Mooses ja hänen hevosensa | Page 8

laskussa, joka l?hetet??n kenraalikuvern??rille. Em?nt? se m??ritteli, mit? ylellisyystavaroita sitten ostetaan, kun rahat on saatu. Ensimm?inen ostettava oli makuukamarin sein?lle kukkuva sein?kello, jonka viisaritaulu on kullanv?rinen, ja rautainen vieteris?nky, jonka kaiteet ja nupit ovat kullalla silatut.
Eik? kulunutkaan monta p?iv??, ennenkuin Honkaniemen is?nt? l?hti Jyhm?l?n kaupunkiin. Vilho Py?k?isen asioimistoimistossa laitettiin nelj?ntuhannen lasku, mihin hautauskustannuksia tuli viel? kaksi sataa, ja ankarin vaatimuksin paperit l?hetettiin kenraalikuvern??rille. Somalta tuntui Honkaniemen is?nn?n mielest?, kun itse varatuomari Vilho Py?k?inen sit? laajaa asiakirjakirjett? kiinni liimatessaan varmalla painolla sanoi: ?R?p?tt?m??n rupeavat kenraalikuvern??rin silm?t, kun n?kee tuon kirjeen sis?ll?n, se on siksi miehisen miehen k?dest? l?htenyt. Ja pit?? se semmoisille ollakin asiakirja tarpeeksi suolainen, eiv?t ne lasten laverruksia tottele, mutta tottelevat tuota. Sen min? sanon, ett? tottelee tuota vaikka itse seitsenp?inen.? Sen sanottuaan h?n l?hti itse viem??n sit? kirjett? postiin, varsin n?ytt??kseen Honkaniemen is?nn?lle, miten h?n on toimelias asiassa.
Kun Honkaniemen is?nt? oli Vilho Py?k?iselle antanut valtakirjan kenraalikuvern??rilt? tulevan saatavan perimiseen ja kuittaamiseen, k?vi h?n nyt joka viikko siell? Py?k?isen toimistossa kysym?ss?, eiv?tk? jo ole tulleet rahat, mutta sielt? ei ollut tullut mit??n tietoa eik? mit??n vastausta kirjeisiin, vaikka Py?k?inen oli sinne jo monesti kirjoittanut. Nyt kun kes? alkoi viikko viikolta kulua, niin Honkaniemen is?nt? toimitti Vilho Py?k?isen haastamaan kenraalikuvern??rin Tepaston syysk?r?jiin ja ajamaan asian loppuun asti, mutta nyt sai Honkaniemen is?nt? maksaa Py?k?iselle eturahoja kolmesataa markkaa.
Se ei viel? tuntunut Honkaniemen is?nn?n mielest? nelj??n tuhanteen ja kahteen sataan suurtakaan koloa tekev?n, ja keve?lt? tuntui mieli h?nen ajaa k?ll?telless? hein?kuun helteisen? p?iv?n? Jyhm?l?n kaupungista kotiin p?in. Puoleksi makuullaan vain vollotti notkuvien vieterik?rryjens? topatulla istuimella Osmon juosta h?lk?telless?. Katseli vain taivaan korkeudessa leijailevia vaaleanruskeita pilvi? ja niitten tasalla loikailevia tuskin n?kyvi? poutahaukkoja ja laulella hyr?ili puoleksi unohtuneita nuoruudenaikuisia lauluja.
* * * * *
K?r?j?t olivat Tepastossa olleet ja kihlakunnanoikeus oli Honkaniemen is?nn?n ja kenraalikuvern??rin asiassa antanut p??t?ksens? ja oli Vilho Py?k?inen sen hankkinut itselleen silt? varalta, ett? jos Honkaniemel?inen ei tulisi sinne heti, niin h?n menisi sit? viem??n Honkaniemeen. Mutta Honkaniemel?inen tulikin juuri kuin k?skettyn? parhaaseen aikaan.
Py?k?inen oli nyt huolestuneen n?k?inen ja harvasanainen. Ei puhunut paljon mit??n ennen kuin p?yd?lt??n otti k?teens? paperin, jossa n?kyi leimat. Sitten sanoi: ?T??ll? se nyt on kihlakunnanoikeuden p??t?s teid?n asiastanne, mutta t?m? ei ole hyv? minun eik? varmaan teid?nk??n mielest?nne. Sen vuoksi ilmoitinkin tyytym?tt?myyteni t?h?n p??t?kseen. Olen ollut ihan sairas, kun t?m? n?in meni, vaikka eih?n tuosta oikeastaan viel? tied? ensimm?isest? hyv?st? hyv?sty? eik? ensimm?isest? pahasta pahastua, sill? senaattihan siit? vasta toden sanoo. T?m? p??t?s kuuluu n?in.?
Sen sanottuaan Py?k?inen korjasi hopeasankaisia silm?lasejaan p??ss??n, ojentautui keinutuolissaan selk?kenoon, heitti kirjavat t?pp?skenk?iset jalkansa ristiin ja rupesi kovalla ??nell? lukemaan.
'Kihlakunnanoikeus on t?m?n asian ottanut lopullisesti tutkiakseen ja on tullut toteenn?ytetyksi, ett? kysymyksen alainen kuollut hevonen ei ole ollut kenraalikuvern??rin vaunujen edess?, vaan on ollut joukon j?lkimm?isen? ja ett? se on ollut vasta leikattu, joten se on kuollut leikkaushaavoihinsa eik? mink??n liikanaisen ajon takia. Asian n?in ollen kanne kumotaan ja kanteen nostaja Hemminki Honkaniemi tuomitaan kenraalikuvern??ri Ivan Torsakoffille maksamaan kuluja viisisataa markkaa ja t?m? p??t?s lunastamaan viidell?kymmenell? markalla.'
Sitten Py?k?inen viskasi vihaisesti paperin p?yd?lleen ja sanoi: ?Semmoinen siit? tuli. Ette ilmoittaneet muita todistajiksi kuin Jyskyl?isen poikineen siit? lujasta ajosta. Ja Jyskyl?inen tuli j??viksi, kun se poikineen oli haastettu t?nne k?r?jiin sopimattomasta k?yt?ksest?. Niit? sakotettiin kumpaistakin kolmesataa markkaa. Min? vaadin asian lykk??mist?, mutta kun ei ollut yht??n todistajaa, niin minun vaatimustani ei otettu kuuleviin korviin. Mutta joka tapauksessa t?m? asia on vedottava hovioikeuteen ja ilmoitettava uusia todistajia, jotta se tulee takaisin kihlakuntaan. Tottahan nyt kuitenkin lienee muitakin kuin Jyskyl?inen poikineen, jotka voivat todistaa sen liika-ajon.?
Honkaniemen is?nn?n tukeva ruumis vapisi kauttaaltaan ja v?risev?ll? ??nell? h?n alakuloisesti sanoi:
-- Olihan siin? Jyskyl?n kartanolla kartanon t?ysi ihmisi?, nuoria ja vanhoja, vaimoja ja miehi?, kun nimismies yhdelle niist? herroista n?ytti kelloaan ja ihastellen sanoi: 'Se oli hyv?sti tultu, kun puolessatoista tunnissa kaksikymment? kolme ja puoli virstaa.' Ja korkein m??r? on taksassa tunti ja penikulma.
-- No silloinhan teill? on todistajia, huudahti Py?k?inen. Sitten koppasi paperiliuskan ja lyijykyn?n p?yd?lt??n ja kysyi: ?Ket? niist? ilmoitatte todistajaksi??
-- No Kinnulan Kalle, Kalle Kinnunen siin? oli aivan nimismiehen vieress?, kyll? se sen kuuli ja luulen, ett? muistaakin. Ja K?m?r?isen Santeri, Santeri K?m?r?inen, oli my?s siin? ja onhan siin? kartanon t?ydelt?, olivat tulleet kummaa katsomaan. Siin? oli Hiltusen Ristokin, Risto Hiltunen. Siin? oli ollut Tuokkilan Iikkakin, Iikka Tuokkinen aivan l?hell?, kyll? sekin oli kuullut ja muistaa, se on siksi ter?v?p?inen mies.
-- No siin?h?n niit? nyt onkin, kun on jo nelj?, sanoi Py?k?inen ja pani sen paperiliuskan sen k?r?j?in p?yt?kirjan sis??n, sitten heitt?ytyi taas keinutuolissaan selk?kenoon, heitti jalkansa ristiin ja varmalla ??nell? sanoi: ?Kyll? k??ntyy kello lampaan kaulassa, kun nuo todistajat ilmoitetaan hovioikeuteen.?
-- Eih?n tuota osaa tuohon p??t?kseen tyyty?, kun h?nt? on lakitiet? edemm?ksikin. Eih?n tuo surma tule tervaa karvaammaksi, k?yk??n sitten syvin tai matalin, sanoi Honkaniemen is?nt? verkalleen ja hieman matalalla v?risev?ll? ??nell?.
-- Ei mitenk??n tuohon osaa tyyty?, toisti Py?k?inen. Kun asia on selv? kuin kev?inen p?iv?, niin ei siihen toki osaa tyyty?. Eik? se olisi