Martin Paz | Page 9

puetut katulaulajiksi, vetävät ohitsekulkevien huomion
puoleensa ja meillä on täällä täydellinen vapaus".
Todellakin kuului mandoliinin ääni ulkoa.
Ravintolassa olevat indianit, jotka tiesivät olevansa turvallisessa
paikassa, kuuntelivat tarkkaan Sambon puhetta: häneen luottivat ne
kokonaan.

"Mitä uutisia voi Sambo kertoa Martin Pazista?" kysyi muuan indiani.
"Ei mitään. Onko hän kuollut vai elääkö hän?... Ainoastaan suuri henki
sen tietää. Odotan muutamia veljistämme, jotka ovat kulkeneet pitkin
jokea joen suuhun saakka ja ne ovat ehkä löytäneet hänen ruumiinsa".
"Hän oli hyvä päällikkö", sanoi Manangani, eräs hurja indiani, jota
suuresti peljättiin. "Mutta miksei hän ollut paikoillaan sinä päivänä,
jolloin kuunari toi meille aseita?"
Sambo ei vastannut, vaan painoi päänsä alas.
"Veljenl", jatkoi Manangani, "eivät ehkä tiedä, että kuunari ja
rantavahdit ovat ampuneet toisiaan kohti ja että, jos tämä laiva olisi
joutunut heidän käsiinsä, meidän hankkeemme olisivat menneet
myttyyn".
Indianin puhetta seurasi hyväksyvä morina.
"Ne veljistäni, jotka tahtovat jättää tuomionsa julistamisen toistaiseksi,
ovat tervetulleet", jatkoi Sambo. "Kuka tietää, eikö poikani Martin Paz
kerran ole palaava! Kuulkaa nyt! Aseet, joita olemme saaneet
Cechurasta, ovat käsissämme; ne ovat kätketyt Cordillerien
vuorirotkoihin ja ovat valmiit meitä palvelemaan, kun te tahdotte
täyttää velvollisuutenne".
"Ja kuka meitä estää?" kysyi eräs nuori indiani. "Me olemme
teroittaneet puukkojamme ja odotamme nyt ainoastaan".
"Odotamme ratkaisevaa hetkeä", sanoi Sambo. "Veljeni kyllä tietävät,
ketä vihollisia meidän ensiksi on kukistaminen".
"Noita mestisiä, jotka kohtelevat meitä kuten orjia", sanoi eräs
läsnäolevista; "noita ylpeitä konnia, jotka lyövät meitä kädellä ja
ruoskalla juurikuin olisimme itsepintaisia muulia".
"Niin", vastasi toinen, "ensiksi niitä, jotka ovat anastaneet tämän
meidän esi-isiemme maan".

"Te petytte, sillä ensimäiset iskumme tehdään muualla", jatkoi Sambo,
joka hänen puheestaan innostui. "Nämä miehet eivät ole samat, kuin ne,
jotka kolme sataa vuotta sitten uskalsivat astua Perun vapaasen maahan?
Nämä rikkaat miehet alhaisemmasta säätyluokasta eivät ole niitä, jotka
ovat vieneet Manco Capacin poikia hautaan? Ei! Sen ovat ylpeät
hispanialaiset, todelliset europalaiset tehneet, joiden orjia olette. Jos
heillä ei ole rikkautta, on heillä sen sijaan arvoa ja vihasta perulaisiin
vapautuspuuhiin polkevat he jalkojensa alle luonnolliset oikeutemme.
Unohtakaamme, ketkä me olemme, muistaaksemme, mitä esi-isämme
ovat olleet".
"Niin! niin!" huudahti kokous, mielihyvällä jalkaansa polkien.
Muutaman silmänräpäyksen vaiti-olon perästä, Sambo muutamia
kapina-liittolaisia kyselemällä, vakuutti itseään siitä, että ystävät
Cuzcossa ja koko Boliviassa olivat valmiit astumaan esiin yhtenä
miehenä.
Sitten jatkoi hän kiivaasti:
"Ja meidän veljemme vuorilla, uskollinen Manangani, jos he
sydämessään kantavat yhtä suurta vihaa kuin sinä itse ja yhtä suurta
rohkeutta, eivätkö ne lankea Liman yli kuten lumivyöry Cordillerien
huipuilta?"
"Sambolla ei tule määräpäivänä olemaan syytä valitella heidän
rohkeuttaan", vastasi Manangani. "Sambon, käydessään ulos
kaupungista, ei tarvitse kävellä kauas, ennenkuin hän kaikkialla näkee
indianeja nousevan ylös, vihasta hehkuvina. San Christovalin ja
Amancaien vuorensolissa odottaa usea mies, punchoonsa käärittynä ja
väkipuukko vyöllään. Pantakoon vaan karpiina (lyhyt ratsu-pyssy)
hänen käteensä! Ne eivät ole unohtaneet, että heidän on hispanialaisille
kostaminen Manco Capacin miestappoa".
"Oikein Manangani", vastasi Sambo. "Suuri henki on puhunut suusi
kautta. Veljeni tulevat ennen pitkää tietämään jotakin siitä, jonka
heidän päällikkönsä ovat valinneet. Presidentti Gambarra kokee
ainoastaan vahvistaa valtaansa; Bolivia on kaukana ja Santa Cruz on

karkoitettu. Me voimme siis toimia täydessä turvasa. Muutaman päivän
perästä kutsuu Amancaien juhla sortajamme riehuviin huveihin. Silloin
olkoon kukin valmis lähtemään liikkeelle, jotta tämä uutinen levetköön
Bolivian etäisimpiin kyliin".
Tässä silmänräpäyksessä tunkesi kolme indiania esille suureen saliin.
Sambo astui sukkelaan heitä vastaan.
"Mitä kuuluu?" kysyi hän mnutamalta niistä.
"Martin Pazin ruumista ei ole löydetty", vastasi eräs näistä indianeista.
"Me olemme naaranneet useissa paikoin joessa ja taitavimmat
sukeltajamme ovat suurella huolella etsineet. Nyt uskomme, ettei
Sambon poika ole hukkunut Rimacin aaltoihin".
"Ovatko tappaneet hänen? Mihin hän on joutunut? Piru heitä periköön,
jos ovat poikani tappaneet. Erotkoot veljeni nyt hiljaisuudessa.
Palatkoon kukin paikalleen, valvokoon ja odottakoon aikaa".
Indianit lähtivät pihalle ja erkanivat. Sambo jäi yksin Mananganin
kanssa, joka kyseli häneltä:
T2iedättekö Sambo, mikä tunne se oli, joka johdatti pojan askeleet San
Lazaron kortteliin? Onko Sambo varma pojastaan?"
Salama leimahti Sambon silmistä niin että Manangani säpsähti; mutta
edellinen hillitsi tunteitaan sanoen:
"Jos Martin Paz pettäisi veljiään, tappaisin ensin kaikki ne, jotka ovat
hänen ystävyydessään, kaikki ne, joita hän on rakastanut. Sitten
tappaisin hänet itse ja vihdoin itseni, jottei häväistystä suvusta jäisi
ketään eloon".
Emäntä aukasi nyt salin oven, astuen esille Sambon luokse ja antaen
hänelle kirjeen, joka oli hänelle tuleva.
"Kuka on tämän antanut teille?" kysyi hän.
"En tiedä", vastasi indiani-eukko; "joku vieraista on tahallaan jättänyt

tämän paperin jälkeensä, sillä minä löysin sen pöydältä".
"Onko täällä ollut ainoastaan indiania?"
"Ainoastaan indiania".
Emäntä meni matkoihinsa. Sambo aukasi kirjeen ja luki ääneen:
"Nuori tyttö on rukoillut Martin Pazin puolesta, sillä hän ei ole
unohtanut indiania, joka pani henkensä alttiiksi hänen edestään. Jos
Sambolla on jotakin uutisia pojastaan tahi jotakin toivoa vielä löytää
häntä, tulee hänen kääriä punaisen silkkihuivin käsivartensa ympäri.
Silmäpari löytyy, joka näkee hänen kulkevan ohitse joka päivä".
Sambo hieroi kirjettä sormiensa välissä.
"Tuo onneton", sanoi hän, "joka on silmäillyt naista".
"Kuka on tämä nainen?" kysyi Manangani.
"Hän ei ole indianinainen", vastasi Sambo, "hän on joku nuori,