Mestarin nuuskarasia | Page 4

tuo mies minua s?ik?hdytti! Onneksi ei h?n kumminkaan mit??n huomannut. H?n varmaankin olisi heti -- -- -- Mutta nyt joutuisasti ennenkuin muita enn?tt?? tulla. Jos asettuisin tuonne noiden kasvien taakse, ollakseni paremmin k?tk?ss?. Kas noin; t??lt? minua ei kukaan n?e, siit? voin olla varma. Eik?s hittoa! Tuolla istuu Eva Ruusunen vastap??t? ikkunassaan ja katselee aivan suoraan t?nne. No, mutta t??ll? kartiinin takana? Kas, t??ll? on hyv?, vallan hyv?! Hiljaa! luulin kuulleeni astuntoa! -- -- -- Ei, ei, luulottelua se vaan lienee ollut. Noniin! _(Nuuskaa kuumeentapaisella kiivaudella)_. Ah, kuinka ihanata, kuinka taivaallista! Kuinka, se virkist?? ja vahvistaa! Tulen aivan kuin toiseksi ihmiseksi! Syd?meni k?y niin keve?ksi, koko olentoni muuttuu! Oi, kuinka onnellinen, kuinka autuas olenkin! Ah! Viel? kerran -- ja toinen -- kolmas -- nelj?s -- ja viides --!
KYMMENES KOHTAUS.
_Vilho. Janne._
JANNE _(kovalla ??nell?)_. Prosit, herra hyv?! Ha, ha, ha, ha!
VILHO. Ai! _(Kavahtaa ja pudottaa samassa rasian lattiaan)_.
JANNE. No, herrallako rasia olikin! Ja te, joka ette koskaan nuuskaa k?yt?! Ha, ha, ha, ha!
VILHO. Suokaa anteeksi -- nen?ni rupesi vuotamaan -- minun t?ytyy l?hte? -- min? -- _(rient?? ulos per?ovesta)_.
YHDESTOISTA KOHTAUS.
_Janne (yksin) _.
JANNE. ?Nen?ni rupesi vuotamaan!? Kyll? kaiketi! Ha, ha, ha, kissa viek??n tuon p?ssinp??n! Kuka olisi h?nt? ?lykk??ksi luullut! P??st?kseen Marin suosioon h?n on soimaavinaan nuuskaamista, ja kuitenkin h?n salavihkaa itse nuuskaa. Eik? Marilla ole asiasta aavistustakaan. Tuopa oli hyv? juttu, hahaha! Mutta, peijakas, min?p? ilmoitan Marille koko salaisuuden, sen totta tosiaankin teen! Kun vaan h?nt? tapaan, kerron heti kaikkityyni. Saapas n?hd? kuinka sitten sulhasen k?y, ha, ha, ha! Taikka -- en aluksi kerrokkaan asiata suoraan, vaan kiusaan h?nt? ensin v?h?isen, koska h?n on niin ylpe?, mokomakin! No, lempo viek??n, nyt tulee hauskaa, nyt tulee oikein hauskaa! Ha, ha, ha! _(Ker?? nuuskan rasiaan, jonka sitten pist?? taskuunsa)_. Kas, tuollapa' h?n tuleekin! No, seh?n sattui parhaaseen aikaan.
KAHDESTOISTA KOHTAUS.
_Janne. Mari._
MARI. Kas niin, nyt on aamiainen valmiina. Mutta miss? on Vilho?
JANNE. Hm --!
MARI. Eik? Vilho ole t??ll??
JANNE. Kyll? h?n t??ll? oli, mutta taisi tulla v?h?n kipe?ksi.
MARI _(levottomasti)_. Kipe?ksi! Mit? sin? sanot?
JANNE. Ei vaaraa mit??n. Nen?ns? rupesi vaan vuotamaan. Mutta kaiketi se jo on lakannutkin, ha, ha, ha!
MARI. Mit? sin? noin naurat?
JANNE. Muuten vaan, kun tuo sulho on niin kovin arka; kun niin v?h?st? s?ik?htyy.
MARI. Mit? tuossa nyt l?rp?ttelet? Puhu suusi puhtaaksi!
JANNE. No niin, en min?k??n ole sit? ennen uskonut, mutta nyt sen tulin n?kem??n. Kun tulin ?sken sis??n, seisoi sulhanen t?ss? ikkunassa ja -- No, no, sama se, minua tuo ei kumminkaan liikuta. Mutta, lyhyesti sanoen, h?n parkasi s?ik?hdyksest? minut n?hdess??n, sanoi ruvenneen nen?ns? vuotamaan ja t?ytt?si kuin nuoli ovesta ulos.
MARI. Mit? ihmett?! Mit? h?n sitten teki tuolla ikkunan luona?
JANNE. Ohoh, niin huononako neiti minua pit??, ett? menisin toisten salaisuuksia ilmoittamaan! En toki semmoista tekisi; en varsinkaan kun siit? onnettomuuksia voisi seurata, niinkuin t?ss? kohden tapahtuisi. Ohoh, olisinpa silloin aika lurjus!
MARI _(kiivaasti)_. Sano heti asia minulle! En min? siit? kenellek??n puhu, sen lupaan.
JANNE. En tohdi sit? ilmaista, en mill??n tavalla; sulho iskisi minuun ijankaikkisen vihansa. Kuitenkin varottaisin teit?, neiti, panemasta liian suurta luottamusta miehiin ja heid?n vakuutuksiinsa, olkoonpa sitten mies vaikka oma sulhokin.
MARI. Mit? rohkenet sanoa?
JANNE. En mit??n muuta kuin ett? sulhasenne teit? -- pett??! _(Erikseen poismenness??n)_. Kas niin, nyt sinulla on hetkeksi miettimist?, senkin prinsessa! Ha, ha, ha!
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
_Mari (yksin)_.
MARI. Pett?? minua!? Oma Vilhoni! Voisiko se olla mahdollista! Saattaisiko h?n olla minulle uskoton! Eik? mit?! Tuo oli vaan Jannen juonia. Ja kuitenkin, jotakin perustusta lienee h?nell? yht?kaikki ollut, ei h?n muuten olisi rohjennut sellaista syyt?st? esiintuoda. -- Vai niin, t??ll? ikkunan luona siis! Tosin n?iden kasvien suojassa on hyv? lymypaikka, mutta en t??ll? mit??n ep?ilt?v?? voi huomata. Ooh, kuinka yksinkertainen olenkin! H?n varmaan puheli jonkun naisen kanssa, joka k?veli t?st? ohitse. Mutta mit? salaisuuksia h?n olisi kahdenkertaisen ikkunan kautta voinut puhua? Olisivathan silloin kaikki muutkin niit? kuulleet. Vaan jos he silm?n iskulla vaihtoivat ajatuksiaan? Tunnenpa er??n rouvan t??ll?, joka sit?kin kielt? hyvin ymm?rt??, ja Vilho h?net my?skin tuntee. Vilho on h?nt? rakastellut, niinkuin kaikki muutkin nuoret herrat, vaikk'ei h?n sit? koskaan tahdo my?nt??. -- Ah, mit? n?en min?! Tuolla h?n istuukin ikkunassaan varmaankin odottaen, ett? Vilho n?ytt?ytyisi! Oi, nyt ymm?rr?n kaikki! Ilke?, petollinen Vilho! Min? olin siis kuitenkin oikeassa, kun sen tapaista h?nest? ep?ilin. Oi Vilho, kuinka saatoit noin teeskennell?, kuinka saatoit noin kavalasti pett?? uskollisen Marisi!
NELJ?STOISTA KOHTAUS.
_Mari. Vilho (per?lt?)._
VILHO _(raottaa ovea. Erikseen)_. H?n n?ytt?? olevan yksin. _(Tulee sis??n)_.
MARI _(erikseen)_. Ah, tuossa h?n on!
VILHO. Luulin sinun viel? ky?kiss? oleskelevan, armas Mari.
MARI _(erikseen)_. Kuinka viaton h?n on olevinaan! Oi, petturi!
VILHO. Mutta sin? kenties jo rupesit minua ik?v?im??n, samoin kuin min?kin sinua.
MARI _(erikseen)_. Mik? h?vytt?myys! _(??neen halveksien)_. No, joko nen?si lakkasi vuotamasta?
VILHO. Nen?nik? vuotamasta? _(Erikseen)_. Janne on kielinyt -- min? olen hukassa! _(??neen)_. Kyll? -- kiitos kysym?st? -- kyll? se jo taukosi. Eik? se varsin pahasti p??ssytk??n vuotamaan.
MARI. Suotta sin? teeskentelet. Min? tied?n jo kaikki. Janne on minulle kertonut. Oi, Vilho!
VILHO. Sin? sen siis tied?t -- _(Rukoillen)_. Armas Mari! Suo minulle anteeksi!
MARI _(kylm?sti)_. Siis my?nn?t, ett?