Minkä mitäkin Italiasta | Page 9

astui kirkon palvelukseen.
* * * * *
Rooman aivan ??rimm?isess? luoteisessa laidassa kohoaa pyh?n Pietarin kirkon kupooli. Sen takana on Vatikaani museoineen ja paavin yksityisine asuntoineen, jotka k?yt?v?in kautta ovat yhteydess? kirkon kanssa. Kirkkoa sanotaan maailman suurimmaksi. Siihen mahtunee liki satatuhatta henke? seisomaan. Sen edustalla on laajan laaja, kahden pilariston ymp?r?im? avonainen tori.
Katsellessani t?t? j?ttil?israkennusta, en voinut k?sitt??, mihin tarpeeseen se sellainen olisi v?ltt?m?t?n. Vasta riemujuhlan paavillisessa messussa ollessani ymm?rsin sen aatteen: koota erityisiss? tilaisuuksissa sis??ns? kaikki ne, jotka eri maailman ??rist? kokoontuvat t?nne paavillista messua kuulemaan. Samalla ymm?rsin senkin, ett? kirkko t?t? tarvetta tyydytt??kseen nykyisten kulkuneuvojen aikana, joita ei rakentaja ollut lukuun ottanut, saisi olla viel? toista puolta suurempi.
Luulen, ett? ainoastaan suurten maailmann?yttelyjen juhlatilaisuuksissa saattaa sellainen v?enpaljous olla yht'aikaa koolla. Jo kello 6:sta aamulla alkoi kirkkomiesten saapuminen, ja kirjavaa joukkoa se oli. Suuri osa on puettuna tavallisiin vaatteisiin. Mutta ainakin nelj?s osa sadastatuhannesta on pappeja pitkiss? kauhtanoissaan ja mustissa lierilakeissaan ja munkkeja eriv?risiss?: valkeissa, mustissa ja ruskeissa kaavuissaan. N?kee siell? tulipunaisiakin kirkollisia pukuja, n?kee nunnia ja avojalkaisia ja paljasp?isi? hurskaita. Kaikki kiiruhtavat ne, mitk? tullen raitiovaunuissa, mitk? ajaen ylpeiss? ajopeleiss?, mitk? jalan kulkien, kirkkotornin keskustaa kohden, jossa on aukko vahtisotamiesten muodostamassa solassa ja jossa edellisin? p?ivin? jaetut p??syliput tarkastetaan. Siit? l?pi p??sty??n kiipe?? v?kijoukko mustana muurahaisjonona p??ovea kohden, josta se ainoastaan vitkalleen p??see sis??n valumaan.
Tulen jo tuntia ennen juhlallisuuksien alkamista, mutta saan tuskin en?? sijaa kirkossa. Yhdell? silm?yksell? ja yhdest? paikasta on mahdotonta saada k?sityst? sen suuruudesta. Vaikka saisi vapaastikin k?vell?, kest?isi kuitenkin hyv? rupeama, ennenkuin voisi sen kaikkiin osastoihin ja sokkeloihin pintapuolisestikaan tutustua. Tarvittaisiin kuukausia, ennenkuin saisi selv?n k?sityksen niist? sadoista sein?maalauksista, veistoksista, kuvapatsaista ja hautakoristeista, joita vuosisatain kuluessa on laitettu ja koottu sek? kirkon keskiosiin ett? sen kymmeniin sivukappeleihin.
Mutta niihin ei nyt huomio joudu kiinnittym??n, minun yht? v?h?n kuin muidenkaan. Madonnat saavat itsekseen hymyill?, enkelit lennell? omiksi iloikseen ja j?ttil?isen suuret apostolit kulmiaan rypist??. Kaikkia l?sn?olijoita hallitsee vain yksi ainoa intohimo: p??st? niin paljon kuin mahdollista kirkon keskustassa olevan alttarin l?heisyyteen, jossa paavi tulee messunsa pit?m??n tai edes sen sotamiesten muodostaman k?yt?v?n luo, jota my?ten h?n tulee tuolillaan esille kannettavaksi. Se halu on niin voimakas, ett? kaikki nuo pyh?t sivualttarit muuttuvat astinlaudoiksi ja telineiksi, joilta kukin parhaansa mukaan koettaa saada mieleist??n n?k?alaa.
Odotus kest?? ja kest??. Juhlatunteet ehtiv?t haihtua ja v?symys tulee yh? painavammaksi. Naisia py?rtyilee ja kannetaan ulos. Ihmiset puhelevat kesken??n kuin markkinoilla ja yksi ainoa suuri humina nousee yl?s kupooleihin, miss? muutamassakin pyh? henki kyyhkysen muodossa levitt?? siipi??n. Tavallisten ihmisten p?it? v?h?n ylemp?n? heilahtelee siell? t??ll? valkoisia t?yht?j? vartijasotamiesten kyp?reist?, heid?n kulkiessaan edestakaisin k?yt?v?? pitkin.
Mutta yht'?kki? leimahtaa muutamasta kirkon kolkasta kiihke? riemuhuuto ja tuossa tuokiossa r?isk?? sama tuli kaikkialla. Er??st? sivukappelista, joka on ollut punaisella veralla vaatetettuna, ilmestyy p?iv?n sankari tuolilla kannettuna. H?nell? kuuluu olevan loistava seurue sek? edess??n ett? takanaan. Et?iselt? paikaltani en kuitenkaan n?e muuta kuin suuren kantotuolin, jonka p??ll? vaakkuu kaksi mahdottoman suurta viuhkat?yht??. Kun saan katseeni teroitetuksi, n?en kantotuolissa pienen olennon, joka verkalleen liikuttelee k?si??n edes ja takaisin niinkuin siunauksia jakaakseen. Vien kiikarin silmiini ja tunnen h?net samaksi, jonka valokuvan olen n?hnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa n?in? p?ivin?. H?n on vanha, ryppykasvoinen ?ij?, silm?t ter?v?t ja pienet, k?si hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja v?lj??n viittaan puettuna n?ytt?? h?n pikku pojalta, joka on puettu ?itins? hameeseen. Mutta ne, jotka seisovat ymp?rill?ni, ne n?kev?t h?ness? maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen kirkon p??miehen, puolijumalansa--Paavin.
Tuntuu silt? kuin etel?maisen luonteen kaikki intohimot olisivat p??sseet liikkeelle. Innostus on todellakin ?rajaton?. El?k??n-huudot-- ?Viva il Papa Re!? s.o. el?k??n paavi-kuningas--k?sien taputukset, liehuvat liinat, sadantuhannen yhdenaikainen mielenosoitus--siin? on todellakin katsomista ja kuulemista. Kuta keskemm? kirkkoa h?n etenee, sit? suuremmaksi kasvaa melu. Soittava orkesteri ylh??lt? lehterilt? ei kuulu mihink??n sen rinnalla. P??t tutisevat, posket pullistuvat, silm?t ovat p??st? pudota noiden riemun huutajain. Enk? kadu ollenkaan, ett? tulin tuota n?kem??n. Kuinka hyvin ymm?rr?n nyt nuo uskonpuhdistajat, joiden uskonnollisia tunteita loukkasi t?llainen ihmisen jumaloiminen. Kuinka oudolta sent??n tuntuu n?hd?, ett? tavallista ihmist? sotamiesten ja hoviherrain muodostamassa k?yt?v?ss? kannetaan juhlakulussa kirkon l?pi ja asetetaan alttarille, joka meik?l?isten k?sitysten mukaan on niin kokonaan toisia tarkoituksia varten rakennettu. Mutta heik?l?isist? siin? ei tietysti voi olla mit??n loukkaavaa, ovathan he joka p?iv? t?ss? samassa kirkossa tottuneet n?kem??n kymmenien paavien komeat hautakappelit, jotka ovat yht? ylellisesti koristetut kuin se alttari, mik? on Vapahtajalle vihitty.
Kun kulkue on p??ssyt ohitseni ja vaeltanut kirkon p??st? p??h?n, lasketaan kantotuoli maahan ja paavi nousee suurelle kirkon keskess? olevalle alttarille. Silloin lakkaa my?skin melu ja messutoimitus alkaa. En siit? kuitenkaan voi mit??n n?hd?, tied?n vain ohjelmasta, ett? paavi kaikkine kardinaaleineen ja l?sn?olevine arkkipiispoineen toimittaa messunsa, rukoilee, polvistuu ja jakelee siunauksiaan toisessa p??ss? kirkkoa. Soitto ja kuoripoikain laulu sit?vastoin kuuluu kaikkialle. Se on kyll? kaunista ja vaikuttavaa, tuntuu kuin tulisi ylh??lt? pilvist? t?nne, miss? seison paksun pilarin juuressa. Ja min? koetan asettua kaikkien niiden kannalle, jotka t?st? l?yt?v?t sis?lt?? el?m?lleen.
Mutta huolimatta siit?, ett? valo tulee kattoikkunoista kuin avonaisesta taivaasta, ett? sopusointuinen taiteellinen ?v?reily? v?reilee ymp?rill?ni ja hieno