Merimiehen matkamuistelmia I | Page 2

joten merimiehell? on monen kuukauden palkka s??st?ss?.
Mutta ei se esteeksi ole, karataanpa sittenkin; pianhan semmoiset summat takaisin tienataan.
Runari auttaa y?n hiljaisuudessa ja pimeydess? tavarat, kistun, s?kin ynn? muut veneell? maihin. Rannalla odottaa suljettu cabi (vaunu) tulijaa, ja tulisella vauhdilla menn??n Boarding-hausiin, josta "ei vaadita merimiehelt? maksua."
Sitten elet??n iloisesti masterin luona; siell? on ravintola; sielt? saa, mit? haluttaa; maksuista sitten sovitaan.
Jos on itsell?si rahoja, vie runari sinun tanssisalonkiin, jossa on juomalat kaikissa nelj?ss? nurkassa. Siell? istuu vieh?tt?vi? naikkosia, jotka hymyhuulin heti tulevat vastaan. Luulisi noita hienoimmiksi herrasnaisiksi, niin hienoja ja kauniita ne ovat.
Hetken niit? n?it? juteltuanne, kys?isee kaunottaresi, mit? tahdot juoda. Vastattuasi neitonen samassa tuo pyydetyn lasisi, taputtaen sinua poskelle, eik? j?t? lasillista samaa ainetta itsens?kin varalle tuomatta.
Tuossa ?kki pikaa tutustutte. Samassa musiikki salongin lehterilt? kajahtaa, pakottaen sinut kaunottaresi kanssa tahdin mukaan py?rim??n ymp?ri salongin, vaikka et tanssissa muutoin mestari olisikaan.
Sen j?lkeen tuntee sulottaresi itsens? niin pahoinvoivaksi, ett? et voi etk? henno olla menem?tt? h?nt? saattamaan salongin k?yt?v?n toisella puolella olevaan pieneen kammioon, jossa h?n tilap?isesti asuu. Siell? taasen tarjotaan jotakin vaivoistasi, kohteliaisuudestasi juotavaksi. Ja niin sitten jatketaan hurjia huvituksia, joista kaikista et tietysti selvi? v?hemm?ll?, kuin ett? l?htiess?si on lompakkosi kelpolailla keventynyt.
Sill? tavoin sitten elet??n, niin kauvan kuin masterisi hyv?ksi n?kee. Koko ajan runari sinua uskollisesti seuraa, mihin menetkin. Lopuksi laittaakin is?llinen Boardingmasterisi sinut tuohon luvattuun uuteen ja parempaan laivaan, jossa tulet nauttimaan luvattua suurta palkkaa, eik? tarvitse sinun itse tuosta ollenkaan huolehtia.
Kun sitten tulet tuohon ulkomaiseen muhkeaan laivaan, seuraa sinua runarisi uskollisesti, kunnes laiva on j?tt?nyt sataman. Kaikki t?m? yst?v?llinen apu ei maksa mit??n; mutta per?st? kuuluu, sanoo torventekij?.
Runari j?tti viime laivasta saadun p??st?todistuksesi kapteenille, sai ennakkokuitin, jolla h?n kolmen p?iv?n kuluttua laivan l?hd?st? nostaa kuukauden palkkasi, joskus kahdenkin, aina sen mukaan, kuinka pitk?lle matkalle laiva menee.
Siten saat nauttimasi vierasvaraisuuden ja ilon maksaa kahden kuukauden ty?ll?si, josta muutoin olisit saanut sata tahi kaksi sataa markkaa omaan taskuusi. N?in menev?t rahasi, jotka hiell?si ja v?ell?si, usein hengen vaarallakin olet ansainnut, kapakoitsijain tiskin laatikoihin ja pohjattomiin taskuihin, noitten samaisten, jotka n?ill? kerrotuilla ynn? monilla muilla keinoin koettavat vet?? puoleensa kokemattomia merimiehi?, samoin kuin kaikkia muitakin, jotka heid?n vieh?tt?v?n n?k?isiin pauloihinsa antauvat.
Oi kuinka monta tuhatta nuorukaista ovat n?m? perikatoon vietelleet. Lukemattoman paljo olisi niit? merimiehi?, samoinkuin muitakin nuorukaisia, jotka el?isiv?t onnellisina, rikastuisivat sek? henkisesti ett? aineellisesti ja s?ilytt?isiv?t niin hyvin ruumiinsa kuin sielunsakin voimat turmeltumattomina, jos ei n?it? juomatemppeleit? olisi. Mihin kaikkiin saastaisiin synteihin ja hurjuuksiin juuri n?m? ovat syyp?in?! Kuinka monet tuhannet katkerat kyyneleet ovat vuotaneet onnettomain vaimojen kalpeille, kuihtuneille kasvoille ja poskip?ille, kunnes he ovat kadonnutta onneaan surren, pakahtunein syd?min ja murtunein mielin, kolkkoon hautaan sortuneet! Kuinka moni is?, ?iti, sisar ja morsian ovat saaneet n?hd? rakastettunsa n?itten uskollisina palvelijoina loassa ja kaikenlaisessa saastaisuudessa matelevan, kunnes vihdoin ovat joutuneet ennenaikaiseen juomarin hautaan.
Olenpa itse t?ss? rannalla istuja, yksi n?it? t?lle tielle joutuneita? En liene rahtuakaan parempi; semmoiselta kumminkin ulkoasuni n?ytt??.
Purjekankaiset omatekoiset housut, pluusi samaa hienoa ainetta, suuret, raskaat merisaappaat, vanha, haalistunut merimiehen takki ja hattu, jonka ik?? olisi vaikea m??r?t?.
"No," kysynette, lukijani, "kuinka noin huonoissa vaatteissa olit? Miss? olivat paremmat?" -- Mutta sit?h?n nyt juuri olen selitt?nyt.
N?it? ajatellessani havahduin vihdoin ja keksin, etten ollutkaan en??n yksin rannalla. T?h?n matkan p??h?n, muutaman purjeveneen luokse oli ilmaantunut pieni seurue, joka n?kyi hankkivan vesille. Parhaallaan n?kyi pari merimiehen pukuun hienosti vaatetettua nuorta miest? lykk??v?n venett? vesille. Seuralaisina n?kyi olevan kaksi naista, toinen vallan nuori neitonen, toinen n?ytti jo ik?ns? j?lkipuoliskolle joutuneen.
Pojat olivat saaneet veneen vesille ja soutaneet sen laiturin portaitten viereen, avanneet purjeet ja asettaneet kaikki kuntoon.
Mutta mit? lienev?t naiset odotelleet, kun eiv?t astuneet veneesen? Kentiesi lis?seuraa, arvelin itsekseni. Pian kuitenkin n?yttiv?t odotteluun kyll?styneen, ja hiljakseen he astuivat veneesen.
Minusta tuntui, kuin joku surullinen aavistus olisi syd?nt?ni painanut ja kuin olisin tuon seurueen jo entuudesta tuntenut, niin ett? minua halutti tarjoutua heid?n apumieheksens?. Olipa juuri kuin joku olisi sanonut, etteiv?t nuo pojat ole t?ysin kykenevi? venett? purjeineen hoitamaan, heit? varmaan kohtaa onnettomuus.
Olin juuri l?hestym?isill?ni heit?, kun huomasin ulkoasuni, joka ei suinkaan ollut luottamusta her?tt?v?. H?peiss?ni k??nnyin takaisin, alakuloisena luopuen aikeestani, ja istahdin j?lleen takaisin samalle paikallani, josta voin n?hd? kauvas merelle p?in. P??tin seurata katseillani noita outoja suosikkejani, sill? semmoisiksi olivat n?m? henkil?t muutamissa silm?nr?p?yksiss? muuttuneet.
Istuin siin? ja seurasin silmill?ni purjehtijoita, jotka nyt my?t?tuulen tasaisesti puhaltaessa kiitiv?t eteenp?in hyv?? vauhtia. Alku n?ytti siis varsin lupaavalta ja huvittavalta.
Mutta nyt huomasi tottunut merimies-silm?ni kaukana taivaan rannalla jotakin, joka n?ytti toteuttavan kummallisen pelkoni ja aavistukseni. Se oli pieni musta pilkku taivaan ??rimm?isell? rannalla, taivaanreunan ja merenpinnan v?lill?.
Pilkku suureni sanomattoman nopeasti, l?heni l?henemist??n; kummallinen suhina kuului kaukaa sielt? p?in, mist? tuo musta hirvi? l?heni.
Mik? tuo hirvi? oli? -- Jokainen valtamerill? kulkenut merimies tuntee sen. Se on hirmumyrsky, joka usein menee yht? joutuin kuin tuleekin. Mutta onneton on se pursi, niin pieni kuin suurikin, joka silloin ei tied? eik? ymm?rr? olla varoillaan.
Semmoinen n?ytti minunkin purjehtijaini kohtalo olevan; sill? huolettomina, uhkaavaa vaaraa tiet?m?tt? kiitiv?t he eteenp?in t?ysin purjein noin englannin penikulman