Munkkiniemen Elsa

䂎
Munkkiniemen Elsa, by Eero Sissala

The Project Gutenberg EBook of Munkkiniemen Elsa, by Eero Sissala This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Munkkiniemen Elsa
Author: Eero Sissala
Release Date: April 10, 2007 [EBook #21018]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUNKKINIEMEN ELSA ***

Produced by Tapio Riikonen

MUNKKINIEMEN ELSA
Kirj.
Eero Sissala
G. W. Edlund, Helsinki, 1891.

SIS?LLYS:
I. Koetusten alku II. Se oli Is?n tahto III. Se kaunis Heleena ja h?nen Matti-poikansa IV. Hyv? tahto on puolen voimaa V. Uuteen toimeen VI. Kaksi sairasta vaimoa VII. Mutta annas olla, min? tunnen h?net VIII. Sit? en tahdo, ?lk?? Herran t?hden! IX. Sunnuntai-k?r?j?t X. Jumala on rakkaus XI. Eih?n se nime? maininnut XII. Kes?puuhia XIII. H?n oli mamselin vanha tuttu XIV. Ja he meniv?t kukin omaa tiet?ns? XV. Rajuilman tauottua lakkasivat pojatkin riitelem?st? XVI. Ett? m?kkins? puretaan, onhan nekin terveisi? XVII. Kun tulisi hyv? is?nt? XVIII. Uuteen palvelukseen XIX. Eih?n nyt pilvist? siihen pudonnut XX. Silloin se muutti mummo taloonsa XXI. Retki Punavuorille XXII. Er?s velvollisuus XXIII. Etk? kiell? en??n minua? XXIV. Mummo omituisena XXV. Vaikeudella eteenp?in XXVI. Viimeinen palveluspaikka XXVII. Pesij?t?r-kumppanukset XXVIII. Pieni muutos XXIX. Kaikki muuttui XXX.

ENSIM?INEN LUKU.
Koetusten alku.
Munkkiniemen kartanon maalla oli m?kki-pahainen. Tuo yksi-akkunainen rakennus, jolla oli aikanaan ollut kunnia seisoa kartanon pellolla ja tehd? riihen virkaa, sai toimittaa vanhoilla p?ivill??n ihmisasunnon ammattia.
Jos ei tuo r?nstynyt t?lli asujallensa voinutkaan tarita suuresti el?m?n mukavuuksia, niin vaatimaton oli asukaskin. H?n oli sangen tyytyv?inen, kun huoneen sein?vierill? kasvoi kes?isin kaunista nurmea ja l?hell? humisi tuuli hongikosssa ja akkunasta katsellessa n?kyi lahden sinerv? pinta. Vaan ei sill? hyv?, ett? h?n vaan luontoa akkunasta katseli, h?n kulki siell? itse joukossa.
T?llin asukasta kutsuttiin Leski-Annaksi ja luutamuijaksi. H?n oli Munkkiniemen rengin leski. H?nell? oli viisi-vuotinen Elsa niminen tytt?. Tytt? sinisilm?inen keltatukkainen sai kes?isin seurata ?iti?ns? metsiss? ja vointinsa mukaan auttaa ?iti?ns?; p??asiassa kumminkin sai h?n kulkea retustaa ?itins? hupina.
Pian oppi tytt? tuntemaan tienoot ja seudun mets?t ja saaret. ?idill? oli nimitt?in oma venhe, jolla mentiin ja k?ytiin v?list? uskomattoman et??ll?. Sill? my?skin kuletettiin tavarat Hietalahden rantaan, josta niit? sitten ?iti kantoi pitkin kaupunkia. ?idin kera mittaillessa Helsingin katuja oppi pian Elsa tuntemaan kaupungin kadut, talot ja enimm?n osan ihmisist?, jotka Helsinkil?isiksi itse?ns? kutsuivat.
Sunnuntai- ja juhlap?ivin? matkusti Leski-Anna tytt?ineen kirkkoon. Silloin h?n enimm?kseen kulki halki metsien kaupunkiin, talvisin kyll? j??t?kin, vaan suvella ei h?n pyhin? venhematkoja tehnyt, sill? h?n sai arkina soutaa tarpeikseen asti. Leski-Anna oli hurskas, oikein vakava kristitty. Kristillisyytt?ns? koetti h?n my?skin jo aikaisin istuttaa nuoren Elsansa syd?meen. Kotoinen hartaus, ahkera jumalansanan viljeleminen ja Herran huoneessa k?ynnit tekiv?tkin tyt?ss? hyv?n vaikutuksen, jonka ?iti suureksi ilokseen huomasi.
N?in kului aika jonkun verran eteenp?in. Tyt?n suuremmaksi tultua alkoi perheen toimeentulo k?yd? paremmaksi, tyt?st? kun oli suuri apu ?idin toimille. Kumminkaan ei sit? hauskuutta kauvan kest?nyt, sill? ?iti huononi silmin n?hden. Leski-Anna sai usein suonenvedon ja rintatautikin raastoi h?nt? samaan aikaan. V?hitellen tuli h?n vallan s?ngyn omaksi. Pieni Elsa oli silloin yhdentoista vuotias. H?n hankki l??k?rin kaupungista joka selitti, ett? lesken sairaus on tullut paljosta ruumiillisen ty?n ponnistuksesta ja on hyvin ep?ilt?v?? laatua.

TOINEN LUKU.
Se oli Is?n tahto.
Leski-Annan tauti ei parantunut, vaan kuolema kumminkin antoi tovin itse?ns? odotella. T?m? tuotti Elsalle suurta surua ja huolta. Rahaa tosin oli hiukan s??st??n karttunut, niin ett? ?iti saattoi antaa tytt?rellens? h?nen niukan ansionsa lis?ksi s??st?st?, jott'ei kumminkaan ravintoa puuttunut. Munkkiniemen kartanosta my?skin silloin t?ll?in jotain l?hetettiin. Mutta se kaikki s??st?inens? apuinensa ajan pitk??n ei muuksi riitt?nyt kuin pahan ilman varaksi. Elsa, laitettuaan kaikki kuntoon poissaolon ajaksi, meni mets??n luutia tekem??n, joita h?n sitten kuletti kaupunkiin ja joista h?n aina sai jommoisenkin maksun ja lis?ksi runsaanlaisesti ravintoaineita Helsingin rouvasv?elt?, kun he asianlaidan k?sitt?neeksi saivat.
Mit??n valitusta k?yh?in hoidolle ei tehnyt kukaan. Elsa tuskin tuota k?yh?in holhouksen mutkikasta j?rjestyst? olisi osannut kulkeakaan. Niin kului aika kaikessa hiljaisuudessa eteenp?in. Elsa oli iloinen, kun p?iv?n moninaisista ponnistuksista v?syneen? sai ehtoolla kallistaa levolle ?itins? majassa. Niin Elsa nukkui, vaan sairas ?iti valvoi.
?idin yskimisest? her?si usein tarkkakuuloinen Elsa, mutta nukkui taas, kun ei ?iti mit??n h?nelt? pyyt?nyt. Leski-Anna maaten s?ngyss??n, jossa h?nen silm?ns? olivat m?kin ainoaan akkunaan p?in, ajatteli enimm?kseen taivaallista rikkautta ja sit?, ett? ij?ti saisi olla Jesuksen ja kaikkein pyh?in kuin my?skin enkelein parissa. Kumminkin h?nelle siin? sivussa usein muistui mieleen entinen el?m?ns?. Siin? tosin ei ollut suuria muistelemisia, sill? h?n oli saanut el?m?n-ik?ns? raskaasti raataa maallisen elonsa eteen, josta h?n oli vaan saanut palkakseen kivuloisen ruumiin. H?n oli ollut maailmassa v?h?ll? yhden kerran tulla maallisesti onnelliseksi, mutta oli tuhmuudessaan katsonut yl?n oivallisen naimatarjouksen, jonka kautta h?n olisi saanut hyv?n ja varakkaan miehen. Kumminkin oli h?n joutunut sittemmin naimisiin paljo mit?tt?m?mm?n miehen kanssa, jolla ei mit??n ollut, ja p??lliseksi oli suuri juomari ja viinan uhrina oli heitt?nyt henkens?kin.
Tytt?rellens? ei h?n ollut kertonut juuri mit??n miesvainajastansa, sill?