Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 | Page 6

tarjottimia virvokkeineen. Kaiken tuon n?in min? ainoastaan muutaman askeleen p??ss? itsest?ni. Ah! Seh?n oli minun vanhempieni asunto, ja min? en saanut olla siell?, l?mpim?ss? ja ilossa, kaikkien noiden iloisten, juhlapukuisten vieraiden joukossa, enk? saanut maistella herkkuja tarjottimilta, vaan t?ytyi minun maata yksin, hylj?ttyn? ja viluissani komerossani. Niin voin min? ikkunan ??ress? my?h??n y?h?n t?hystell? ulos pime??n n?hd?kseni edes vilahduksen valoa ja liikuntoa omasta kodistani. Kuumia kyynelhelmi? tipahteli poskilleni ja min? puristin kuumeentapaisesti k?teni nyrkkiin t?ynn? vihan ja katkeruuden tunnetta. Minusta tuntui kuin kaikki olisivat niin kovia ja puolueellisia minua kohtaan ja kuin itse olisin onnettomin olento koko maan p??ll?. Kaikki muut koululapsethan saivat olla kotonaan -- miksi juuri minun yksin piti olla omasta kodistani karkoitettuna.
Tuollaisen tilaisuuden j?lkeen toi vanha Bj?rkqvist aina seuraavana aamuna minulle v?h?iseksi lohdutukseksi vasullisen kaikellaista hyv??, eilisten pitojen j?tteit?. Mutta kitker?lt? ja karvaalta tuntui yksin niit? sy?d? ahtaassa komerossani ja useimmiten annoinkin min? suurimman osan tyt?ille.
Haluni p??st? pian pois sielt? oli niin suuri, ett? min? laskin p?ivi? kuinka kauan viel? kuluisi siihen aikaan, jolloin vanhempani muuttaisivat maalle kes?? viett?m??n ja jolloin min? luonnollisesti saisin seurata heit?.
Kuka voikaan senvuoksi kuvailla sit? surua ja ep?toivoa, joka minut valtasi, kun ?iti er??n? kev?tp?iv?n? tuli koululle heitt?m??n j??hyv?isi? minulle, ilmoittaen samalla ett'en sin? kes?n? saisikaan tulla Bj?rkbodaan vaan sensijaan menn? herrasv?ki Gripenbergin kanssa heid?n maatalolleen. Min? itkin, pyysin pyyt?m?ll? ja rukoilin -- mutta kaikki oli turhaa; niin oli p??tetty ja niin piti tapahtua.
Minulla oli Bj?rkbodassa pieni puutarhatilkku er??ll? viett?v?ll? rinteell? kasvihuoneen alapuolella; ja sit? min? rakastin, l?hinn? ?iti? tietysti, enimm?n koko maailmassa. Sinne olin min? itse istuttanut ne pienet omenapuut, jokaisen pienen pensaan ja kukkaislaitteen, omin heikoin k?sin olin min? siell? kaivellut, tehnyt ty?t? ja kastellut kasviani, ja enk? nyt saisikaan en?? sit? n?hd?. Kuka sit? nyt hoitelisi? Ehk?p? se huonosti hoidettuna menisi pilalle? T?m? viilsi syd?nt?ni niin kovasti ett? luulin sen halkeavan.
Saarij?rven talossa Porvoon l?hist?ll? kului kes? kuitenkin siedett?v?mmin kuin olin odottanutkaan. Minun ei tarvinnut lukea ja Gripenbergin neidit olivat minulle yst?v?llisempi? kuin ennen niin ett? meid?n keskin?iset suhteemme muodostuivat hieman paremmiksi. Ainakaan ei minun tarvinnut seista tuossa ij?nikuisessa Pestalozzilaisessa h?pe?nurkassa, sill? sekin n?ytti saaneen kes?lomaa.
Vihdoin tuli syksy ja silloin muutettiin j?lleen takaisin kaupunkiin. Sainhan tosin silloin suureksi ilokseni j?lleen n?hd? ?idin, mutta koulunk?yntini jatkui kuitenkin samalla tavalla kuin edellisen?kin lukukautena. Viimeinkin l?hestyi sitten joulu ja silloin sain min? tulla kotiin, sill? ?iti oli sen luvannut. Ja kaiken sen j?lkeen mit? vuoden varrella olin k?rsinyt muodostuikin t?m? jouluilta minulle ikimuistettavan iloiseksi.
Mutta kuinka ollakaan! ?Mainitsehan onni, jota kest?isi ainiaan!? -- Iloni ei ollut pitk?aikainen, sill? heti juhlan j?lkeen oli m??r? l?hett?? minut taaskin pois kotoa, joskin t?ll? kertaa toiselle suunnalle, silloin Turussa lehtori (sittemmin arkkipiispa) Bergenheimin avaamaan uuteen reaalikouluun.

V.
ENSIM?ISEN KERRAN TEAATTERISSA.
1840.
Puusta, Engelin piirustusten mukaan rakennettu, vanha, suuria muistoja k?tkev? Thalian temppelimme Helsingiss? sijaitsi jonkun verran it??np?in siit? paikasta, jossa nykyinen ?uusi? eli ?ruotsalainen teaatteri? on, ja vihittiin se 1827. Sen oli er?s osakeyhti? rakennuttanut sangen vaatimattomilla kustannuksilla, 16,000 ruplan pankkiosoituksilla, eik? se niin ollen voinut suuria vaatimuksia vastata. Mutta sangen pulskalta se kuitenkin n?ytti vaahterain puoliympyr?n sis?ss?, kun sit? ei viel? oltu lis?rakennusten, edest? ja takaa paikkaamisten tahi sivu-ulkonemusten kautta saatettu rakennusr?hj?sikerm?n kaltaiseksi, jollaiseksi se my?hemmin muodostui. Ei edes savupiippukaan sit? rumentanut, sill? teaatteria ei l?mmitetty. Sellainen ylellisyysseikka otettiin k?yt?nt??n vasta nelj?kymmenluvun lopulla. Se oli ainoa teaatteritalo Helsingiss? siihen aikaan ja sopi siihen, sovellettuna kaupungin yleis?n mukaan, noin 450 henke?, jos kerran oli ?lippu luukulla?.
Teaatterin sisustusta pidett?isiin nykyisten olosuhteiden mukaan sangen huonona, mutta silloin se oli kyllin hieno. Siell? oli kaksi aitioparveketta, jotka oli paperoitu tavallisella valkoisella paperilla maalattuine harmaine koristeineen. Ensim?ist? parveketta koristi rivi joutsenia, jotka purivat v?lill??n olevia lyyroja, toista ylemp?? parveketta taas koristivat yksinkertaisemmat harmaat ruusukkeet. Katto oli vaaleansininen valkoisine t?htineen. Esirippu taas kuvaili jotakin mielikuvitusmaisemaa raunioineen. Istumapaikkoina permannolla oli vain kovat penkit kiintonaisine selk?nojineen, joihin oli kiinnitetty suuret numeroliput, eik? aitioissakaan muunlaisia istumapaikkoja ollut. Kultauksista, sametista ja t?ytteist? tahi mukavista tuoleista ei j?lke?k??n n?kynyt.
N?ytt?m?koristeetkin olivat samaa yksinkertaista lajia ja oli ne maalannut joku k?sity?l?inen, jolla ei ollut k?sityst?k??n perspektiiviopista. Mets?, jossa kasvoi palmuja, koivuja, kuusia ja muita puita, joiden oksilla punaset ja siniset kukat yhtaikaa kukkivat; palatsisali vihreine pilareineen, pari muunlaista huonetta ja kaupunki -- siin? kaikki, ja ne muuttumattomina esiintyiv?t yh? uudelleen ja uudelleen. Pari sohvaa ja p?yt? sek? nelj? tuolia, siin? koko irtaimisto, jota k?ytettiin kuninkaanlinnaa ja my?skin mit? yksinkertaisimpia huoneita varten. Jos taas esitettiin joku sellainen n?ytelm?, joka vaati suurenmoisempia laitelmia, oli teaatterin johtajalla tapana silloin k?yd? teaatteria harrastavissa perheiss? pyyt?m?ss? lainaksi mattoja, huonekaluja, ruunuja y. m., tarjoten kohteliaasti vastapalvelukseksi muutamia vapaalippuja n?yt?kseen.
Samoin oli pukujenkin laita. Historiallista tarkkuutta ei otettu huomioon, eik? parisataa vuotta k?sitt?v?st? ajanlaskuhairahduksesta kukaan v?litt?nyt. Vaadittiin ainoastaan, ett? puvut olivat loistavia ja v?lkkyvi?. N?ytelmiss? esiintyv? kuningas koristeltiin aina kultapaperista tehdyll? kruunulla ja kuningatar pitk?ll? kultakirjaillulla samettilaahustimella. Arvatenkin oli pidetty mallina korttileikiss? l?ytyvi? olentoja.
Nykyaikainen ?mise en sc��ne? oli tuntematonta ja perspektiiveist?, s?hk?valovaikutteista sek? n?ytt?m?laitteiden pikkuseikkoihin asti ulottuvasta tarkkuudesta ei ollut aavistustakaan, viel?