Mooses ja hänen hevosensa | Page 9

t??ll?k??n n?in mennyt, jos minulla olisi ollut tiedossa n?m? todistajat, jotta olisin saanut haastaa t?nne k?r?jiin, mutta kun saivat j??viksi minun todistajani, niin j?in aivan aseettomaksi ja tekiv?t mieluistaan. Mutta j?lki se j??neen vet??. Hiljaa se h?rk? kynt??, mutta hyv?n se j?ljen tekee.
Sitten Py?k?inen otti puolen isoa arkkia paperia, kirjoitti siihen kolme rivi? ja osoitti niitten alle paikan, mihin k?ski Honkaniemen is?nn?n kirjoittaa nimens?.
Honkaniemen is?nt? arvasi, ett? se on valtakirja, mik?p? kirja se muu voisi olla kuin valtakirja, kun siin? on kirjoitusta niin v?h?n. H?n ei kysellyt, mik? kirja se on, nousi istualtaan ja p?yd?n luokse tullessaan sanoi: ?Min? en osaa kirjoittaa, min? pid?n kyn?n nen?st?.?
Py?k?inen otti nyt pitk?vartisen kyn?ns?, osoitti sen sille asianomaiselle paikalle ja kun Honkaniemen is?nt? tarttui kyn?n varren nen??n, alkoi hiljalleen ja paksusti vedell? Hemminki Honkaniemen nime?. Kun se oli tehty, Py?k?inen naurahtaen virkkoi: ?Hyv?h?n siit? tuli. Kaksi miest?h?n kissankin nostaa, kun vain h?nti? kest??.?
Sitten Py?k?inen tuli totiseksi ja hieman alakuloisesti sanoi: ?T?m? k?r?j?nk?ynti se on semmoista leikki?, ett? rahaa ja rahaa se vain vet??. Teill? pit?isi taas olla joku v?h?nen rahaa.?
-- Mink? verran sit? pit?isi olla?
-- No kyll? se nyt tarkasti pit?en kaksi sataa markkaa riitt??.
-- No onhan tuota sen verran ja eih?n sill? ole sielua, sanoi is?nt? lompakkoa povitaskustaan kaivaessaan. H?n veti siit? kaksi suoraltaan olevaa satamarkkasta ja heitti Py?k?isen eteen p?yd?lle ja rupesi l?htem??n kotiinsa p?in.
Syyskuun pilvinen ilta rupesi h?m?rtym??n mustaksi y?ksi. Pehme?t, harmaat, aivan puitten latvoille laskeutuvat pilvet hienosittain tihkuttelivat vett?. Ilma oli tumma, l?pin?kym?t?n ja pimenev?, kuten Honkaniemen is?nn?n mielikin l?htiess? Jyhm?l?n kaupungista kotiin p?in. Mutta ei tuntunut haluttavan j??d? sinnek??n y?ksi. H?n nousi vain k?rryihins? ja k??nsi Osmonsa taivalta kohti.
Osmo tapansa mukaan katkeamatta, kiirehtim?tt? juosta h?lk?tteli ja selk?kulkunen soi s??nn?llisess? tahdissa katkeamatta. Muuta ??nt? siin? sateenvihmaisessa y?ss? ei kuulunut kuin kulkusen ??ni ja ratasten katkeamatoin kahina hiekkaisesta tiest?, ja v?kistenkin kiertyi Honkaniemen is?nn?n mieleen ?skeisen asian koko kuva. Nyt n?kyi kuin avoimesta kirjasta se erehdys, ett? tuli annetuksi leikata Pilkka juuri t?n? kev??n? -- sen olisi voinut tehd? vastakin -- ja naapureitten kovuus, kun eiv?t antaneet hevosta Pilkan sijalle. Ja nyt koko tuo tavattoman t?rke? asia riippui kuin hienon hienosta rihmas?ikeest?, voitiinko saada liiasta ajosta syytteeseen. Sekin s?ie siin? mustassa y?ss? katosi olemattomiin ja sit? mukaa kuin sateesta kastuva takki hartioilla k?vi yh? raskaammaksi ja aina vain raskaammaksi raskautui mielikin. Eik? koskaan el?m?ns? aikana ollut Honkaniemen is?nt? tullut niin raskaalla mielell? kotiinsa kuin nyt t?n? syyskuun mustana y?n?.
* * * * *
Niin k?vi kuin Honkaniemen is?nn?n mieli kaupungista palatessa ennustikin, ett? hovioikeus ja senaatti vahvistivat kihlakunnanoikeuden p??t?ksen ja viel? p??lle p??tteeksi senaatti tuomitsi kenraalikuvern??rille maksamaan lisi? kuluja viisi sataa markkaa. Ja Py?k?inen vaati viel? entisen lis?ksi kolmesataa.
Nyt n?ytti Honkaniemel?isten mielest? silt? kuin koko maailma olisi k??ntynyt yl?salaisin, pohjapuoli p??llep?in, ja kuin olisi mahdoton el??.
* * * * *
Hevonen oli mennyt kuin kaivoon ja sen j?ljess? viimeist? penni? my?ten talon rahat, joita kymmeni? vuosia oli tavattomalla s??st?v?isyydell? kartutettu. Sen lis?ksi ihmisten ylenkatse mustana painajaisena. Kun l?htiv?tkin herrojen kanssa k?r?j?nk?yntiin! T?m?n kaiken lis?ksi kaikki kyyditt?v?t tulivat entist? r?yhke?mmiksi ja vaativaisemmiksi. Jokainen kyyditt?v? tiesi, ett? kievarin hevosen saa ajaa vaikka kuoliaaksi. El?m? oli nyt kaikin puolin kuin vastam?ennousua: ylivoimaisin ponnistuksin eteenp?in ment?v??.

Kolmas luku.
Oli jouluaattoaamu er??n? talvena. Tuleva joulukaan ei tuntunut joululta. Noustessaan ja s?nkyns? laidalla istuen piippuaan sytytt?ess??n Honkaniemen is?nt? sanoi alakuloisesti: ?Huomenna se olisi joulu. Uskaltaisikohan sit? l?hte? kirkkoon t?lt? samaiselta kievarin viralta, jos niit? taas sattuu joku puolikymment? tai enemm?n tulemaan. Ei ole kuka ostaisi t?m?n tilar?hj?n. Menisimme niin kauas, ett? ei kuu kuulisi eik? p?iv? n?kisi.?
-- Kukapa h?nt? ostaa, sanoi em?nt?kin huolissaan. Tuo samainen homma on vienyt rappioon niin kartanon kuin pellotkin. Muitten maat kasvavat leip??, t?m? kasvaa kukkaroheini? ja p?iv?nkakkaroita. Hevoset ja miehet kes?ns? talvensa ovat tuon viran varrella. Ne markat, mit? saa, menev?t kuin kuumille kiville elintarpeita ostaessa.
Mooses tunsi povessaan soman nytk?hdyksen, kun kuuli is?n ja ?idin puhuvan maan kaupasta. H?n hypp?si vuoteeltaan melkein kimpoamalla ja sanoi: ?Min? l?hden t?n?p?iv?n? kyl??n. Illalla satoi nuoskaa ja nyt on suksikeli hyv?.?
-- Mihink? sitten? virkkoi ?iti.
-- Saunaj?rvelle, enon kotiin.
-- Hupsista pussiin ja pussin suu auki! Sin? nyt pyhimm?n p?iv?n aikana enemm?n kuin viiden penikulman p??h?n!
-- Nyt on t?yden kuun aika, ei nyt y? haittaa, otan palasen ev?st? mukaan. Huomen-aamuna n?ill? ajoin olen Saunaj?rvell?.
-- Hyv? kun Siuruaan p??sisit n?m? kolme penikulmaa t?n? p?iv?n?. Ja onhan tuo meno siin?kin.
-- Siuruassa katson vasta ev?spussiini. Sinne pyyh?isen ihan taakseni katsomatta.
-- Somahan noista olisi sent??n kuulla, my?nsi em?nt?. Ennenh?n nuo p??si?isen aikaan ovat t??ll? k?yneet, mutta viime kev??n? eiv?t k?yneet p??si?isenk??n aikana.
Mooses koppelehti kenki? jalkaansa, haki pyh?vaatteensa ja sanoi: ?Toimittakaahan minulle aamiaista, vaikkapa py?r?yt?tte talkkunaa ja leip?palasen v?liin voita ja lihapalasen ev??kseni, niin min? l?hden enk? ole yhden virstan sel?ss? monta minuuttia.?
?iti rupesi touhuamaan Moosekselle aamiaista ja lauhkeamielisen? puheli:
-- Somahan noista on kuulla, kun vuosikausiin ei ole variskaan tuonut mit??n viesti?. Ovat siell? niin kuin Jumalan sel?n takana. Mutta ?l? kuitenkaan ajattelekaan t?n? p?iv?n? kauemmaksi kuin