Marjapojat | Page 3

kun oikein paljon saan, laitan marjap?p?r??, ja se vasta hyv?? on, sit? ?itikin mielell??n sy?.
-- T?ss? min?kin viivyttelen. T?ytyy menn? saattamaan Ruskas kotia.
Matin-Miina meni, mutta seuraavana p?iv?n? tuli Joju iltapuolella hakemaan Sakkia marjaan.
Pojat l?ksiv?t.
Sakki kulki vakavasti etsien marjapaikkoja, mutta Joju rallatteli:
Tilulallallaa, tilulallallaa, Kumpi meist? nyt ensiksi marjan saa? Tilu tai, tilu tai, Sakki marjan sai.
Kaikesta, mit? Joju mets?ss? n?ki, sai h?n ilon aihetta, mutta marjat j?iv?t poimimatta. Kun sattuivat k?velem??n sile?n nurmikon poikki, heitti h?n kuperikeikkaa, ja toisinaan h?n viskasi polulla olevan kuusenk?vyn varpaillaan ilmaan. V?liin h?n otti pienen kiven, sylk?isi siihen ja heitti sen menem??n semmoisella vauhdilla, ett? vinkuna ilmassa kuului.
-- Mutta tulehan poimimaan mansikoita, et tuolla tapaa saa mit??n pappilaan viet?v?ksi!
-- No kun en marjoja l?yd?kk??n.
-- Tuolla m?en lappeessa varmaankin on hyv? marjapaikka.
Pojat riensiv?t sinne, miss? Sakki, joka oli tottunut marjoja etsim??n, arvasi niit? l?ytyv?n, ja siin? olikin mansikoita punaisenaan. Jojukin oli ihmeiss??n ja alkoi ahkerasti poimia tuokkoseensa. Mutta kauan h?n ei malttanut olla hiljaa ty?ss??n, silm?t lensiv?t kaikkialle, eik? se ollut kummakaan, sill? kyll?p? luonto t?ll? kohtaa oli ihana. Maa oli vanhaa kaskimaata ja loitosti kaltevaa j?rvelle p?in. Saaret ja niemet n?kyiv?t t?nne monimutkaisina. Koivumets?, jossa tummat kuuset siell? t??ll? levittiv?t varjoaan, ymp?r?itsi kolmelta taholta kaskea. Joju ei tietens? t?t? kaikkea ihaillut, mutta h?n oli ihastuksissaan, ymm?rt?m?tt? mit? varten. H?n hyppi, huusi ja huuhueli. Suuri, vanha riippakoivu oli tulen s??st?m?n? j??nyt m?en rinteelle, ja sen koukkuiset haarat nyt miellyttiv?t Jojun silmi?. Yhdell? hypp?yksell? oli h?n tuon lehev?n puun haaralla istumassa. Mutta silloin h?n kuuli kummallisen rapsahduksen et??mp?n? olevasta kuusesta, h?n katsoi tarkkaan sinne p?in ja n?ki, miten orava kapusi yl?s puuta pitkin. Silm?nr?p?yksess? oli Joju maassa j?lleen, ja nyt h?n melkein yht? vikkel?sti kuin orava kiipesi kuusta pitkin yl?sp?in oravan per?ss?, luullen saavansa sit? sen pitk?st? h?nn?st? kiinni. Mutta turha t?m? yritys kuitenkin oli. Orava riensi kuusen latvaan asti ja p??si vikkel?ll? hypp?yksell? toiseen vieress? olevaan puuhun.
-- Joju, Joju, miss? olet? Joju hoi?
-- T??ll? olen, -- huusi poika, joka kiipesi alas puusta ja l?ksi juoksemaan Sakin luo. -- Aioin juuri saada oravan h?nn?st? kiini, mutta se pahuus p??sikin toiseen puuhun.
-- Ja aina vain puhut noin rumia sanoja. Katsoppas, nyt on tuokkoseni ja koppani ihan t?ynn?, mutta kuinka paljo sinulla on?
-- Minulla ... niin ei minulla paljoa ole. Mutta mihink? ne j?tink??n?... Joju l?hti etsim??n marjatuokkostansa.
Pitk?n aikaa kuljettuansa kaskessa h?n sen vihdoin l?ysi, mutta se oli vain puolellaan marjoja.
-- Poimitaan nyt yhdess? sinulle, ett? sinunkin astiasi t?yteen saadaan.
-- Sin?k? taas auttaisit minua? Noh, poimitaan vain yhdess?; mutta kuules, Sakki, kun min? tulen isoksi ja taidan jotakin tehd?, niin silloin min? autan sinua. Sin? olet ainoa, joka et milloinkaan ole sanonut minua pahaksi poikanulikaksi.
Pojat poimivat tuokkoset t?yteen ja veiv?t ne sitten kotiin, jossa marjat perattiin; huonoimmat erotettiin pois, ja niihin sullottiin ruisjauhoja tahi talkkunajauhoja. T?t? sekotusta nimitettiin p?p?r?ksi ja lapset s?iv?t sit? herkkuna. Pyh?-iltana pojat p??ttiv?t vied? marjansa pappilaan.

III.
-- ?iti, kaikki isot tyt?t ovat krokettia ly?m?ss?, eiv?tk? huoli pienist? mukaansa. Mit? nyt sitte teemme?
-- Teid?n sopii olla piilosilla... Tai onhan niit? monenlaisia muitakin leikkej?. Leskist? esimerkiksi saatatte juosta, -- sanoi pruustinna, joka muisti nuorena paljon pit?neens? siit? leikist?. H?n silitteli lempilapsensa vaaleita, silkinhienoja hiuksia ja k?ski tyt?n menn? kiltisti leikkim??n.
Solmia meni kumppaniensa luo ja ehdotteli, ett? rupeaisivat piilosille. V?h?n aikaa oli t?m? leikki hauskaa, mutta vieraat tyt?t tahtoivat jotakin uutta leikki? j?lleen. Solmia ehdotteli leskist?, mutta heit? oli kahdeksan, siis tasaiset parit; yhden t?ytyi j??d? leikist? pois, kun yksi leskeksi rupesi. Ei sek??n oikein sopinut, mutta p??tettiin kuitenkin, ett? vuorottain yksi j?isi pois, sill? leskisill? oleminen oli "julman hauskaa".
Lapset juoksivat ja ilakoitsivat oikein syd?mmens? pohjasta, aina yh? uudestaan kuului: "viimeinen pari ulos!" He eiv?t heti huomanneet Jojua ja Sakkia, jotka marjatuokkosineen seisoivat pihalla tikapuuhun nojautuneina seuraten halajavin silmin heid?n leikki??n. Mutta nyt tuli Solmian vuoro olla leikist? poissa, ja silloin h?n huomasi pojat sek? juoksi riemastuneena Sakin luo, huutaen: -- Marjapojat! -- ja laski iloissaan pienet k?tens? Sakin olalle.
-- Oi, miten kauniita mansikoita! Ja minullekkin pikku tuokkonen! Kuinka oletkin kiltti! Viek?? nyt ?idille mansikat, h?n tulee kovin iloiseksi. Tulkaa nyt minun kanssani.
Solmia l?ksi edell? ky?kkiin ja sitte ?itins? luo saliin, jossa vieraat olivat, sek? ilmoitti, ett? marjapoikia oli ky?kiss? kaksittain. -- Ja min? sain Sakilta t?llaisen tuokkosellisen marjoja. --
Tytt? riensi j?lleen ky?kkiin ja pruustinna meni verkalleen per?ss? sek? maksoi pojille heid?n marjansa, mutta tytt? joka n?ki teet? par'aikaa kaadettavan, kuiskasi ?idillens?:
-- Eik? Manda saa antaa teet? kupillisen noille pojille?
-- Kyll?, kyll? lapseni.
-- Istukaa t?nne ky?kkiin, -- sanoi Solmia marjapojille, -- te saatte teet?. Oi, kuinka hyv?lt? n?m?t mansikat tuoksuvat!
Pojat j?iv?t teet? odottamaan, ja pruustinna sanoi ky?kkipiialle: -- Mukavaa, ett? saimme marjoja, nyt ei tarvitse muuta j?lkiruokaa laittaa illaksi.
Solmia meni tarjoamaan kumppaneillensa mansikoita, ja he kyll? pian tekiv?t niist? suoraa. Sitte rupesivat j?lleen juoksemaan. Marjapojat tulivat pihalle, menn?ksens? kotia, mutta j?iv?t nytkin katselemaan lasten leikki?. Joju ei muistanut suutansakaan kiinni panna, vaan oli se ihastuksesta j??nyt raolleen; h?nen tummat silm?ns?