Minna von Barnhelm | Page 9

viel? sanonut hyv?? huomenta teid?n tytt?rellenne.
IS?NT?.
Oo, mik? kunnia -- (Liikahtamatta paikaltaan.)
FRANZISKA
(k?y h?neen k?siksi). Tulkaa, l?htek??mme valmistamaan ruokalistaa. -- Saatte n?ytt??, mit? teill? on annettavana --
IS?NT?.
Te saatte, ensiksikin --
FRANZISKA.
Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mit? h?nen on sy?t?v? p?iv?lliseksi, on h?nen ruokahalunsa mennytt? kalua. Tulkaa, sen saatte sanoa yksin minulle. (Vie h?net v?kisin.)
YHDEKS?S KOHTAUS.
v. Tellheim. Neiti.
NEITI.
No? Olemmeko viel?kin erehdyksiss?mme?
v. TELLHEIM.
Jospa taivas sen soisi! -- Mutta on olemassa ainoastaan *yksi*, ja te se olette. --
NEITI.
Joutavia kursasteluja! Mit? meill? on toisillemme sanottavaa, sen voi kuulla kuka tahansa.
v. TELLHEIM.
Te t??ll?? Mit? te t??lt? etsitte, armollinen neiti?
NEITI.
En etsi mit??n en??. (L?hestyen h?nt? avosylin.) Kaikki mit? etsin olen l?yt?nyt.
v. TELLHEIM
(per??ntyen). Te etsitte onnellista, teid?n rakkautenne arvoista miest?, ja l?yd?tte -- kurjan raukan.
NEITI.
Siisp? ette rakasta minua en??? -- ja rakastatte jotakuta toista?
v. TELLHEIM.
Ah! ken teid?n j?lkeenne voi ket??n toista rakastaa, neiti hyv?, h?n ei ole teit? koskaan rakastanut.
NEITI.
Te tempaatte vain toisen okaan sielustani. -- Jos olen kadottanut syd?menne, niin mit?p? huolin siit?, onko v?linpit?m?tt?myys vai jokin voimakkaampi tenho sen minulta riist?nyt? -- Te ette en?? rakasta minua ettek? rakasta ket??n toistakaan? -- Onneton mies, jollette ollenkaan rakasta! --
v. TELLHEIM.
Oikein, armollinen neiti, onnettoman ei ollenkaan pit?isi rakastaa. H?n ansaitsee onnettomuutensa, jollei h?n kykene saamaan t?t? voittoa itsest??n; jos h?n voi suostua siihen, ett? ne, joita h?n rakastaa, saavat ottaa osaa h?nen onnettomuuteensa. -- Kuinka vaikea onkaan t?m? voitto! -- Aina siit? saakka kun j?rki ja pakko ovat minua k?skeneet unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mit? vaivaa olenkaan siit? n?hnyt! Aloin juuri toivoa, ettei t?m? vaivann?k? olisi ikuisesti turhaa: -- ja silloin te ilmestytte, hyv? neiti! --
NEITI.
Ymm?rr?nk? teit? oikein? -- Pys?htyk??, hyv? herra, katsokaamme, miss? olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! -- Tahdotteko vastata minulle yhteen ainoaan kysymykseen?
v. TELLHEIM.
Kaikkiin, hyv? neiti --
NEITI.
Tahdotteko my?s vastata kiertelem?tt?, kaartelematta? Ei muuten kuin kuivasti my?nt?en tai kielt?en?
v. TELLHEIM.
Tahdon, -- jos voin.
NEITI.
Te voitte. -- Hyv?: v?litt?m?tt? siit? vaivasta jota olette n?hnyt minut unhoittaaksenne, -- rakastatteko viel? minua, Tellheim?
v. TELLHEIM.
Hyv? neiti, t?m? kysymys --
NEITI.
Te lupasitte vastata ainoastaan my?nt?en tai kielt?en.
v. TELLHEIM.
Ja lis?sin: jos voin.
NEITI.
Te voitte. Teid?n t?ytyy tiet??, mit? syd?mess?nne tapahtuu. -- Rakastatteko minua viel?. Tellheim? -- My?nt?k?? tai kielt?k??.
v. TELLHEIM.
Jos syd?meni --
NEITI.
My?nt?k?? tai kielt?k??!
v. TELLHEIM.
No niin, rakastan!
NEITI.
Rakastatte?
v. TELLHEIM.
Rakastan, rakastan! -- Mutta --
NEITI.
Malttakaa! -- Te rakastatte minua viel?: se riitt?? minulle. -- Mink?laiseen ??nilajiin olenkaan teid?n kanssanne puhuessani hairahtunut! Tymp?isev??n, alakuloiseen puheens?vyyn, joka helposti n?ytt?? tarttuvan! -- Min?p? palaan taas omaan s?vyyni. -- No, rakas mies parka, te rakastatte minua yh? ja teill? on Minnanne yh? ja te olette onneton? Kuulkaahan, mik? tyhm? hupakko teid?n Minnanne oli, -- on. H?n saattoi, saattaa uneksia olevansa teid?n koko onnenne. -- Purkakaa sukkelaan onneton syd?menne. Minna koettakoon, kuinka paljon h?n painaa vaa'assa onnettomuutenne rinnalla. -- No?
v. TELLHEIM.
Hyv? neiti, en ole tottunut valittamaan.
NEITI.
Hyv? on. Enp? todella tied?, mik? minuakaan sotilaassa, paitsi kerskumista, v?hemm?n miellytt?isi kuin valittaminen. Mutta voidaanpa my?s kylm?sti ja v?linpit?m?tt?m?sti puhua omasta urhoollisuudestaan ja onnettomuudestaan --
v. TELLHEIM.
Mik? pohjaltaan sekin on kerskumista ja valittamista.
NEITI.
Oi, te viisastelija, niinp? ei teid?n ollenkaan olisi pit?nyt sanoa itse?nne onnettomaksi. -- Joko kokonaan vaiti tahi kokonaan suu puhtaaksi. -- J?rki ja pakkoko k?skisiv?t teid?n unohtaa minut? -- Minua j?rki miellytt?? kovasti, min? pid?n pakkoa eritt?in korkeassa arvossa. -- Mutta antakaa kuulla kuinka j?rkev?? tuo pakko on.
v. TELLHEIM.
No hyv?, kuulkaa siis, hyv? neiti. -- Puhuttelette minua Tellheimiksi: se nimi on kyll? oikea. -- Mutta te luulette, ett? min? olen se Tellheim, jonka tunsitte is?nmaassanne, kukoistava mies t?ynn? vaatimuksia, t?ynn? kunnianhimoa, mies, jolla oli koko ruumiinsa, koko sielunsa hallussaan, jolle kunnian ja onnen telkeet olivat avatut, joka sai toivoa joka p?iv? tulevansa arvoisemmaksi omistamaan teid?n k?tenne ja syd?menne, koskapa h?n ei viel? ollut teid?n arvoisenne. -- T?m? Tellheim olen yht? v?h?n kuin olen oma is?ni. Kumpaakaan ei en?? ole. -- Min? olen Tellheim, eronsaanut, solvaistu raajarikko, kerj?l?inen. -- Tuolle entiselle, hyv? neiti, te lupauduitte: pysyttek? sanassanne t?lle nykyisellekin?
NEITI.
Tuo kuuluu hyvin traagilliselta! -- Mutta, hyv? herra, kunnes l?yd?n tuon entisen j?lleen, -- min? nyt kerran olen hullaantunut Tellheimeihin, -- t?ytynee t?m?n nykyisen p??st?? minut p?lk?h?st?. -- K?tesi, rakas kerj?l?inen! (Tarttuen h?nen k?teens?.)
v. TELLHEIM
(nostaa toisen k?tens? hattuineen kasvoillensa ja k??ntyy poisp?in). T?m? on liikaa! -- Miss? min? olen? -- P??st?k?? minut, neiti! -- Teid?n hyvyytenne kiduttaa minua! -- P??st?k?? minut.
NEITI.
Mik? teid?n on? Mihin aiotte l?hte??
v. TELLHEIM.
Pois teid?n luotanne! --
NEITI.
Pois minun luotani? (Vet?en h?nen k?tens? povelleen.) Uneksija!
v. TELLHEIM.
Ep?toivo surmaa minut teid?n jalkojenne juureen.
NEITI.
Minun luotani?
v. TELLHEIM.
Teid?n luotanne. -- En en?? koskaan, koskaan teit? n?hd?kseni. -- Tahi ainakin varmasti, lujasti p??tt?neen?, -- etten tee mit??n halpamaista, -- etten salli teid?n tehd? mit??n ajattelematonta. -- P??st?k?? minut, Minna! (Riist?? itsens? irti ja poistuu.)
NEITI
(seuraten h?nt?). Minnako sinut p??st?isi? Tellheim! Tellheim!
(Toisen n?yt?ksen loppu.)

KOLMAS N?YT?S.
ENSIMM?INEN KOHTAUS.
(Tapahtumapaikka sali.)
JUST (kirje k?dess??n.)
T?ytyyk? minun kumminkin viel? kerran tulla t?h?n kirottuun taloon! -- Kirjelappu herraltani armolliselle neidille, joka mukamas on h?nen sisarensa. -- Kunpa siit? vain ei mit??n enemp?? koituisi! -- Muutoin ei t?st? kirjeenkannosta tule loppua. -- Mielell?ni haluaisin t?st? p??st?, mutta enp? oikein halusta menisi tuonne huoneeseenkaan. --