Mestarin nuuskarasia | Page 6

on syy, ainoastaan minun!
BLOM. Senkin kiukkunenä! Vai niin, vai rahojen tähden! Tahtoisin
tietää, mitä rahoja hänellä on. Mutta varrohan! Ellei tyttöletukka ota
sanojaan takaisin, ei hänen pidä penniäkään perimän, se olkoon sanottu,
ei niin penniä! _(Huutaa)_. Mari, tulehan tänne!
VILHO. Mitä ajattelette setä! Antakaa taivaan nimessä minun ensin
pois päästä.
BLOM. Ei paikastakaan! Sinä jäät tänne.
VILHO. Minäkö? En, vaikka maailma repeisi.
BLOM. Sinä jäät tänne, sanon minä. Mari, tule heti tänne, minä tahdon
sinua puhutella.
VILHO. Minä kiidän tieheni. Jääkää hyvästi!
BLOM _(sieppaa lakin hänen kädestään)_. Mene nyt, jos tahdot!
VILHO. Setä --!
BLOM. Etkö sinä kuule, Mari?
VILHO. No, minä sitten kätkeyn näiden kasvien taakse, sillä hänen
näkyviinsä en saa mennä. Oi, mikä päivä tämä on, mikä onneton päivä!
BLOM. Mari! Kuinka monta kertaa täytyy huutaa, ennenkuin saan
sinut tulemaan? _(Laskee lakin kädestä tuolille)_.
SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

_Mari. Blom. Vilho (kasvien takana); sitten Janne._
MARI _(oven takana)_. Oletko yksin, setä?
BLOM. Niin olen.
MARI _(kuin edellä)_. Onko Vilho mennyt?
BLOM. Hän on mennyt.
MARI _(tulee ja heittäytyy Blomin rintaa vasten)_. Setä, oi setä, minä
olen onnettomin tyttö maailmassa! En enää milloinkaan saata iloinen
olla! Ei, setä, tuota pikaa saat minut kätkeä turpeen alle!
BLOM. Hm, oma syysi, lapsi raukka. Kuka sinun käski olemaan
semmoinen tuittupää.
MARI. Onko Vilho kertonut?
BLOM. Tietysti hän sen kertoi. Poika parka on vallan epätoivossa. Hyi,
häpeä toki vähän, Mari, antaessasi rukkasia niin kunnon miehelle kuin
Vilho on! Nyt olet hänet ijäksi onnettomaksi saattanut.
MARI. Kunnon miehelle? Kavala petturi hän on!
BLOM. Opi paremmin punnitsemaan sanojasi, tyttöseni! Jos hänellä
onkin vähäinen salaisuus ollut, ei hän sentähden petturin nimeä
ansaitse.
MARI. Kuinka saatat sellaista puolustaa, setä? Eikö hän petturin nimeä
ansaitse, kuin sillä tavoin teeskentelee ja on minua rakastavinaan,
vaikka sydämensä on toisen oma.
BLOM. Hä? Toisen oma?
MARI. Niinpä kyllä. Eikö hän sitä sinulle tunnustanut?
BLOM. Ei -- eikä -- Varsin toista hän minulle kertoi --
MARI. Hän on siis pettänyt sinutkin. Eva Ruususta, tuota ilkeää
virnakkaa hän lempii.
BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
MARI. Janne minua varoitti. Hän sanoi Vilhon minua pettävän, ja
sisään tultuaan Vilho itse tunnusti kaikki. Oi, setä kulta, peitä minut
mustaan multaan, turpeen alle!
BLOM. Niin minä olen kuin puusta pudonnut! Minulle hän vallan
toista puhui.
VILHO _(tulee esiin)_. Armas Mariseni! Mikä erehdys!
MARI _(huutaa ja irtautuu Blomista)_. Ah, hän onkin täällä, setä!
BLOM. Niin, puhdista itsesi nyt, jos voit poikani.
VILHO. Armas Mariseni! Enhän voinut aavistaakaan, että sinä Eva
Ruususesta puhuit. Luulin sinun vallan toista tarkoittavan.

MARI. Ketä toista!
VILHO. Hm --!
MARI. Kehenkä siis on mielesi hehkunut jo aikoja ennen kuin minua
kosit?
VILHO. Uh -- uh -- täytyykö minun se sanoa?..
MARI. Kenestä on sinun mahdoton luopua? Sano suoraan!
VILHO. Nuuskasta, armas Mariseni, nuuskasta vaan ja -- sinusta!
MARI. Nu -- nuuskasta!?
BLOM _(nauraa täyttä suuta)_. Ha, ha, ha! Hyvä juttu! Ha, ha, ha!
MARI. Mitä? Nuuskaatko sinä?
VILHO. Valitettavasti niin teen. Ja Janne sattui näkemään, kuinka
äsken tuolla kasvien takana --
MARI. Ah, sinä et siis rakastakaan ketään toista? Nyt ymmärrän kaikki.
Oi minä häpeän, minä häpeän --! _(Kätkee kasvonsa käsiinsä)_.
BLOM. Ha, ha, ha! Tässä nähdään mustasukkaisuuden seuraukset. Ha,
ha!
VILHO. Ja puuttuvan totuuden seuraukset myöskin. Armas Mari!
Otatko minun jälleen armoihisi ja etkö närkästy, jos kerran tai kaksi
pistäisinkin nuuskaa nenääni? Huomaan, ettei siitä tavasta niin helppo
ole luopua kuin luulin.
MARI. Älä siitä enää mitään hiiskahda, vaan sano, voitko pahan
käytökseni unhottaa ja anteeksi antaa?
VILHO. Vielä sitä kysyt! _(Sulkee Marin syliinsä)_.
BLOM. Kas niin! Sovinto on tehty, ja sen päälle otamme hiukan
nuuskaa. _(Tarjoo Vilholle)_. Tee niin hyvin! _(Janne tulee perältä)_.
VILHO. Ei, kiitos! En huoli tällä kertaa.
MARI. Ota vaan, jos mielesi tekee, ota vaan!
VILHO. En huoli. Tänä päivänä siitä jo olen kylläkseni saanut.
JANNE _(ojentaa kätensä ottaakseen nuuskaa)_. Jos minä saan luvan
--?
BLOM. Sinä! _(Lyö häntä korvalle)_. Tuossa on sinulle nuuskaa! Sinä
koko tämän rettelön sait toimeen, lurjus!
JANNE _(pitää poskestaan)_. Ai, ai! Minkä rettelön?
_(Esirippu putoaa nopeasti)_.

End of Project Gutenberg's Mestarin nuuskarasia, by Robert Kiljander
*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MESTARIN

NUUSKARASIA ***
***** This file should be named 15969-8.txt or 15969-8.zip *****
This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/1/5/9/6/15969/
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
Updated editions will replace the previous one--the old editions will be
renamed.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules, set
forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying
and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to protect the
PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge
for