Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 9

laittoi
säännöllisiä piirityswalleja ylt'ympäri, joista pommitteli Turkkilaisia.
Hän pani laiwoja siihen salmeen, joka saaren mannermaasta erottaa,
estääkseen wereksen apuwäen ja muonan tuontia. Käwipä hänen
wäkensä wälistä Aasiankin rannikolla polttamassa linnalaisille sinne
kokoon kerättyjä waroja. Mutta yhtähywin ei ollut Jadwier'llä
täälläkään sen parempaa menestystä kuin edellisissä yrityksissään.
Turkkilaiset osoittiwat tawallista itsepintaisuuttaan muurien takana ja
toiselta puolen nousi Jadwier'lle woittamattomia esteitä talwen
kolkkouden, Palikarein kurittomuuden ja oman wäen puuttuwan
harjoituksen kautta. Maalisk. 14 p. 1828, sen perästä kun Turkkilaisten
oli onnistunut tuoda Aasiasta suuri apujoukko linnaan, täytyi Jadwier'n
luopua pitkällisestä piirityksestään. Hän joutui nyt Chios=saaren
wuoristossa suureen hätään, kun sekä ampuma= että muonawarat

oliwat lopussa. Likeisistä saarista awuksi rientäneet kreikkalaiset
alukset pelastiwat kuitenkin wiimein retkikunnan tähteet. Kaikki
mukana tuodut tykit oli täytynyt jättää wihollisen käsiin, mutta sitä
wastaan säilyi enin osa ratsuhewosista Myhrberg'in toimen uljauden
kautta, niinkuin Gordon historiassansa nimen omaan mainitsee, waikka
hän walitettawasti ei kerro sen tapauksen kohtia tarkemmalta.
Samassa paikassa on muistutuksessa myös useampia muitakin tietoja
Myhrberg'in osan=otosta Kreikan sodassa ynnä lopuksi se
kunnioittawainen todistus, että "Myhrberg oli parhain ja urhoollisin
kaikista Philhelleneistä, yhtä etewä jalon näkönsä ja ruumiinwoimansa
kuin uskaliaisuutensa ja tapainsa puhtauden puolesta." Samalla lailla
myös Jadwier'kin sittemmin eräässä kirjeessä kiittää Myhrberg'iä
urhoolliseksi ja omaa woittoa pyytämättömäksi. Wielä wakuuttaa
Jadwier, että sotamiehet sekä muukin kansa suuresti rakastiwat
Myhrberg'iä, siitä syystä että hän edellisten kanssa aina jakoi kaikki
niin puutteet kuin waiwatkin, ja jälkimmäistä kohtaan aina osoitti
kohtuutta sekä lempeyttä.
Chios=saaresta palattua sai Myhrberg komentajanpaikan
Palamedes=linnassa likellä Nauplian kaupunkia. Sekin oli
erin=omainen kunnioituksen ja luottamuksen osoitus; sillä kreikanmaan
silloinen presidentti Capo d'Istria, joka hänet siihen määräsi, ei
muulloin suinkaan ollut taipuwainen ulkomaalaisille korkeita, tärkeitä
wirkoja antamaan.
Rauhasowinnon perästä, kun Baijerin prinssi Otto tuli Kreikan
kuninkaaksi, päättiwät maan säädyt palkita wapaus=sodassa osallisna
olleita muukalaisia sellaisilla maatiluksilla, jotka Turkkilaisten puolta
pitäneiltä Kreikkalaisilta oli ryöstetty. Myhrberg'illekin semmoista
tarjottiin, mutta hän ei ottanutkaan sitä omaksensa. Hän lahjoitti
maatilansa sen entisille omistajille, ilmoittaen heille päätöksensä näillä
sanoilla: "Minä tulin ihmiskunnan nimissä taistelemaan teidän
wapautenne ja omistus=oikeutenne puolesta, enkä teidän
omaisuuttanne ryöstämään. Ottakaa tilanne takaisin ja tulkaa
uskollisiksi maallenne, se on olewa paras palkintoni." Pienen
eläkerahan hän kuitenkin wiimein suostui ottamaan Kreikan

hallitukselta, ynnä myös, wähän wastaanhangoiteltuansa, rintaristin.
Tähän aikaan, josta nyt tässä wiimein on ollut puhe, ei Myhrberg
muuten ollutkaan enää Kreikanmaalla. Hän joutui pian riitaan omaa
woittoa pyytelewän Capo d'Istrian kanssa ja luopui wirastaan. Hän
meni nyt Maltan saareen, jossa oleskeli jonkun aikaa sotakumppalinsa
ja ystäwänsä, usein jo mainitun historioitsijan Gordon'in luona,
seuraten sitten myös tämän kanssa matkalla Espanjan kautta.
Siinä rauhattomassa maassa par'=aikaa ei sattunut olemaan mitään
keskinäis=sotaa eikä kapinaa; mutta edellisestä sodasta jouten jääneitä
sotamiehiä kuljeskeli ympäri wuoristoja, roswoellen ja surmaellen
matkamiehiä. Postiwaunut, joilla Myhrberg ja Gordon matkustiwat,
saiwat eräässä waarallisessa paikassa muutamia sotamiehiä suojaksensa,
niin että toiwottiin oltawan täydessä turwassa. Yht'=äkkiä seisahtuiwat
kuitenkin waunut keskelle ahdasta wuorisolaa, ja roswojoukko karkasi
päälle, käskien kaikkein käydä pitkälleen maahan, jos tahtoiwat pitää
henkensä. Myhrberg ensihetkellä tempaisi esille pistolinsa,
wastarintaan ruwetakseen; mutta samassa hän hawaitsi että suojelijoiksi
annetut sotamiehetkin jo oliwat kaikki kätkeneet nenänsä nurmikkoon,
ja wiskasi siis myös pois aseensa. Epäiltäwä on tokko matkajoukko
sittenkin olisi eläwin hengin päässyt tästä kohtauksesta, sillä Maria
Rosa, tämän roswoparwen päällikkö, ei tawallisesti pitänyt suurta wäliä
ihmiswerestä. Mutta Myhrberg huusi roswolle muutamia sanoja,
tuoden hänelle terweisiä eräältä Kreikan sotaan kaatuneelta
Espanjalaiselta, jonka Myhrberg oli tuntenut ja tiesi olleen Rosan
sotakumppalina Riegon kapinan aikana. Siitä ihastuneena päästi roswo
matkalaiset kohta eteenpäin menemään, waikkei kuitenkaan senwuoksi
antanut ryöstettyä tawaraa takaisin. Päinwastoin riisuttiin Myhrberg'iltä
ja hänen seuraltaan waatteetkin niin tarkoin, että heidän täytyi
ilposen=alastomina, miehet sekä naiset, astua lähimmäiseen kylään asti.
"Se hywä onni meillä kuitenkin oli siinä tilaisuudessa", kertoi
Myhrberg, "että ryöstö tapahtui keskipäiwällä, jolloin Espanjan
paahtawan auringon alla kyllä tarkeni ilmankin waatteitta."
Pianpa tarjoutui taas Myhrberg'ille tilaisuus uusiin retkeilemisiin.
Franskassa onnistuneesta wallankumouksesta kiihtyneenä oli Puola

noussut aseisin. Pariisissa, waikkei itse hallitus uskaltanut ryhtyä sotaan
Wenäjää wastaan, puuhattiin julkisesti apua Puolalaisille. Ahkerimpia
näissä hankkeissa oli Jadwier, Myhrberg'in wanha sotapäällikkö.
Myhrberg'in päätös ei wiipynyt myöskään kauan. Sana "wapaus=sota"
waikutti häneen aiwan samoin kuin torwen törähdys sota=oriisen.
Innoissaan ei hän muistanut sitäkään että hän nosti aseensa Suomenkin
hallitsijata wastaan. Saatuaan Jadwier'iltä suuresti ylistäwäisen
suosituskirjeen wietäwäksi kenraali Ramorinolle, ennen jo Puolan
sotaan menneelle Italialaiselle, riensi Myhrberg kewätpuolella wuotta
1831 Galiziaan.
Ensimmäiset waarat ja wastukset kohtasiwat häntä jo täällä, ennenkuin
hän wielä oli sotatanterellekaan saapunut. Itäwalta ja Preussi näet,
peläten omiakin Puolan jaossa saatuja alusmaitansa, eiwät suinkaan
suoneet menestystä kapinalle, waan kokiwat kaikin tawoin estää awun
tuontia ulkoa.
Lähenipä yhtenä päiwänä matkawaunut Krakowan kaupunkia, jossa
myös seisoi Itäwallan sotawäkeä, waikka se silloin wielä oli itsenäisenä
wapaawaltana. Portilla waunut seisahdutettiin ja wartijat tuliwat
waatimaan matkustawaisten passeja. Waunuissa nähtiin ainoasti kaksi
naista, jotka siis, sen perästä kuin heidän passinsa oli tarkastetut,
estämättä päästettiin sisään. Mutta kun nämät rouwat sitten,
kaupungissa, muutaman ystäwän taloon saawuttuansa, astuiwat ulos,
ilmautui waunuista wielä kolmaskin henkilö. Se oli meidän Myhrberg,
joka oli ollut piilossa waunuin pohjassa, rouwaswäen turkkien alla. --
Suojelijainsa awulla