Marjapojat | Page 6

kulki ihan siivosti. Kaisaniemess? h?n koululasten huviksi heitti mit? muhkeimpia kuperkeikkoja, mutta el?intarhassa oli kuitenkin kaikkein hauskinta. Siell? h?n kiipesi puihin kuten orava, tuli v?list? p?? edell? alas puusta ja teki yleens? jos jonkunlaisia temppuja.
Er??n? p?iv?n?, kun h?n j?lleen oli tehnyt noita hurjia kiipeemistemppujansa, sanoi Korpi: -- Kuules, Joju, sinusta tulisi hyv? voimistelija.
-- Luuletko? Kansakoulua k?ydess?ni sain voimistella, mutta opettaja sanoi: "ei sinua paholainenkaan aisoissa pid?, jos sinun hullusti k?y, kenen syy sitten on?" Kun en viitsinyt h?nen komentonsa mukaan nahjustella, niin sain katsella vain, kuinka muut voimistelivat, ja sek?s vasta kirveli.
-- Mahdoit tehd? siten, kuin opettaja k?ski.
-- En viitsinyt, niit? temppuja kaikki tekiv?t. Min? tahdoin tehd? sellaisia liikkeit?, joita muut eiv?t osanneet.
-- Oohoh!
-- Ik?v? siell? koulussa oli, mutta kyll? min? nyt jo sent??n t??ll? menisin kouluun mielell?nikin. Kotona on niin kovin ik?v?. Ei t??ll? ole yht??n sellaista kuin maalla. Siell? en olisi viitsinyt lukea, sill? mets?ss?, jossa asuimme, oli paljon hauskempi kuin koulussa.
-- Talvellakin?
-- Niin, maan j??dytty? poimimme suutarin Sakin kanssa karpaloita, ja kun lunta tuli, niin hiihdettiin ja tehtiin lumikammareita ja mit? kulloinkin. Mutta ei t??ll? keksi mit??n.
-- Olethan sanomalehden-myyj?!
-- No niin, olihan se hyv?, ett? sen toimen sain.
-- Huomenna on taas kilpamyynti.
-- Niin on, ja aikaisin l?hdet??n liikkeelle.
-- Menetk? sin? nyt kotia?
-- Menen, muuten ne roistot, jotka y?t? siell? meid?n lattialla venyv?t, sy?v?t kaikki puti puhtaaksi.
Seuraavana p?iv?n? oli Joju aikaisin liikkeell?. H?n kulki vilkkaasti paikasta paikkaan. Ei nyt joutunut k?det taskuihin, sill? yh? vain h?n piti lehti? esill?. Kello 1/2 9 aikaan h?n taas oli enn?tt?nyt saman kivimuurin kohdalle, jossa er?s keski-ik?inen herra ennenkin oli h?nelt? ostanut lehden, ja juuri kun Joju aikoi ohitse menn?, tuli sama herra j?lleen ulos portista.
-- Ostakaa, s??p ny Uusi Suometaar, -- sanoi poika. Herra hymyili ja osti lehden.
Joju riensi rautatien asemalle, joutuaksensa sinne siksi, kunnes matkustajajuna l?htisi. Silloin tiesi h?n taas p??sev?ns? muutamista lehdist?.
Joju pani mieleens?, ett? tuo herra, joka lehden osti, juuri samaan aikaan kuin edellisell? kerrallakin oli tullut portista ulos, ja p??tti nyt joka p?iv? k?yd? 1/2 9 aikaan tuon saman portin luona. Mutta muutama p?iv? meni, ettei h?n m??r?ttyyn paikkaan enn?tt?nytk??n t?sm?lleen puoli yhdeks?n aikaan, eik? h?n my?sk??n my?hemp??n sitte tavannut tuttua lehden ostajaa.
Er??n? aamuna oli h?nell? ollut huono onni. H?n ei saanut lehti? myydyksi ja kiirehti nyt j?lleen tutun kivimuurin luo, hyppeli sen edustalla vuorottain toisella ja toisella jalalla ja rallatteli:
Jos annat penni? kymmenen, Niin saat juuri oivan lehtisen...
Pitemm?lle h?n ei enn?tt?nyt rallituksessaan, ennenkuin herra jo n?kyi tulevan portista. Joju kiirehti h?nen luoksensa, tarjoten lehti??n.
-- Hm, luulenpa tosiaan, ett? olet minua t?ss? odottanut?
-- Olen niinkin.
-- No mit? varten?
-- Ett? saisin lehteni myydyksi.
-- Mist? tiesit minun tulevan?
-- Kun olen ennenkin juuri samaan aikaan tavannut teid?n t?ss?, niin arvelin teid?n menev?n aina t?h?n aikaan virkanne toimiin. En ole enn?tt?nyt t?nne moneen p?iv??n, kun on ollut ostajia, jotka ovat est?neet minua olemasta t?ss?, t?sm?lleen.
-- Tunnetko minun?
-- En.
-- Mik? sinun nimesi on?
-- Veitikka.
-- Onko se is?si nimi?
-- Ei. Is?ni on muona-Matti.
-- Mist? sin? olet tuollaisen nimen saanut?
-- Toverini sen minulle antoivat kansakoulussa ollessani.
-- Olitko vallaton siell? koulussa?
-- Sanoivat minun olleen.
-- Eik? sinua viel? haluttaisi koulua k?yd??
-- Haluttaisi kyll? taas, -- sanoi Joju, jonka mieleen samassa johtui pieni Solmia ja h?nen vieraansa. -- Mutta ei ole minulla edes sellaisia vaatteita, ett? saattaisin menn? kouluun, enk? voisi kirjojakaan saada.
Herra n?ytti tuumaavalta, tuuppasi kalossin k?rjell??n muutamia kivi?, joita sattui olemaan kadulla, ja l?hti sitte j?lleen kulkemaan eteenp?in. Joju katseli h?nen j?lkeens? v?h?n aikaa, mutta pian h?n unhotti herran, sill? nyt h?nen huomionsa kiintyi harmaaseen kissaan, joka koiran edell? juoksi kadun poikki.
-- Huts kii'! huts kii'! -- huudahti Joju, mutta kun kissa kivijalassa olevasta ilmaluukusta p??si pakoon huoneitten alle, ja koira aikoi menn? samaa tiet?, silloin Joju juoksi luukun eteen koiraa est?m??n ja ajoi sen pois. H?n l?ksi sitten j?lleen jatkamaan kulkuansa.
Pilvet ajelehtivat taivaalla ja rupesivat v?hitellen katoamaan. Sade taukosi ja aurinko pisti esiin. K?velij?it?kin alkoi pian liikkua taajoissa joukoissa, ja Joju riensi kaikkialle, miss? vain ihmisparvia liikkeell? n?ki.
N?in oli h?n kulkenut koko pitk?n p?iv?n ja saanut kokoon viisi markkaa, kun illalla v?syneen? palasi kotia. H?n koputti ovelle, ja ?iti tuli aukaisemaan, sanoen: -- Viel?p? sin?kin, krapa, ulkona olet.
-- Olen nyt vihdoin jo sis?ll?kin. Vaikka aamup?iv?ll? oli paha ilma, niin iltap?iv?ll?, kun selkeni, oli kovasti ihmisi? liikkeell? ja lehteni meniv?t kaupaksi oikein aika kyyti?. Olen t?n??n myynyt jokaisen kappaleen, ja se ei juuri usein tapahdu.
-- Tuolla p?yd?ll? on sinulla puuroa, mene nyt sy?m??n, -- sanoi ?iti.
Joju meni ja rupesi hyv?ll? ruokahalulla pistelem??n puuroa suuhunsa.
Er?s ovensuun puolessa p?yd?n alla t?ysiss? vaatteissa loikoileva mies k??nteli itse??n ja tirkisteli kiiluvin silmin Jojua.
Matti nukkui jo, ja Miinakin meni levolle. Pojan kotiintulo oli h?nen maatapanoansa keskeytt?nyt.
Kun Joju oli sy?nyt, aikoi h?nkin panna levolle. Takin h?n jo oli riisunut ja viskannut rahille, mutta sitten h?n p?yd?lt? otti lampun ja asetti sen lattialle sek? istui vuoteellensa ja rupesi rahojansa laskemaan.
P?yd?n alla oikoilevan miehen silm?t kiiluivat saaliinhimoisesti, mutta muuten h?n ei liikahtanutkaan.
Joju laski