mene kotiin vaan ja tee niinkuin ?itis k?skee!"
"Hyv?sti nyt ?iti!" sanoi Matti.
"Hyv?sti nyt Heleena! Tulkaa nyt kaikin puolin terveeksi. Hyv?sti mummokin!" sanoi Elsa, aikoen l?hte?.
"Hyv?sti Elsa!" sanoi mummo. "Mutta olisit viipynyt v?h?n aikaa minunkin s?nkyni vieress?!"
"Kyll? mielell?nikin viipyisin, vaan kun olen toisen palvelija niin t?ytyy kotiin kiiruhtaa."
"Min?kin olen uskovaisia maan mummoja. Meid?n henkemme tuntuu ilman riitaa soveltuvan yhteen. Mene vaan lapsi askareihisi ja pid? p??lle alkamaasi!"
Elsa ja Matti l?ksiv?t ulos sairashuoneesta.

SEITSEM?S LUKU.
Mutta annas olla, min? tunnen h?net.
Elsa ja Matti kulkivat siihen asti, kuin tuli kadun kulma, josta Matin oli alkaminen pitk? matkansa Kirkkonummelle. Kauvan seurasi Elsa silmill?ns? Mattia, kun h?n astuskeli, tuo perin pieni