Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1 | Page 3

lastenlapset jouduimme olemaan h?nen kanssaan yhdess? melkein joka p?iv? ja pian muodostuikin iso?iti meille ik??nkuin keskipisteeksi, jonka ymp?rille me ker??nnyimme ja joka oli kuin johtava sielu kaikissa huvituksissamme. Ei sattunut sit? syntym?- tahi nimip?iv?? taikkapa jotain muuta merkkip?iv?? suuressa perheess?mme, ett'eik? iso?iti olisi p?iv?n merkityksen johdosta jotakin runonp?tk?? kirjoittanut, ja h?nen runonsa olivat aina leikillisi?, joskus pureviakin. Usein puettiin minut t?llaisissa tilaisuuksissa yht'?kki? kyh?ttyyn kummankuosiseen pukuun, pantiin paperiset siivet selk??ni ollakseni siten jonkunmoinen henget?r, joka antoi runon asianomaiselle tahi sitten luki sen kaikkien kuulla. Jos runoa taas ei sattunut olemaan, piti p?iv?? kuitenkin jollakin tavalla viett?? -- esitettiin joko kuultokuvia tahi kuvaelmia tahi joku tilaisuuteen kyh?tty proloogi sek? my?skin -- ja se tapahtuikin tavallisimmin -- j?rjestettiin joku pukuesitys, sill? tuollaiset pienet pukemispuuhat olivat hilpe?mielisen iso?itivanhuksen mielikuvituksia.
Muistan viel? er??nkin tuollaisen hupaisen p??h?npistotekeleen, joka pantiin toimeen er??n? iltana Bj?rkbodassa. Vanhin sisareni ei silloin viel? ollut kihloissa, mutta iso?iti laski leikki? ja lupasi, ett? h?n saisi jo samana iltana n?hd? mink? s??tyinen h?nen tuleva ylk?ns? olisi. Mummo puetti kaikessa kiireess? kolme talon palvelusneitsytt?, yhden sotilashenkil?ksi, toisen papiksi ja kolmannen tavalliseksi ?siviili?-mieheksi, ja asetti heid?t eri kohtiin puistossa. Kun sitten tuli pime?, vei h?n sisareni puistossa olevaan tienristeykseen ja kehoitti h?nen valitsemaan yhden heid?n edess??n olevista k?yt?vist?, jota my?ten kulkiessaan h?n sitten tulisi kohtaamaan tulevan valittunsa. Sisareni valitsi yhden ja tapasi kun tapasikin pian sotilashenkil?n, joka kohteliaasti tervehti h?nt?. Ennustus k?vikin toteen, sill? ennenkuin vuosi oli kulunut, oli sisareni jo kihloissa er??n sotilaan kanssa.

III.
TINASOTAMIES.
1839.
Ei l?ytyne sit? kotia pohjolassa, kuninkaanlinnasta k?yhimp??n majaan, jossa ei joulua ilon juhlana vietett?isi, eik? l?ytyne sit? lasta n?iss? kodeissa, joka ei k?rsim?tt?myydell? joulun tuloa odottelisi ja siit? iloitsisi.
Jo kauan ennen joulua alettiin laskea aikaa joulun tuloon viikottain, sitten laskettiin jo p?iv?t. M??r?tyist? valmisteluista voitiin selv?sti huomata, ett? tuo odotettu juhla l?heni l?henemist??n. Alkoi n?et joulusiivous. Huonekalut ja lattiamatot vietiin ulos p?lyytett?viksi, uutimet ja lattiat pestiin. Suursiivous toimitettiin talon jok'ikisess? nurkassa ja minulle julistettiin ankara varoitus, ett'en saisi huoneihin tehd? pahaa siivoa ja ett'en vain lattioita likaisi.
Sisareni, jotka eiv?t muuten olleet ahkeruudella pilattuja, tarttuivat nyt tavattomalla innolla k?siksi t?ihin ja n?perteliv?t my?h??n y?h?n asti korko-ompeluksiaan ja neuloivat tavanmukaisia v?ltt?m?tt?mi? joululahjoja, sohvapieluksia, tohveleita, matkav?it? y. m. laitelmia, joiden kaikkien tuli tietysti olla omien k?sien tuotteita, eik? ostettuja.
Sitten siirtyi kiire ja hy?rin? keitti?puolelle. Ja puuhat siell? veiv?tkin ?idilt? aikaa yh? enemm?n ja enemm?n, sill? h?nen hartioillaanhan oli huolehtiminen kaikesta siell?. Teurastettiin, leivottiin ja tehtiin kaljaa, ja keitti?ss? kalisivat huhmarit ja keitinastiat tavallista ahkerammin, sill? siihen aikaan piti kaiken olla kotona tehty?. Uteliaana tirkistelin min? usein keitti?n ovesta sis??n, mutta silloin aina tuima em?nn?itsij? antoi minulle l?hd?n, uhaten muussa tapauksessa sitoa keitti?esiliinan ylleni.
Mutta huippuunsa kohosi uteliaisuus ja mielenkiinto silloin kun kuomireki ilmestyi portaiden eteen ja ?iti, palvelijansa Bj?rkqvistin seuraamana, l?ksi ajelulle, sill? hyvin ymm?rrettiin mik? silloin oli kysymyksess?, ja kyll? min? puolestani pidin sitten silm?ll? heid?n takaisintuloaan edes vilahdukselta n?hd?kseni ?idin tuomaa tavaran paljoutta. Mutta suurtakaan iloa ei siit? koitunut, sill? ostokset vietiin suoraan is?n huoneeseen, jossa joululahjat sitten pantiin k??reisiin ja lakattiin, ja jossa is? k??r?jen p??lle kirjoitti saajain nimet ja sit?paitsi useimpiin viel? pitki?kin ja tavallisesti sangen leikillisi? runoja.
Vihdoin tuli tuo k?rsim?tt?myydell? odotettu jouluilta. Ei milloinkaan ole minusta p?iv? tuntunut niin pitk?lt? kuin silloin; minuutit tuntuivat tunneilta. Jo aikaiseen iltap?iv?ll? olin min? valmiiksipuettu parhaimpaan kolttuuni, joka oli tehty sinisest? sametista ja jossa oli leve? valkoinen pitsikaulus, ja niin odottelin min? sit? suuremmoista hetke?, jolloin juhla alkaisi. Viimein l?ikin kello m??r?tyt kuusi ly?nti?, salin ovi avattiin ja sinne riennettiin sis??n.
Siell? seisoi loistava joulukuusi lukuisine pienine kimaltelevine talikynttil?ineen ja t?ynn? omenoita ja makeisia. Kesti kauan ennenkuin hennoi siit? katsettaan irroittaa. -- Pian saapuivat kutsuvieraat, vanha iso?iti ja muut l?heisemm?t kaupungissa olevat sukulaisemme, jonka j?lkeen sitten alkoi teetarjoilu, ja sit?k?s sitten tuntui minusta kest?v?n loppumattomiin.
Kun siit? vihdoinkin oli tullut loppu, aukeni eteisen ovi ja sis??n hyppeli joulupukki -- hirvitt?v?n n?k?inen -- joku palvelijoista pukeutuneena is?n nurink??nnettyyn turkkiin, valkopartoineen ja kullattuine sarvineen. Joulupukki juoksi ja harppaili ymp?riins? ihmeellisin keikkailuhypp?yksin, ja sek?s minua peloitti niin ett? hiivin ?idin hameen taakse suojaan, enk? sielt? uskaltanut paljon pilkist??k??n. Koko ruumiini vapisi kun minut pakotettiin ottamaan joulukuusesta muutamia omenoita tarjotakseni ne joulupukille, sill? minua pelotti, ett? tuo karvainen otus samalla purra nipist?isi k?teen.
Mutta pian tyynnyin min?, sill? sis??n kannettiin nyt kolme valtavansuurta vaatevasua, t?ynn? kaiken kokoisia ja muotoisia k??r?j?. Is? alkoi jakaa lahjoja ja luki runot.
Is?ni, joka muuten oli sangen totinen ja jolla oli alinomaa ty?t? ja tointa virkateht?v?ss??n, oli nyt kaikki sellaiset heitt?nyt syrj??n ja uhkui pelkk?? iloa, hyvyytt? ja leikillisyytt?, ja hyvin h?n osasikin pohjaltaan herttaisen luonteensa ja suuren anteliaisuutensa kautta kylv?? iloa ja tyytyv?isyytt? ymp?rilleen, sill? ei yhdenk??n siin? joukossa tarvinnut j??d? osattomaksi h?nen anteliaista lahjoistaan.
?Kuinka monta olet saanut?? kysyi joku minulta.
?Kolmekymment?seitsem?n!? huudahdin min? ylpe?n?.
?Mutta sitten olet sin? varmaan laskenut villak?sineet kahdeksi lahjaksi?.
?Eih?n toki! oikeita lahjoja kolmekymment?seitsem?n?, vastasin min? harmistuneena, kun sit? ep?iltiin. Sin? iltana ei minun tarvinnut olla hiljaa, niinkuin tavallisesti, ja kyll? min? t?t? vapauttani