Marjapojat | Page 4

oikein s?ken?itsiv?t, ja h?n olisi niin halusta l?htenyt joukkoon, kun olisi tohtinut vain.
-- Meit? on liika v?h?n. Sakki, tule mukaan, ja sin? toinen poika, etk? tahdo juosta? Sittenh?n saisi nimismiehen Einokin kumppaneita.
Sakki piilotti p??ns? tikapuitten taakse eik? puhunut mit??n, mutta kun Solmia toisti pyynt?ns?, sanoi h?n: -- En min? kehtaa.
-- Kyll? min? tulen, huudahti Joju iloissaan.
-- Kuinka sin? noita k?skit, -- sanoi nimismiehen tytt?, joka oli jo kahdentoista-vuotias.
-- Ovathan ne puhtaissa vaatteissa, ja sitten ne ovat kilttej? lapsia, ja ?iti on sanonut, ett? kaikkien kilttien lapsien kanssa saa leikitell?, -- vakuutti yhdeks?nvuotias Solmia, ja rupesi enemm?n asiaa ajattelematta asettamaan tovereitaan pariksi. Itse h?n piti Jojun.
Mutta nytk?s syntyi vilkas juokseminen. Solmiaa ja Jojua ei kukaan voinut erottaa, sill? Joju oli vikkel? kuin lintu, h?np? olisi voittanut vaikka mink? juoksijan. Ei nyt koetettukaan en?? saada Jojua kiini, mutta vaikka Solmiaa koetettiin saavuttaa, oli Joju aina enn?tt?nyt tarttua h?neen ennen muita.
Nyt tahtoivat kaikki vuorostaan juosta Jojun kanssa, sill? he huomasivat, ett? h?nen ansiotaan se oli, ett? Solmiaa ei kiinni saatu. Ei heist? kukaan en?? muistanut, ett? h?n oli k?yh?n m?kkil?isen poika. Mutta Joju muisti nyt, ett? h?nen piti menn? ajamaan lehm?? haasta, ja sanoi, ett? h?nen t?ytyi jo l?hte? pois.
-- Oliko hauskaa juosta? -- kysyi Solmia yst?v?llisesti.
-- Oli niin pannahitten hauskaa.
Nyt katsoivat kaikki lapset h?mm?stynein? toisiinsa.
-- Hyi, kuinka rumasti sanoit! Eth?n sin? en??n koskaan puhu sill? tapaa? Jumala suuttuu, -- sanoi Solmia.
Joju huomasi, ett? h?n oli sanonut sopimattomasti, ja ensi kerran h?nt? h?vetti. H?n rupesi itkem??n ja juoksi Sakin luo, pyyt?en h?nt? tulemaan pois.
-- Mik? sinua vaivaa? -- kysyi Sakki, mutta Joju vain nyyhkytti.
Pikku Solmia tuli h?nen luoksensa ja sanoi lohdutellen: -- ?l? ole suuttunut, kyll? min? luulen, ett? sin? olet kiltti poika, et sin? en?? koskaan puhu noin tuhmia sanoja.
Joju ei uskaltanut katsoakaan tytt??n, vaan veti Sakkia h?nen takinliepeest??n ja pyysi yh? h?nt? tulemaan pois, ja niin loppui t?m? ensin iloisesti alotettu ilta.
Sakin kotona Joju vasta kertoi asiansa, sanoen: -- Se kiltti papintytt? h?pesi minun t?hteni, kun se paha kiroominen taas tuli suuhuni, mutta nyt en sit? en?? milloinkaan tee.
-- Joju parka, -- sanoi Sakin ?iti, -- ei sellaisesta pahasta tavasta ole helppo p??st?, mutta hyv? on, ett? sen pahaksi ymm?rr?t, kyll? siit? ajan mittaan sent??n p??set.
-- Mit? Joju v??r?ksi ymm?rt??, sit? ei h?n milloinkaan tahallaan tee, -- vakuutti Sakki, ja ne sanat saivat Jojun kyyneleet kuivumaan.

IV.
Vinha tuuli puhalteli, lakaisten Helsingin muutenkin siistej? katuja. Ihmiset kulkivat kiireesti pohjois-Esplanaadin katua pitkin. Kellastuneita lehti? lenteli ristin rastin heid?n ymp?rill??n. Luonto ja ihmiset olivat ik??n kuin levottomassa hy?rin?ss? ja py?rin?ss?.
T?m?n levottomuuden vastakohtana kulki er?s poikanulikka hiljakseen katua pitkin, seisattui tuon tuostakin puotien ikkunain eteen katselemaan kaikkea sit? komeutta, kuin niist? loisti esiin. Tarpeeksensa katseltuaan h?n l?hti taas rallattaen eteenp?in laatustelemaan. H?n oli puettu siistiin sarkatakkiin, joka n?ht?v?sti oli jonkun maalaisr??t?litt?ren tekoa. Keskitakaa oli se lyhin, ja etuliepeet riippuivat pitkin?, ehk? siit?kin syyst?, ett? poika niit? venytteli, pit?en k?si??n takin taskuissa. V?hitellen h?n n?ytti ik??nkuin v?syv?n tuohon katselemiseen; h?n haukotteli ja meni istumaan er??lle penkille esplanaadiin. Siin? istuessaan h?n kuuli kummallisia ??ni?. Ne l?heniv?t, ja nyt h?n selv?sti erotti sanat: "Uusi Suometar, Nya Pressen o' Hystasbla-ade"... Ja samalla tuli esiin pieni? poikia, jotka sanomalehdet kainalossa juoksentelivat pitkin katuja. Nyt ei pojalla en??n ollut aikaa istua, vikkel?sti h?n nousi penkilt? ja juoksi er??n sanomalehtipojan luo, sanoen:
-- Mit? sin? huudat?
-- Myyn sanomalehti?, osta pois, kom o' s??p. Uusi Suometaar, Nya Pressen o' Hystasbla-ade.
-- Mist? noita lehti? saa? Annas kun min?kin huudan.
-- Tuossa on. Tahtoisitko tulla myyj?ksi?
-- Tahtoisin, se vasta hauskaa olisi.
-- Rautatien-kirjakaupassa niit? on. Mik? sinun nimesi on, ja mist? sin? olet? -- kysyi sanomalehtipoika, luoden tutkivan katseen toveriin, joka oli paljon siistimm?ss? puvussa kuin h?n.
-- Nimeni on Joju, ja min? asun Albertinkadun loppup??ss?. Mutta annappas minunkin huutaa.
-- Noh, koetappas nyt.
-- Uusi Suometa-ar, Nyija R?ssen ja Huus-tasplaade...
-- Ei se ollut oikein. Sinun pit?? sanoman blaade eik? plaade. Hystasblaade: etk? my?sk??n saa sanoa: Nyija R?ssen, vaan Nya Pressen. Noin kesken?mme, kun sanomalehdist? puhumme, on meid?n vain tapana sanoa Pr?ssi, mutta kun huudamme, niin t?ytyy sanoa selv??n koko nimi.
-- No annappas kun koetan: Uusi Suometaar, Nya Pressen o' Hystasblaa-de.
-- No niin, nyt se k?vi oikein, pian sin? opitkin. Huudetaan nyt sitte vuorotellen ja k?vell??n yhdess?.
-- T?m? vasta hauskaa on. Saanko huutaa oikein niin paljo kuin jaksan?
-- Huuda p??lle vain, kyll? _meid?n_ kaupunkimme sein?t kest?v?t, ei ne kesken halkea.
Joju huusi niin hele?ll? ??nell?, ett? jos joku taiteen harrastaja olisi sattunut h?nt? kuulemaan, niin varmaankin h?n olisi pyyt?nyt valtio-apua t?m?n uuden kyvyn laulajaksi kasvattamista varten. Huudettuaan Joju, sill? v?lin kuin kumppanin vuoro oli, iloissaan hypp?si eteenp?in. H?n ei en?? laatustellut k?det taskuissa tyhj?ntoimittajana, h?n oli nyt innokkaana virantoimittajana, h?n oli jo alkanut Helsingin virke?? el?m??. Laulettuaan Uusi Suometar, Nya Pressen ja Hystasblaa-de, oppi h?n ohikulkeville my?skin sanomaan: -- Osta nyt, s??p ny.
-- Huomenna, varhain aamulla, t?ytyy sinun tulla asemalle, min? vien sinun kirjakauppaan. Se herra, joka siell? meille lehdet antaa, tuntee minun