Minna von Barnhelm | Page 2

per?ll? kyyhkyslakan vieress?, n?k?ala naapurin palomuurien lomitse -- --
IS?NT?.
Olihan n?k?ala hyvin kaunis, ennenkuin naapuri viet?v? sen rakennuksillaan turmeli. Onhan huone muuten pulska ja paperoitu --
JUST.
On ollut!
IS?NT?.
Ei toki, yksi sein? on viel?kin. Ja herra Justin kamari siin? vieress?, mit?s siit? puuttuu? Siin? on uuni, joka tosin talvisin v?h?n savuaa -- --
JUST.
Mutta kes?isin se n?ytt?? aika siev?lt?. -- Herra, luulenpa melkein, ett? h?n viel? kaiken hyv?n lis?ksi tekee meist? pilaa? --
IS?NT?.
No, no, herra Just, herra Just --
JUST.
?lk??n h?n saattako herra Justia tulistumaan, taikka --
IS?NT?.
Min?k? muka saattaisin h?net tulistumaan? Se danzigilainen sen tekee! --
JUST.
Sellaisesta upseerista kuin minun herrani! Vai luuleeko h?n, ettei eronsaaneessa upseerissa ole miest? taittamaan h?nen niskansa? Miksik? sitten sodan aikana olitte niin notkeita, te herrat is?nn?t? Miksik? silloin kaikki upseerit olivat arvokkaita miehi? ja kaikki sotilaat rehellisi?, kelpo poikia? Joko t?m? hiukkanen rauhaa on saanut teid?t niin koppaviksi?
IS?NT?.
Mit?s h?n nyt noin kiivastuu, herra Just? --
JUST.
Min? tahdon kiivastua. -- --
KOLMAS KOHTAUS.
v. Tellheim. Is?nt?. Just.
v. TELLHEIM
(sis??n astuessaan).
Just!
JUST.
(luullen is?nn?n nime??n mainitsevan).
Just? -- Olemmeko jo niin tutut? --
v. TELLHEIM.
Just!
JUST.
Luulisinpa viel? olevani herra Just h?nelle!
IS?NT?
(joka huomaa majurin).
St! st! Herra, herra, herra Just, -- katsokoon h?n toki taakseen; h?nen herransa -- --
v. TELLHEIM.
Just, luulenpa, ett? riitelet? Mit? olen sinun k?skenyt tekem??n?
IS?NT?.
Oo, teid?n armonne, mek? riitelisimme? Jumala siit? varjelkoon! Teid?n alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelem??n miehen kanssa, jolla on onni kuulua teid?n v?keenne?
JUST.
Kunpa saisin pehmitt?? h?nen k?yry? kissanselk??ns?! -- --
IS?NT?.
Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta siin? h?n tekee oikein; sit? enemm?n h?nt? kunnioitan; pid?n h?nest? sen takia. --
JUST.
Voi etten saa iske? hampaita h?nen suustaan!
IS?NT?.
Vahinko vain, ett? h?n kiivastuu aivan turhasta. Sill? olen aivan vakuutettu siit?, etten ole menett?nyt teid?n armonne suosiota, vaikka -- h?diss?ni -- minun oli pakko --
v. TELLHEIM.
Jo riitt??, hyv? herra! Olen teille velkaa; te tyhjenn?tte huoneeni minun poissaollessani; teid?n t?ytyy saada rahanne; minun t?ytyy koettaa hakea suojaa jostakin muualta. Onhan se luonnollista!
IS?NT?.
Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Min? onneton, kovan onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen j?lleen luovuttava huoneestaan. Herra majuri ei voi, ei tahdo luovuttaa h?nelle huonettaan; huone on majurin; tuon naisen on l?hdett?v?; en voi h?nt? auttaa. -- Min? menen, armollinen herra -- --
v. TELLHEIM.
Yst?v?, ei en?? toista tyhmyytt? entisen lis?ksi! Tuon naisen t?ytyy saada pit?? huoneensa. -- --
IS?NT?.
Ja teid?n armonne uskoo, ett? min? muka ep?luottamuksesta, muka huolissani maksusta -- --? Ik??nkuin en tiet?isi, ett? teid?n armonne voi minulle maksaa, milloin vain haluaa. -- -- Sinet?ity kukkaro -- viisisataa taaleria louisdoria on siihen kirjoitettu, -- -- jota teid?n armonne on pit?nyt kirjoituspulpetissaan, -- -- on hyv?ss? s?il?ss?. --
v. TELLHEIM.
Toivokaamme niin; samoin kuin muutkin tavarani. -- Just ottakoon ne huostaansa, kun h?n on maksanut teille laskunne. -- --
IS?NT?.
Totisesti, min? oikein pel?styin, kun l?ysin kukkaron. -- Olen aina pit?nyt teid?n armoanne s??nn?llisen? ja varovaisena miehen?, joka ei koskaan luovu viimeisest? pennist??n. Mutta sittenkin -- -- jos olisin arvannut puhdasta rahaa olevan kirjoituspulpetissa -- --
v. TELLHEIM.
Niin olisitte menetellyt kohteliaammin minua kohtaan. Ymm?rr?n. -- Menk?? nyt vain, hyv? herra; j?tt?k?? meid?t; minulla on puhuttavaa palvelijalleni. -- --
IS?NT?.
Mutta, armollinen herra -- --
v. TELLHEIM.
Tule, Just, t?m? herra ei suvaitse, ett? min? h?nen talossaan sinulle sanon, mit? sinun on teht?v? -- --
IS?NT?.
Min?h?n jo menen, armollinen herra! -- Koko taloni on teid?n k?ytett?v?n?nne.
NELJ?S KOHTAUS.
v. Tellheim. Just.
JUST.
(joka polkaisee jalkaansa ja sylkee is?nn?n j?lkeen).
Hyi!
v. TELLHEIM.
Mit? nyt?
JUST.
Olen pakahtua kiukkuuni.
v. TELLHEIM.
Tahi paremminkin puhdasverisyyteesi.
JUST.
Ja te, -- teit? en en?? tunne, herrani. Vaikka kuolisin t?h?n teid?n silmienne eteen, niin te olette tuon julkean, kovasyd?misen roiston suojelusenkeli! Hirsipuun ja mestauskirveen ja teilauspy?r?n uhallakin olisin min? h?net -- olisin tahtonut kuristaa h?net n?ill? kourillani, repi? h?net palasiksi n?ill? hampaillani. --
v. TELLHEIM.
Peto.
JUST.
Mieluummin peto kuin tuollainen ihminen!
v. TELLHEIM.
Mutta mit? sin? tahdot?
JUST.
Min? tahdon, ett? te k?sitt?isitte, kuinka kovasti teit? loukataan.
v. TELLHEIM.
Ent? sitten?
JUST.
Ett? te kostaisitte, -- ei, tuo mies on siihen liian halpa --
v. TELLHEIM.
Vaan ett? min? antaisin sinun teht?v?ksesi kostaa minun puolestani? Se on alun pit?en ollut ajatukseni, Minun ei en?? olisi pit?nyt n?ytt?yty? h?nelle. H?n olisi joutanut saada maksunsa sinun k?sist?si. Tied?n, ett? osaat paiskata p?yt??n kourallisen rahaa jokseenkin halveksuvin ilmein. --
JUST.
Vai niin? erinomainen kosto! --
v. TELLHEIM.
Mutta se meid?n t?ytyy viel? siirt?? tuonnemmaksi. Minulla ei ole en?? ropoakaan k?teist? rahaa! enk? saa mist??n kokoon haalituksi.
JUST.
Ei k?teist? rahaa? Ja mik?s se on sitten se kukkaro, jossa oli viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka is?nt? l?ysi kirjoituspulpetistanne?
v. TELLHEIM.
Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni.
JUST.
Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi teille nelj? viisi viikkoa sitten?
v. TELLHEIM.
Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksik?s ei?
JUST.
Niit? ette siis viel? ole k?ytt?nyt? Herrani, niit? voitte k?ytt?? mihin vain tahdotte. Minun vastuullani --
v. TELLHEIM.
Todellakin?
JUST.
Werner sai minulta kuulla, kuinka kauan p??-sotarahasto viivyttelee saatavienne maksamista. H?n sai kuulla --
v. TELLHEIM.
Ett? minusta varmaankin tulee keppikerj?l?inen, ellen jo ole. -- Olen sinulle eritt?in kiitollinen, Just. -- Ja t?m? ilmoitus sai Wernerin luovuttamaan minulle v?h?iset roponsa. Olipa toki hyv?, ett? arvasin sen. Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meist? on tullut ero. -- --
JUST.
Kuinka? mit??
v. TELLHEIM.
Ei sanaakaan en??; tuolta tulee joku.