Minna von Barnhelm | Page 9

majurin palvelijat.
Kuka se lienee?
NEITI.
Noutakaa hänet nopeasti tänne. Kun hän näkee meidät, lähtee hän kyllä.
(Isäntä poistuu.)
VIIDES KOHTAUS.
Neiti. Franziska.
NEITI.
En jaksa odottaa sitä hetkeä. Mutta, Franziska, sinä olet yhä vielä niin
kylmä? Etkö vieläkään tahdo iloita kanssani?
FRANZISKA.
Tahtoisin niin sydämeni pohjasta, jos vain --
NEITI.
Jos vain?
FRANZISKA.
Me olemme jälleen löytäneet tuon miehen, mutta miten olemme hänet
löytäneet? Kaikesta päättäen, mitä hänestä olemme saaneet kuulla, on
hänen käynyt hullusti. Hän lienee onneton. Minun käy häntä sääliksi.

NEITI.
Käy sääliksi? -- Salli minun syleillä sinua, rakkahin leikkitoverini! Tätä
en unohda koskaan! -- Minä olen vain rakastunut, ja sinä olet hyvä. --
KUUDES KOHTAUS.
Isäntä. Just. Edelliset.
ISÄNTÄ.
Töin tuskin sain hänet tuoduksi.
FRANZISKA.
Vieraat kasvot, en tunne häntä.
NEITI.
Ystäväni, onko hän majuri von Tellheimin palveluksessa?
JUST.
Olen.
NEITI.
Missä on hänen herransa?
JUST.
Ei täällä.
NEITI.
Mutta hän tietää, mistä majuri on löydettävissä?
JUST.
Tiedän.

NEITI.
Eikö hän tahtoisi nyt heti noutaa majuria tänne?
JUST.
En.
NEITI.
Hän tekisi siinä minulle mieliksi --
JUST.
Kas vain!
NEITI.
Ja herralleen palveluksen --
JUST.
Tokkopahan. --
NEITI.
Mistä hän sen päättää?
JUST.
Olettehan te sitä vierasta herrasväkeä, joka tänä aamuna lähetti hänelle
terveisensä?
NEITI.
Kyllä.
JUST.
Niinpä olen siis oikeassa.

NEITI.
Tietääkö hänen herransa minun nimeni?
JUST.
Ei, mutta hän ei voi sietää liian kohteliaita naisia yhtä vähän kuin liian
töykeitä isäntiäkään.
ISÄNTÄ.
Tuo kai taas tähtää minuun?
JUST.
Juuri niin.
ISÄNTÄ.
Älköön hän siis antako vihanne kohdistua armolliseen neitiin, vaan
noutakoon herra majurin pian tänne.
NEITI
(Franziskalle). Franziska, anna hänelle jotakin --
FRANZISKA
(joka aikoo työntää rahaa Justin käteen). Me emme hänen palvelustaan
vaadi ilmaiseksi.
JUST.
Enkä minä teidän rahaanne ilman palvelustani.
FRANZISKA.
Toinen toisesta.

JUST.
Minä en voi. Herrani käski minun koota tavaramme. Sitä teen paraikaa
ja pyydän senvuoksi, ettei minua häirittäisi. Kun olen valmis, niin
saatan kyllä hänelle sanoa, että hän voi pistäytyä täällä. Hän on tuolla
viereisessä kahvilassa, ja ellei hänellä ole parempaakin tekemistä, niin
kaipa hän tulee. (Aikoo poistua.)
FRANZISKA.
Odottakoon hän nyt toki. -- Armollinen neiti on herra majurin -- sisar.
--
JUST.
Sen tietänen minä parhaiten, ettei majurilla ole sisarta. Puolen vuoden
kuluessa on hän lähettänyt minut kaksi kertaa omaistensa luo
Kuurinmaalle -- Onhan niitä tosin monenlaisia sisaria --
FRANZISKA.
Häpeemätön!
JUST.
Miksi en olisi, kun en muutoin pääse irti? (Poistuu.)
FRANZISKA.
Senkin heittiö!
ISÄNTÄ.
Johan sen sanoin. Mutta jättäkää hänet rauhaan! Nythän minä tiedän
missä hänen herransa on. Lähden itse häntä heti noutamaan. -- Mutta,
armollinen neiti, minä pyydän vain nöyrimmästi, että sitten kaikin
mokomin pyytäisitte puolestani majurilta anteeksi, kun olen ollut niin
onneton, että vastoin tahtoani olen niin ansiokkaan miehen --

NEITI.
Menkää nyt vain pian, herra isäntä. Kyllä minä pidän huolta, että
kaikesta sovitaan. (Isäntä poistuu ja heti senjälkeen:) Franziska, juokse
hänen jälkeensä: älköön hän mainitko majurille minun nimeäni!
(Franziska rientää isännän jälkeen.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Neiti ja senjälkeen Franziska.
NEITI.
Hän on jälleen luonani! -- Olenko yksin? -- En tahdo turhaan Olla yksin.
(Panee kätensä ristiin.) Enkä minä olekaan yksin! (Hän katsoo
ylöspäin.) Yksi ainoa kiitollinen ajatus taivasta kohden on täydellinen
rukous! -- hän on luonani, hän on luonani! (Levitetyin käsin.) Olen
onnellinen! ja iloinen! Mitäpä tahtoisi Luoja mieluummin nähdä kuin
iloisen luomansa! -- (Franziska tulee.) Joko tulit, Franziska? -- Säälitkö
sinä häntä? Minä en häntä sääli. Onnettomuuskin on hyväksi. Ehkäpä
taivas otti häneltä kaikki antaakseen hänelle kaikki minun kauttani
takaisin!
FRANZISKA.
Hän voi olla täällä tuossa tuokiossa. Te olette vielä aamupuvussa,
armollinen neiti. Mitäpä, jos kiireesti pukeutuisitte?
NEITI.
Johan nyt! Tästälähin nähnee hän minut useammin näin kuin
koristettuna.
FRANZISKA.
Oi, te tunnette itsenne, neiti.
NEITI

(lyhyen miettimisen jälkeen). Totisesti, tyttö, osasitpa kerran taas
oikeaan.
FRANZISKA.
Kun on kaunis, on koristeitta kaunein.
NEITI.
Onko siis oltava kaunis? -- mutta oli kai välttämätöntä, että luulemme
itseämme kauniiksi. -- Ei, kunhan vain hänelle, hänelle vain olen
kaunis! -- Franziska, jos kaikki tytöt ovat sellaisia kuin miksi itseni nyt
tunnen, niin me olemme -- kummallisia kapineita. -- Helliä ja ylpeitä,
siveitä ja turhamaisia, intohimoisia ja hurskaita. -- Sinä et kai ymmärrä
minua. En kai itsekään ymmärrä itseäni. -- Ilo huumaa, hurmaa.
FRANZISKA.
Koettakaa rauhoittua neiti; kuulen tultavan --
NEITI.
Rauhoittuako? Minunko pitäisi ottaa hänet vastaan rauhallisena?
KAKDEKSAS KOHTAUS.
v. Tellheim. Isäntä. Edelliset.
v. TELLHEIM
(astuu sisään ja nähdessään Minnan rientää häntä kohden). Ah! oma
Minnani! --
NEITI
(rientäen häntä vastaan). Ah! oma Tellheimini!
v. TELLHEIM

(hätkähtää yhtäkkiä ja peräytyy jälleen). Suokaa anteeksi, armollinen
neiti, -- neiti von Barnhelm täällä --
NEITI.
Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? -- (Lähetessään v.
Tellheimiä, jolloin tämä peräytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi,
että vielä olen teidän Minnanne? Suokoon taivas teille anteeksi, että
vielä olen neiti von Barnhelm!
v. TELLHEIM.
Armollinen neiti! -- (Katsoo jäykästi isäntään ja kohauttaa olkapäitään.)
NEITI
(huomaa isännän ja viittaa Franziskalle) Hyvä herra --
v. TELLHEIM.
Ellemme molemmin puolin liene erehtyneet --
FRANZISKA.
Jee, herra isäntä, kenen te tuottekaan tänne? Pian, pian, tulkaa,
lähtekäämme