Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3

lapsen ja hopeahapsen 3, by
Anders Ramsay

Project Gutenberg's Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3, by Anders
Ramsay This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 3 Kuvauksia
Author: Anders Ramsay
Translator: Knut Sarlin
Release Date: August 8, 2005 [EBook #16483]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MUISTOJA
LAPSEN JA HOPEAHAPSEN 3 ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

MUISTOJA LAPSEN JA HOPEAHAPSEN

KUVAUKSIA
Kirjoittanut Anders Ramsay
Suomentanut Knut Sarlin
III osa
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1908.

XXII.
ERÄS YLIMYKSELLINEN KOTI.
1852--55.
Äitini oli kreivitär Louise Armfeltin nuoruudenystävä ja senvuoksi
minä jo poikavuosinani seurustelin kreivittären talossa paljon, mutta
varsinkin sitten kun olin saanut lyyran lakkiini odotti minua Armfeltien
perheessä aina mitä ystävällisin kohtelu, sanoisinko äidillinen hellyys.
Pitkän ajan kuluessa olen minä näinollen ollut tilaisuudessa
silmäilemään tuon perheen elämää, ja minä muistankin siitä monta
pientä piirrettä, jotka -- pian unholaan unohtuneina -- ansainnevat
muistoon merkitsemistä.
Siihen aikaan, josta tässä kerron, oli kreivitär Armfeltin koti suuren
sukulaispiirin yhtymäpaikka, piirin, jonka kaikki jäsenet elivät mitä
parhaimmista yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa oloissa, uhkuen
onnea ja täysinäistä elämänhalua. Heidän hilpeä leikinlaskunsa saleissa
kajahteli ja vapaa, riemukas seurustelusävy löi leimansa kaikkeen,
tarttuen vastustamattomasti jokaiseen, joka Armfeltien seurapiiriin
joutui.
Nurkittain vastapäätä toria Elisabetinkadun päässä sijaitsi Armfeltien
talo -- nykyjään jonkunlainen venäläinen kansakoulu --
kaksikerroksinen puutalo. Matalahuoneisessa alakerroksessa asui kreivi
Gösta Armfelt, kuuluisan kreivi Kustaa Mauri Armfeltin ja hänen

puolisonsa, syntyisin de la Gardie, vanhin poika, kenraaliluutnantti,
Uudenmaan läänin maaherra ja sittemmin senaattori. Hän oli jo silloin
vanha valkotukkainen mies; hänen kasvonpiirteensä olivat säännölliset
ja jalot, silmänsä hyväntahtoisuutta ja hyvyyttä säteilevät, hän oli jalon
sukunsa täydellinen perikuva.
Yläkerrokseen tultua avautui ensimäisenä eteen suuri sali, nurkkahuone,
jonka pitkällä seinällä oli kolme, päätyseinällä kaksi ikkunaa.
Huonekalut olivat ajan tavan mukaan järjestetyt pitkin seiniä niin että
koko lattian pinta välkkyi vapaana ja avonaisena. Keskimäisen ikkunan
edessä seisoi jalustallaan Neapelin kuningattaren Carolinan
marmorikuva -- Kustaa Mauri Armfeltin »ystävättären» ja
suojelijattaren kuva. Sen molemmilla puolin riippui seinällä soikeissa
puitteissa kaksi muotokuvaa. Toinen niistä esitti Kustaa Mauri
Armfeltia Mars-jumalana, jolla ei ollut päällään muita pukimia kuin
kupeellaan kilpi; toinen kuvasi taas hänen veljeään, parooni A. F.
Armfeltia Backuksena, jolla oli verhona vain muutamia viinipuunlehtiä
ja rypäleterttuja hiuksissa. Toista päätyseinää somisti »Pohjolan
Alcibiadeen» kolmen ihanan »ystävättären», neiti Magdalena
Rudenschöldin, ruhtinatar Menschikoffin ja Sadun herttuattaren
muotokuvat; viimeksi mainitulla ei kuvassa ollut minkäänlaista muuta
pukua yllään kuin toisella hartialla riippuva karhun käpälä.
Vastakkaisella päätyseinällä riippui ikkunain välissä suuri muotokuva,
kuvaten kreivittären isää, loordi Brookea espanjalaisessa
keskiaikaispuvussa; taulu oli kerrassaan mestariteos ja oli sen
maalannut kuuluisa maalari Angelika Kauffmann. Loordi Brooke oli
siinä kuvattu polviin saakka. Pitkällä seinällä vastapäätä ikkunoita
levisi uunin molemmille puolille suuret taulut, täyttäen seinän
korkeuden milt'ei kokonaan. Toinen niistä kuvasi Jupiteria, joka pilven
muodossa syleili Iota; toinen esitti Plutoa Proserpinaa ryöstämässä.
Olivatko sitten nämäkin maalaukset muotokuvia, sitä en tiedä, vaan
ajan maku, joka ihaili alastomuuden ihanteita, ja Armfeltin monet
vaihtelevat mielijohteet antavat jonkun verran aihetta sellaiseen
olettamukseen.
Tämä sali jäykkine kalustoineen teki katsojaan omituisen

yksinkertaisen arvokkuuden vaikutuksen, johon oli yhdistyneenä
Kustaa kolmannen keveän ja irstailuun vivahtavan ajan taiteellinen
peittelemättömyys. Olen myöhemmin elämäni varrella nähnyt ja ollut
useissa hienoissa saleissa, vaan en ole tavannut yhtään, jossa olisi ollut
vallalla sellainen aateluuden, hienon sävyn ja taiteellisesti vapaan
käsityksen leima. Ei ole useallakaan suvulla tilaisuutta saliinsa koota
sellaisia muistoja. Tunsi hyvästi olevansa siellä ylhäisessä, joskin
jonkun verran keveässä seurassa.
Tästä etumaisesta salista astuttiin sisempään, jossa siinäkin oli kolme
ikkunaa. Senkin seiniä koristivat muotokuvat, mutta täällä olivat ne
kaikki, päinvastoin kuin etusalissa, täysissä pukimissaan. Parhaimpia
niistä oli kuuluisan sotamarskin, kreivi Jaakko de la Gardien suuri
muotokuva, jossa kreivi täysissä rautavarustuksissa esiintyi, sekä muut
tämän suvun jäseniä kuvaavat taulut. Siellä nähtiin myöskin muutamia
Lindin maalaamia muotokuvamaalauksia, jotka kuvasivat elävää
sukupolvea ja jotka räikeästi erosivat vanhoista, todellisen
taiteilijakäden muovailemista maalauksista.
Yläkerros oli talon emännän, kreivitär Louise Armfeltin, syntyisin
Cuthbert-Brooke, yksinomaisessa huostassa. Tultuaan Suomeen
kasvavana tyttösenä, seuraten äitiään kun parooni O. W.
Klinckowström hänet Neaappelista mukaansa ryösti, meni hän
naimisiin vuonna 1821, jolloin rikas äiti osti Armfeltien suuren
maatilan, Åminnen kartanon Halikon pitäjästä ja muutti sen tyttärensä
mies- ja naispuolisten jälkeläisten sukukartanoksi.
He olivatkin kaikki nyt parhaassa ijässään ja heidän vierailunsa
elähyttivät usein rattoisaa kotia. Poika, Gösta nuorempi, oli ollut sotilas,
ottanut eron, asui nyt Joensuun kartanossa ollen avioliitossa serkkunsa
hovineiti Marienne Armfeltin kanssa; sittemmin meni hän jälleen
sotapalvelukseen, sai kenraalin arvon keisarillisessa seurueessa 1870 ja
otti senjälkeen eron. Vanhin tytär, Matilda, oli naimisissa Wienissä
ruotsalaisen ministerin, parooni Wedel-Jarlsbergin kanssa, kuoli 1862;
toinen tytär Adelaide oli naimisissa majuri Gripenwaldin kanssa, ja
nuorin, Olga, rohkenen sanoa kaunein nainen mitä vielä Suomessa oli
ollut, pyhää neitsyttä muistuttava, oli avioliitossa kreivi