Marjapojat | Page 8

vain poika. Sinulle tulisi, luulen min?, liikoja vaivoja tyt?st?. Katsoppas, mit?h?n t?ytyy, kun vanhemmaksi tulevat, saattaa ulos maailman tanterelle, ja sit? sin? et en??n silloin jaksaisi.
-- Jumala varjelkoon! En min? sellaisiin ryhtyisi. Mutta kuuleppas, onko sinulla tiedossa sellainen poika, josta puhuit?
-- Kyll?. Olen tavannut er??n, joka on sanomalehti? ollut myym?ss?, ja h?n miellytt?? minua eritt?in.
-- Mutta jos h?n olisi n?pistelij? taikka kovasyd?mminen ilki?...
-- Miau, miau, -- kuului oven takaa.
-- Mikko kissani! Tuleppas t?nne, pikku silkkik?p?l?ni -- Eriika meni aukaisemaan ovea ja otti lemmikkins? syliins?. -- Kuules, Antreas, ei se poika vain mahtane Mikolle pahaa tehd?? Ne pojat ovat tavallisesti niin vallattomia. Mikko raukkani! Mik? sinun mieleesi, Antreas, nyt tuollaisen tuuman pani?
-- Olen jo kauan ajatellut, ett? voisihan tehd? k?yh?lle hyv??, kun kerran se vara on, ja saisihan samalla ehk? rakkautta itselleenkin.
-- Mutta jos saakin tylyn ja kovaluontoisen lapsen...
-- Mahdollista sekin olisi, mutta en kuitenkaan h?nest? sit? luulisi. Sanotaanpa, ett? oudon silm? paljon n?kee, ja min? olen el?m?ss?ni sen todeksi havainnutkin.
-- Mutta mit?h?n Leena sanoo? Tarvitsisihan asiasta puhua Leenallekkin.
-- Mit? viel?, min?k? kysyisin, mit? h?n sanoo? En, sit? en tee. Palvelijan vallan alle en milloinkaan aio asettua.
-- ?l?h?n suutu, min? vain tuumasin, ett? kun h?n on ollut niin kauan talossa, niin kentiesi tulisi kysy? h?nen mielt??n. H?n saa paljon enemm?n ty?t?. Puhuithan minullekkin asiasta, etk? suinkaan ole minun valtani alla.
-- Eriika hyv?, meh?n olemme siskot ja kumppanit, -- mutta taloudenhoitajat! Jos heid?n antaa p??tt??, mit? meid?n tulee tehd?, niin k?y, kuten sananlasku sanoo, ett? kun kissasta tulee karhu, niin siit? koko p?p? syntyy. Mutta sit? paitsi Leena on hyv?syd?mminen ihminen. Kun h?n v?h?n lapseen tottuu, niin luulen, ett? poika ja h?n ovat mit? parhaimpia yst?vi?.
-- T?ytyy minun nyt sent??n muutama p?iv? totuttaa itse?ni t?h?n muutokseen; et suinkaan h?nt? nyt heti t?nne tuo?
-- En. Min? tahdon ensin n?hd? pojan kodinkin, ja kentiesi h?n ei tahdo tullakaan...
Leena tuli k?skem??n is?nt?v?ke?ns? illalliselle.
Mellil? ja h?nen sisarensa istuivat ??neti ruokasalin p?yd?n ??reen, ja Leena poistui makuuhuoneisiin vuoteita y?kuntoon valmistamaan.
-- Kuules, Eriika, kentiesi olisi sent??n paras puhua Leenalle aikomuksestani. Min? tietysti en h?nen mielt?ns? kysy, mutta sopisipa mainita, mit? olen p??tt?nyt.
-- Olisi se minunkin mielest?ni sopivaa; saatathan sin?, kun Leena makuuhuoneista palaa, ilmoittaa sen h?nelle.
Mellil? katsoi lautasellensa ja s?i. -- Annappas minulle kupillinen olutjuustoa, Eriika, ei juustoa, vaan heraa, minua vain janottaa. Kiitos, se maistui hyv?lt?; olutjuusto on oikein sopivaa n?in, kun on kylm? ilta. Leena keitt?? sit? eritt?in hyvin.
Sisarukset nousivat ruoalta. Leena tuli korjaamaan ruoan t?hteet ja viem??n ne ky?kkiin.
-- Kuule, Eriika, puhu sin? nyt sopivalla tavalla tuosta pojasta Leenalle.
-- Min?k??
-- Niin, minun t?ytyy menn? v?h?n polttelemaan kammariini, se maistuu niin hyv?lt? n?in ruoan p??lle.
Mellil? poistui kammariinsa, ja Eriika j?i tuumimaan, miten saattaisi alkaa tuota vaikeata esityst?. Leena oli jo tullut ik??n kuin perheen j?seneksi. Jos h?n oli pahalla tuulella, niin oli sisarusten rauha h?iritty, mutta onneksi se tapahtui ani harvoin, sill? yleens? h?n oli mit? hyv?nluontoisin vanha neitsy.
-- Leenan ruoka oli taas niin hyv??. Rehtorikin sanoi, ett? olutjuusto oli eritt?in onnistunutta. Ajattelimme t?ss? juuri, miten moni lapsi saa k?rsi? puutetta, ja t?ss? meid?nkin p?yt?mme ??ress? olisi kyll? tilaa yhdelle, ei se juuri paljoa maksaisi.
-- Niin, kyll? t??ll? aina yhden ruoka j??, ei niin v?h?n osaa laittaa, ettei siin? yhden lapsen osa olisi, ja Mikon viel? p??lliseksi, -- lis?si h?n, silitellen norkoilevaa kissaa.
-- Mutta Leenalle ehk? tulisi enemm?n vaivaa. Vaan olisipa siin? palkintokin, kun tiet?isi tekev?ns? hyv?n ty?n.
-- Jaa, niin, kun tottako otettaisiin? Niin no, en min? tied?, mimmoista se olisi, min? vain ruoan puolesta tuumasin, ett? kyll? sit? olisi, mutta ei suinkaan t??ll? meist? kukaan vanhoilla p?ivill??n rupea lapsia hoitelemaan.
-- No eih?n nyt, mutta rehtori aikookin ottaa sellaisen pojan, jonka h?n panisi kouluun ihmisten tapoja oppimaan.
-- No ihmett?! Tuumaako rehtori todellakin ottaa lapsen, joka ei ole ihmisten tapoja oppinut? Kyll? neidelle semmoisesta lapsesta ainakin vastuksia ja vaivoja syntyy.
-- Jos veljeni tahtoo hyv?n ty?n tehd? ja ottaa k?yh?n, lahjakkaan kasvatin, kehitt??ksens? h?nen luonnonlahjojaan, niin min? en suinkaan sit? vastaan pane, vaan koetan h?nt? viel? siihen kehoittaakin, ja auttaa siin?, miss? voin.
-- No niin, kukapa rehtoria est?? tahtoisi, kai maar h?n itse tiet??, mik? paras on, -- vastasi Leena aivan s?vyis?sti ja l?ksi toimiinsa.
Eriika meni kertomaan veljellens?, miten h?n oli Leenalle ilmoittanut asian sek? ett? nyt olivat valmiit ottamaan tuota aiottua kasvattia vastaan.
Rehtori tunsi itsens? oikein tyytyv?iseksi ja puhalteli piipustaan muutamia vahvoja savuja. Sisarukset sanoivat yst?v?lliset y?hyv?iset toisilleen ja meniv?t kumpikin nauttimaan rauhaisaa lepoa.
Seuraavana aamuna katseli Mellil? ulos akkunastaan. H?n katseli etsiv?sti, ik??n kuin odotellen jotakuta. H?nen kasvonsa ilmaisivat tyytyv?isyytt?, mutta v?hitellen ne k?viv?t malttamattomiksi. H?n l?hti etehiseen, otti p??llysnutun yllens?, hatun p??h?ns? ja kepin k?teens? sek? l?ksi ulos. H?n kulki rautatien toria kohden; mutta enn?tetty??n Hagasundin kadun p??h?n, k??ntyi h?n kotia p?in j?lleen.
Antin- ja L?nsi-Henrikinkadun nurkalla seisoi poika, joka kovin itke? nyyhkytti ja v?list? n?ytti uhkaavasti pient? nyrkki?ns?. Toisia poikia oli kokoontunut h?nen ymp?rilleen. Mellil? meni l?hemm?ksi ja h?mm?styi, kun h?n, tarkastaessaan tuota pient? joukkoa, itkev?ss?