Munkkiniemen Elsa | Page 7

ihminen! Tule sis??n!" kuului naisen kutsuva ??ni.
Elsa astui sis?lle ja pys?htyi ovipieleen. Munkkiniemen rouva oli istunut keinutuoliin, jossa h?n hiljalleen itse?ns? keinutteli. Mamseli katseli Elsaa kauttaaltansa p??st? jalkoihin.
"Kyll? sin? n?yt?t v?yreelt? tyt?lt?; pelk??n vaan ett? olet liian nuori", tuumi mamseli.
"Mink? vuoksi luulet liian nuoreksi?" kysyi rouva.
"Jos jotain tarvitsis joskus nostaa, mit? lapsesta on."
"?l? h?t?ile, kyll? h?n on kantanut painoja ja monen monta luutatakkaa, vaan eth?n tarvitse taas tavattomia nostattaakaan."
Sill? vastauksella n?ytti mamseli olevan tyydytetty.
"Mene sinne ky?kkiin sitten!" sanoi mamseli.
Kun Elsa meni ky?kkiin, istui siell? vanha mummo, jotain nypl?ten p?yd?n p??ss?; rillit olivat h?nell? nen?ll?.
"Mit?s sin? haet?" kysyi mummo, katsellen Elsaa lasisilmiens? ylitse.
"Min? tulen t?nne palvelukseen."
"Palvelukseen! Jaha, vai sin? oletkin uusi piika. Saat kait t??n viran minulta."
Eukko ei v?h??k??n hyvill??n olevalta n?ytt?nyt. Mamseli ja rouvakin tulivat ky?kkiin.
Mummo oli noussut suoraksi p?yd?n p??ss? ja sanoi:
"Mit? konstia se on, ett? minut pannaan pois kesken kuukauden? En min? ole tiennyt toista paikkaa itselleni varustaa. Enh?n min? t?h?n ole pyrkim?ss? k?ynyt; mamseli itse pyysi minua. Olisin tuoksi tiet?nyt, niin en olisi tullutkaan."
"Etteh?n te t?ss? asuva ole, ja min? tarvitsen semmoisen, joka vakinaisesti luonani asuu. Siksi toiseksi saattehan k?yd? t??ll? tytt?? neuvomassa t?m?n kuun loppuun. T?yden palkan min? teille t?lt?kin kuulta maksan", sanoi mamseli.
Mummo ei vastannut mit??n siihen, ainoastaan ulkonaisella k?yt?ksell??n osoitti siihenkin p??t?kseen tyytym?tt?myytt?.
"Kyll?h?n min? menen pois, en min? mill??n muotoa tahdo mummon virkaa enk? leip??. Tottapahan hyv? Is? katsoo minulle toista manaamatointa leip??", lausui Elsa, k??ntyen oveen p?in ja oli aikeessa menn? ulos.
"Kuule!" sanoi Munkkiniemen rouva. "?l? mene!"
Elsa pys?htyi.
"Jos mun vallassani olis, niin min? ajaisin tuon matamin paikalla poijes", tuumi rouva.
"Sisareni sanoo niin, kuuletteko?" sanoi mamseli.
"Kyll? min? t?st? ajamattakin menen. Komeampaahan tuo ajamalla menn? olis", sanoi mummo verkalleen.
"Tehk?? hyv? herrasv?ki, kuten itse tahdotte, vaan ei minun tielt?ni pid? ket??n pois laittaa", sanoi Elsa.
Kaikki katselivat odottavassa asemassa, meneek? mummo. Mummo meni ja murisi menness??n, ollen niin syd?nt? t?ynn?, ett'ei hyv?stik??n sanonut.
"No niin, ky?kki on nyt sinun!" sanoi mamseli. "Ota p??lt? ja ole niinkuin talon ihminen."
Elsa j?i ky?kkiin ja tarkasteli nyt kaikkia paikkoja, ett? oppisi tiet?m??n miss? mikin on, jos tarvitaan. Munkkiniemen rouva oli my?h??n iltaan sisarensa kamarissa. Illalla katsoi h?n pois menness??n ky?kin ovelta sis??n ja sanoi:
"Hyv?sti Elsa, pid? hauskaa!"
Elsa katseli akkunasta, kuinka rouva nousi k??syihin ja kuinka sisarensa h?nt? erinomaisella hellyydell? hyv?sti j?tteli.
Kun rouva oli mennyt, tuli mamseli ky?kkiin.
"Eik? sinulla ole ollut ik?v?, kun jouduit yksin niin kauvan olemaan? Tuo Klaara j?i niin kauvaksi, ett? oikein. Oletko sin? edes katsellut paikkojakaan t??ll??"
"Olenhan min? t?ss? katsellut mit? n?ht?vill? paikoilla on. -- Eih?n tuota vastatulleen sovi kaikkiin salapaikkoihin tirkistell?."
"Eip? t??ll? niin erinomaista olekaan; ei t??ll? meill? ole niinkuin sisareni ky?kiss?. Kas tuota matamin ruojuketta, miten on j?tt?nyt padan ruostumaan. Osaatko sin? Elsa laittaa tuon padan puhtaaksi?"
Elsa alkoi kohta puhdistamaan pataa.
"Kyll? se hyvin n?kyy k?yv?n", tuumi mamseli.
Kun pata oli puhtaana, k?ski mamseli Elsan kanssansa kamariin. Siell? n?ytteli h?n kaikenlaista, mink? vaan luuli Elsaa huvittavan. -- Olipa mamselilla toinenkin kamari, se n?kyi olevan s?nkykamari. Siell? olikin Elsalla kohta teht?v??, sill? h?nen tuli mamselin opastuksella laittaa s?nky maattavaan kuntoon.
Kun vuode oli laitettu ja pieni p?yt? s?ngyn eteen nostettu, mentiin ky?kkiin. Siell? laittoi mamseli illallista ky?kin p?yd?lle sanoen:
"Sy?d??n t?ss?. Palvele sin? vaan minua. Kyll? huomautan, mit? sinun kulloinkin on teht?v?. Min? osaan opettaa, mutta min? osaan my?skin vaatia. Ei sellainen osaa vaatiakaan, joka ei osaa opettaakaan. Min? olen opettanut monesta tyt?st? kunnon piian. Mutta ?l? luule, ett? ne sent??n sen edest? kiitt??. Kas niin, sy? ja pane sitten tuohon s?nkyyn maata! Hyv?? y?t?, Elsa."
"Kiitoksia! hyv?? y?t?, mamseli!"

KUUDES LUKU.
Kaksi sairasta vaimoa.
Elsa yksin j??ty??n s?i illallisensa, laittoi vuoteensa ja pani levolle. S?ngyss??n rukoili h?n hartaasti Jumalaa ohjaamaan h?nt?, nyt kun h?nell? ei en??n ollut ?iti?, niin ett? h?n kunnialla voisi tulla toimiin vieraiden ihmisten kanssa, ja niin el?isi t?ss? maailmassa, ett? h?n kuoltuansa saisi ijankaikkisen el?m?n. H?n uinahti ja her?si eritt?in vilkkaana aikaisin aamulla.
Valoisana kes?aamuna oli hauskaa kaupungissakin. H?n avasi ky?kin akkunan ja ah, kuinka hyv? haju tuli sis??n l?hell? akkunaa olevista puutarhan puista. Olipa pieni lintukin oksalla aamuvirtt?ns? laulamassa luojan kunniaksi. Niin riemastui Elsan syd?n tuosta linnun viserryksest?, ett? oli h?nkin viritt?? virren ja kimakan ??nens? akkunasta yhdist?? linnun lauluun, mutta terve j?rki sai h?ness? sen verran sijaa, ett? h?n jaksoi yli riemunsa luontonsa hillit? ja olla vaiti eik? veisullansa her?tt?? mamselia em?nt??ns?; sill? h?n varmaan arvasi, ett'ei h?nen enempi sen per?st? siin? ky?kiss? sallittaisi virsi?ns? viritell?. Lyhyt oli kumminkin tytt?paran ilon aika ja pian rupeis kyynelet vierim??n h?nen poskiansa alas, sill? nyt h?n taas muisti el?m?n kodissa, ja kuinka se kaikkine murheinensa suruineenkin oli sent??n hauskaa. Vaikka leip? usein s?rvint? kaipasikin, sai h?n vapaasti t?ydell? aaltoilevalla rinnalla laulaa luojan kunniaksi kotona ja mets?ss?, laulaa taivaalliselle Is?lle surunsa ja huolensa.
"Onko se mamselin uusi neiti?" kuului ??ni puutarhasta.
Elsa oli vet?nyt p??ns? pois akkunasta, vaan kuultuansa nais??nen h?nt? puhuttelevan, meni h?n j?lleen akkunan luo. Kun h?n akkunasta ulos katsoi, tuli vanhanpuolinen lyhyenl?nt?, mutta lihava nainen akkunan alle.
"Hyv?? huomenta!" sanoi nainen.
Elsa tunsi h?nen entiselt?,