Minkä mitäkin Italiasta | Page 7

jälkeen, eivät
tahtoneet polttaa kuolleitaan. Kun maanpäälliset hautausmaat eivät olisi
saaneet olla rauhassa, tehtiin ne näin maan alle, ja siten syntyi
kokonaisia maanalaisia kuolleitten kaupunkeja, joiden yhteenlaskettu
hautaluku noussee ainakin kuuteen miljoonaan. Mutta tulivat sitten
vainojen ajat. Kristityitä ajettiin takaa kuin koirat ajavat saaliitaan.
Silloin olivat katakombit mainioita lymypaikkoja, silloin siellä tarvittiin
vähän väljempiäkin suojia, ja yksi niitä sellaisia on se, mihin nyt
laskeuduimme.
Alkujaan lienee tämä tällainen huone ollut perhehauta, koska seinissä
on vieläkin kirstujen sijoja. Sitten ovat sitä pakolaiset käyttäneet
lymypaikkanaan, eläneet täällä luolassa ja jumalansanaa harjoittaneet
paossa esivallan tieltä. Mutta keisarilliset verikoirat osasivat tännekin
tien, tulivat tuosta samasta aukosta, mistä mekin, tuli soihtuineen sisään
niinkuin mekin, ja tuolla seinämällä kertoo opas sen ja sen marttyyrin

saaneen surmansa. Mutta siitä paikan maine vain kasvoi. Se muuttui
pyhäksi merkkipaikaksi, se laitettiin kappeliksi ja siihen pystytettiin
alttari ja risti. Kun vainot olivat ohitse, kun ruumiit uskallettiin haudata
maanpäällisiin hautausmaihin eikä katakombeissa enää tarvinnut turvaa
hakea, tultiin tänne kuitenkin messuja pitämään ja rukoilemaan. Silloin
sai katakombien maine varsinaisesti alkunsa, ja pyhiinvaeltajia ovat
sitten seuranneet matkailijat.
Mutta matkailijoilla on kiire, ne eivät jouda kauan viipymään
kuolleitten haudassa, vaan kömpivät jo ulos, herrat silkkinallejaan
suojellen ja naiset hameitaan käärien, estäen niitä koskemasta kosteihin
seiniin. Täytyy joutua mukaan, sillä vaikka usko olisi kuinka luja, ei
tänne tuntuisi haluttavan jäädä eksyksissä vaeltamaan maanalaisessa
miljoonakaupungissa.
Eikähän siellä ole juuri enempää nähtävääkään. Sillä vaikka käydään
kahdessa kolmessa kerroksessa, noustaan rappuja ja lasketaan niitä, ja
pistäytään vielä muissakin kappeleissa, niin eivät ne ainakaan
myöhemmin muistellen eroa suuresti toisistaan.
Mutta vaikutus, minkä hätäisestäkin käynnistä katakombeissa saa, on
pysyvä ja omansa antamaan aihetta monenlaisiin mietteisiin. Täällä,
näissä ahtaissa komeroissa kehittyi ja kasvoi siis se valta, joka repi alas
nuo temppelit ja patsaat, joista äsken näimme surkeat rauniot Forumilla.
Täällä istutettiin veriin se tulinen innostus, joka pani koko vanhan
maailman ylösalasin, mutta joka samalla rakensi sen päälle uuden,
ulkonaisestikin melkein yhtä ehon. Jupiterin temppeli jaoitettiin maan
tasalle, mutta ei kaukana siitä seisoo nyt Pietarin kirkko. Keisarikunta
kukistui, mutta paavikunta nousi sen tuhkasta. Niiden jälkeläiset, jotka
ennen täällä alhaalla huoneettomina piilivät, istuivat maailman valtiaina
kultaisten kupoolien alla Rooman muurien sisässä, ja Rooma oli
heidän.
On niillä siellä vieläkin monet vallat hallussaan. Lähes puolen
maailman asioita Jumalan kanssa välittää vielä paavi Vatikaanissaan.
Harppaus on ollut huimaava täältä alhaalta sinne ylös. En sano, että
suuri asia olisi tästä vallan siirtymisestä voittanut. Mutta voittohan se
sittenkin on, voitto, joka itsessään kantaa tappion siementä. Eihän tiedä,
ilmaantuuko vielä jokin uusi ja suurempi ja puhtaampi ja kristillisempi
aate, joka kovertaa kristikunnan perustuksen ja sen oppien pohjalle
rakennettujen yhteiskuntien suhteen tekee saman työn kuin kristinusko

antiikin maailman suhteen. Tulleeko ehkä kerran vielä aika, jolloin
kristityn Rooman raunioita kävellään niinkuin me nyt kävelimme
pakanallisen Rooman raunioita? Mahtanevatko tuon aatteen edustajat
vainoja paossa jo itselleen katakombeja jossakin kaivaa?
1893.

ROOMAN KARNEVAALI.
Roomassa, helmikuulla 1893.
Suuresti on karnevaali menettänyt entistä loistoaan. Ennen aikaan oli se
koko kansan juhla ja muodostui niin komeaksi varsinkin siten, että
siihen ottivat osaa rikkaimmat ylimykset tuhlaten tuhansia
suurenmoisiin valmistuksiin. Ne ajat olivat niitä, jolloin paavit
hallitsivat maata yhdessä ylimysten kanssa ja jolloin kirkko melkein
kaikkina vuoden aikoina pani juhlakulkueita toimeen. Nyt on Italiakin
muuttumassa länsimaiseksi, kansanvaltaiseksi valtioksi, jossa hyöty
asetetaan ensi sijaan ja huvi toiseen. Viimeisten vallanmuutosten
jälkeen on aatelisto joko köyhtynyt tai vetäytynyt palatsiensa
rautaporteilla suljettujen holvien taakse. Niinpä luin eräässä
sanomalehtiuutisessa, että muutaman ruhtinas Lancelottin
toimeenpanemat tanssiaiset hänen palatsissaan kyllä olivat olleet
komeat, mutta että vieraiden oli pitänyt kulkea sisään ja ulos pienestä
takaportista, »sillä syyskuun 20 p:n v. 1870 jälkeen on pääovi ollut
ainaiseksi suljettuna vastalauseeksi nykyistä hallitusta vastaan».
Papisto taas on sekin vetäytynyt nahkaansa samoinkuin paavikin, joka
kuten tunnettu tekeytyy vangiksi Vatikaanissaan. Kaikista näistä syistä
tarjoo karnevaali samoinkuin yleensä muutkin juhlimisyritykset
jotenkin surullisen nähtävän.
Nykyinen hallitus koettaa kuitenkin noudattaa entisiä tapoja ja tarjota
kansalle sekä leipää että huvituksia. Mutta sen toimeenpanemilta
karnevaaleilta puuttuu niiden onnistumisen ensimmäinen ehto:
yksityisten osanotto. Demokratia on täällä niin uusi, ettei se vielä ole
ehtinyt kehittää varakasta keskisäätyä, joka esim. Pariisissa tekee
paljon karnevaalien hyväksi. Varsinkin suuret kauppahuoneet, teatterit
y.m.s. siellä rakentavat mahdottoman ylellisiä juhlavaunuja, jotka,
vaikka ovatkin ainoastaan vain ilmoituskoneita, kuitenkin suuresti
elähyttävät laskiaisjuhlaa. Mutta niitä sellaisia ei ole Roomassa tai eivät
ne ainakaan näy välittävän edustaa itseään tässä vanhassa

kansallisjuhlassa. Eivät auta suuret palkinnotkaan, joita luvataan
parhaista ryhmistä.
Rahaa niihin muuten näytään saatavan hyvin omituisella tavalla. On,
arvattavasti korkeimman vallan suojeluksen ja valvonnan alla toimiva,
osakeyhtiö, joka johtaa karnevaalipuuhia. Se toimeenpanee kahden
viikon kuluessa koko joukon iloja niinkuin naamiohuveja erityisissä
teattereissa, yöllisiä tanssiaisia, sirkusnäytäntöjä y.m.s., joihin
pääsymaksut ovat jotenkin korkeat niille, jotka eivät ole yhtiön
osakkaita, mutta joihin osakkaat pääsevät kolmea neljännestä
halvemmalla kuin muut. Kun osakkeita saa ostaa kuka tahansa eli toisin
sanoen lunastaa itselleen helppohintaisia ennakkopilettejä, niin
tekevätkin sen useimmat, jotka aikovat karnevaalin aikana huvitella, ja
siten saa yhtiö rahoja palkintojensa jakamiseen.
Niitä on useita kymmeniä, joitakuita kutakin päivää varten, ja nousevat
ne 50 markasta aina