Marit Skjölte | Page 3

p?iv?n?, Marit", sanoi h?n viimein, "pit??k? minun sanoa ett? sin? tulet j?lest?p?in?"
Marit katseli h?nt? s?ik?htyneen?.
"En tahdo l?hte?", vastasi h?n, peloissaan.
"Oletko my?s tarkoin miettinyt t?t? asiaa, sill? min? en muuten tahdo olla osallisna siin?", aloitti Tore taas.
Kyynel tuli Marit'in silm??n, ja h?n vastasi taas, vaikka hiljaa: "en tahdo l?hte?".
Tore veti muutaman savun piipustaan.
"Mihink? olet aikonut menn??" kysyi h?n taas.
"En tied?", sanoi Marit ja laski p??ns? ikkunalaudalle, salatakseen kyyneleet, joita h?n ei voinut pid?tt??. Tore katseli h?nt? hetken aikaa ja lausui sitten: "?l? murehdi siit?, Marit, t?h?n taloon sin? voit j??d? niin kauan kuin tahdot, ja -- olin aikonut kysy? sinulta, etk? tahtoisi j??d? t?nne samalla ainiaksi. Tied?th?n ett? is?si ja min? olimme hyvi? yst?vi?, ja t?m? talo on ennenkin el?tt?nyt em?nt??ns?, jotta se arvattavasti jaksaa sit? vastakin tehd?" -- -- --
Tore katseli Marit'ia, vaan t?m? ei liikahtanut.
"Paitsi sit? on palveluspaikka saatavana kihlakunnantuomarin luona, jos mieluummin haluaisit sit? -- saat siis valita mit? sulle parhaaksi n?ytt??".
"Tahdon palveluspaikkaa", sanoi Marit, nostamatta p??t?ns?.
Tore nousi ja pani pois piipun. "Min? menen heti sanomaan sen tuomarille, jotta eiv?t ota toista", sanoi h?n; "sill? sinun tarvitsee viel? lev?t? v?h?n -- -- -- mutta", ja h?n k??nteli lakkiansa k?siss??n v?h?n aikaa, "jos kenties joskus rupeisit miettim??n mit? nyt sinulle olen sanonut, niin tied?t, ett? ovi on auki ja ett? Tore istuu t?ss? tuvassa. Min? kirjoitan, kuten sanottu, is?llesi". N?in sanottuaan meni Tore.
?iti tuli huomaamatta sis??n taas ja katsahti Marit'in puoleen. Kun Marit nosti p??t??n ja katseli ymp?rilleen, askaroi ?iti takan vieress? eik? ollut mit??n huomaavinansa.

KOLMAS LUKU.
Matit oli saanut palveluspaikan kihlakunnan-tuomarin luona, vaan t?m? herrasv?ki ei juuri ollut parasta laatua. Rouva ja tytt?ret olivat niin erinomaisen hienoja, ett'ei kukaan voinut tehd? heid?n mielens? mukaan, ja siten saatiin aina toria toisesta tai toisesta asiasta kun he tulivat ky?kkiin. Mutta vaikka Marit'illa siis ei ollut eritt?in hupaista, ei h?n koko elin-aikanansa ennen ollut niin iloinen kuin nyt. H?nen oli niin helppo olla, kun kaikki oli p??ttynyt eik? en?? voinut muuttua toisellaiseksi, ett? h?n mielell??n olisi laulanut koko p?iv?n. H?nen kasvonsa olivat kirkkaat ja yst?v?lliset ja h?nest? tuntui kuin h?n voisi rakastaa kaikkia ihmisi?. H?n ei viel? ollut ilmaantunut. H?n usein silm?ili mets??n p?in ja tiet? my?ten eik? ket??n n?kyisi h?nen kaltaista, mutta h?n ei viel? koskaan ollut tullut n?ille paikoille.
Er??n? p?iv?n? kun Marit oli v?en kanssa ulko-ty?ss?, tuli er?s mies k?vellen tiet? my?ten. H?n oli puettu verkanuttuun ja nahkahousuihin ja pieni lakki h?nell? oli p??ss?. H?nell? oli piiska k?dess?, ei muuta mit??n. Kun h?n n?ki Marit'in k?velev?n siin? harava k?dess?, pys?htyi h?n ja katseli tytt??. Hypp?si sitten ojan yli ja nosti toisen jalkansa aidan yli.
"Pit??k? mun uskoa silmi?ni, Marit?" sanoi h?n, "sin?k? olet?"
"Aivan niin", vastasi Marit, nojaten haravan varteen.
"Ja min? kun luulin sinun l?hteneen".
"Ei, min? en ole l?htenyt", vastasi Marit.
"No, kaiketi t?m? on tapahtunut sent?hden, ett? meist? tulisi pariskunta sitten?" sanoi mies, katsellen veitikkamaisesti tytt?? ja ly?den s??rt?ns? piiskalla.
"Se ei taida olla niin varmaa", vastasi Marit ja rupesi heini? haravoimaan.
Mies hypp?si aidan yli ja heitt?ysi pitk?kseen likelle h?nt?.
"Oikein todella", sanoi h?n, "niin -- -- -- voit uskoa ett? olen ostanut kauniin hevosen Balders'issa t?n? vuonna -- sen vertaista et ole koskaan n?hnyt, s??ret sill? on niinkuin raudasta valetut ja nahka kuin silkki?. Nyt olen matkalla hevosmarkkinoille". -- Ja mies leikki piiskallaan.
"Vai niin", vastasi Marit.
"Ja sitten l?hden Kristianiaan syksyll? -- min? myin kaksi ruskoa Baardsen'ille siell? viime vuonna ja voitin summattomasti rahoja".
"Vai sin? voitit?" vastasi Marit, kuunnellen h?nt? henke?ns? vet?m?tt?.
"Kahden vuoden p??st? ai'on menn? naimiseen, n?etk?s, ja sinun kanssasi, Marit".
"Vai niin".
"Niin tahdon, mit? sin? siihen sanot?" kysyi mies, nousi ja l?tkytti piiskalla.
"Oo -- ehk' ei olisi aivan mahdotointa", vastasi Marit ja katseli h?nt?.
"Olkoon siis p??tetty, kahden vuoden per?st? min? tulen ja silloin h?it?mme vietet??n. Vaan nyt minun t?ytyy kiirehti? pohjoiseen p?in, minun pit?? olla tunturin toisella puolella k:lo 12". Ja mies antoi Marit'ille k?tt?.
"Oletko nyt taas ulkona kuleksimassa, Anders?" huusi er?s ??ni tienvarrelta, ja siell? seisoi vanha kerj?l?is-akka ja katseli heit?. "?l? vaan usko h?nt?", huusi h?n Marit'ille ja l?hestyi; "h?n kihlaa yhden tyt?n joka paikassa, minne vaan tulee".
"Oletko sin? taas t??ll?, sin? pahan ilman lintu", huusi Anders h?nelle, "parempi olisi ett? tekisit jotain hy?dyllist? kuin ett? kuljet ruokaa varastamassa ihmisilt?".
"?l? sin? siit? murehdi, Anders hevoislanko", huusi ?mm? takaisin; "et sin? ainahan k?yhdy killingeist?, jotka minulle annat. Mutta mit? puhun on totta", sanoi h?n nyyk?ytt?en p??t?ns? Marit'ille; "min? kun tunnen tuon hulivilin, min?".
Marit katseli rakastettuansa kummallisella katseella.
"Et sin? suinkaan huoli h?nen l?rp?tyksist??n", sanoi mies ja puristi tyt?n k?tt?; "tunnet kai vanhan Gunhild'in, h?n kulkee t??ll? ymp?ri puolihulluna. Tahdotko korjata luusi t??lt?", huusi h?n akalle, joka viel? seisoi samassa paikassa heit? katsomassa, "taikka saat maistaa t?t? keppi?". H?n nosti piiskan vartta akkaa vastaan. T?m? vet?ytyi pois.
"J?? hyv?sti siis Marit", sanoi Anders, puristaen tyt?n k?tt? toistamiseen -- "tied?t siis, kahden vuoden per?st?". N?in sanoen meni h?n ja tervehti k?dell??n Marit'ia.
"Koska aiot palata, sin? hevois-varas", huusi akka h?nelle.
Anders k??ntyi m?ell?.
"Oo -- ensikerran kun taas risti?isi?