Maksimilian Aukusti Myhrberg | Page 8

aikaan. Tätä juttua kertoessaan oli Myhrberg'illä wielä tapana
siihen lisätä toinen wielä kummempi. Hän sanoi Pariisissa, ennen
lähtöänsä tähän sotaan, käyneensä erään siihen aikaan kuuluisan
ennustajan luona, lystin wuoksi kohtaloansa kuulustellakseen. Akka oli,
hänen kätensä piirteitä tutkittuaan, silloin ennustanut että hän pian oli
joutuwa suureen hengen waaraan, waan pelastuwa siitä pitkää aikaa
päälaellaan seisomalla. "Johan siitä yksinkin woi saada surmansa ilman
mitään muitta apukeinoitta!" oli Myhrberg siitä nauraen silloin

wirkkanut.
[Tämän, samoin kuin kissajutunkin, asetti niiden kertoja Missolonghiin;
mutta kun Missolonghi ei koskaan antautunut sowinnolla, eikä myös M.
tiettäwästi ollut missään muualla piiritettynä, niin näkyy selwästi
näiden tapausten tanteren olleen täällä.]
Kesä 1827, sen perästä kun Atheenan Akropoliskin oli antautunut,
näytti tuowan Kreikan nuorelle wapaudelle wiimeisen surman=iskun.
Koko Hellas eli Pohjois=Kreikka oli nyt Turkkilaisten wallassa;
Moreassa Ibrahim pascha Egyptiläisineen yhä wielä häwitteli, uhaten
saattaa sitä aiwan asukkaattomaksi, puuttomaksikin erämaaksi.
[Egyptiläiset hakkaeliwat öljypuistojakin maahan joka paikassa.]
Kreikkalaiset wastusteliwat häntä wielä, mutta heikonneilla woimilla,
hakien wuoristosta turwapaikkoja.
Luultawasti kuuluu tähän aikaan tämä juttu. Kreikkalaisten ratsuwäki
oli eräässä kahakassa joutunut tappiolle ja hajalleen; jokainen pyrki
pakoon mitä teitä sattumus häntä johdatti menemään. Myhrberg, näin
ypö=yksinään ratsastaessaan, joutui suuren suon reunalle. Siitä oli
hänen yli mentäwä, sillä kiertämään yrittäessä olisi hän warmaan
sattunut perään=ajawien wihollisten käsiin. Mutta eipä
kahlaaminenkaan, sen hän sangen pian hawaitsi, ollut paljoa
wähemmin waarallinen. Joka askeleella upposi hewonen niin sywälle,
että waan töin tuskin sai jalkansa lietteestä ylös nostetuksi. Yht'=äkkiä,
kun Myhrberg päätänsä kerran korotti, oli Turkkilainen ratsumies
edessä, samassa suossa kömpimässä. Oman matkansa waiwoihin
kokonaan kiintyneenä ei Myhrberg ollutkaan wihollisen tuloa
huomannut. Leimauksen nopeudella tempaisi hän kuitenkin pistolin
wyöstään ja laukaisi -- mutta kiireissä lähetetty luoti menikin, niin kuin
on tapa sanoa, männikköön. Samassa suhahti Turkkilaisen sapeli
Myhrberg'in kaulan siwuitse, sekin yht'hywin wahinkoa tekemättä, sillä
hewosen äkillinen uppoominen oli wihollisen siwalluksen suunnastaan
poikkeuttanut. Sen enempää ei taistelua enää jatkettukaan; luultawasti
arweliwat molemmat itsellään ilmankin olewan tarpeeksi waiwaa ja
waaraa suossa kulkemisessa. Aiwan eheänäpä ei ollut Myhrberg
kuitenkaan päässyt tästä. Sillä koska hän, suon toiselle reunalle

wihdoin saawuttuaan, tahtoi hiukan karaista uupuneita woimiansa ja
tawoitti ewäs=säkkiään -- tapasikin käsi tyhjää waan. Turkkilaisen
sapeli oli näet leikannut poikki nuoran, jolla säkki oli satulaan
kiinnitetty. "Mulla ei ollut tosin siinä muuta kuin wähäisen kuiwia
riisisurwimia (kryynejä)", lisäsi Myrberg tätä kertoessaan, "ja se tappio
saattaa teistä näyttää sangen wähäpätöiseltä. Mutta koetelkaapas, hywät
herrat, olla pari päiwää ilman hiukkasen einettä, niinkuin minä sitten
sain olla, ennen kuin taas ystäwiin yhdyin, niin kylläpä tekin
käsittänette että minä melkein yhtä mielelläni olisi suonut kaulani kuin
sen nuoran poikkileikatuksi!"
Epäilemättä tähän samaan aikaan sopii wielä toinenkin kertomus.
Taistelun hirmut eiwät olleet täälläkään enempää kuin muissa sodissa
saattaneet kaikkia lempeämpiä tunteita tukehduttaa. Nuori
kreikkalainen soturi oli kauniisen tyttöön rakastunut, joka myös
puolestaan ei ollut niitä, jotka eiwät "suostu sulhasihin, mielly miehi'in
hywihin". Se paha este kuitenkin oli molempain rakastajain wälillä, että
heidän isänsä oliwat periwihollisia. Mutta milloinka on rakkaus
tämmöisistä esteistä huolinut. Yhtenä yönä ilmautui sulhanen
ystäwäjoukon kanssa appensa linnan edustalle, joka oli korkean, jyrkän
kallion huipulle rakenuettu niinkuin kotkan pesä. Tyttö joka ennalta oli
saanut salasanoman, solautti silkkiset tikapuut ikkunastaan alas. Jonkun
piti nyt kiiwetä tuonne ylös tuota ihanata saalista noutamaan, sillä tyttö
itse ei uskaltanut yksin tulla alas. Kaikkia kuitenkin peloitti
kallioseinän sekä linnanmuurin korkeus; seisoipa itse sulhanenkin
epäilyksissään, halun ja pelon waiheilla. Silloin meidän Myhrberg, joka
jo lapsena oli ilmassa leijuilemiseen oppinut, kiipesi rohkeoti ylös, otti
morsiamen syliinsä ja toi hänet onnellisesti maahan. Koska isä sai
tiedon ryöstöstä, oliwat jo ryöstäjät kaukana sieltä hywässä
turwapaikassa. Onni ei ollut heillä kuitenkaan kowin pitkällinen;
Chion=kaupungissa, johon nuorikko pian sen perästä miestään sesrasi,
ruhtoi turkkilais=pommi ruhjaksi sen talon, missä hän asui, ja hautasi
hänet raunioitten alle.
Perikadosta, joka jo näkyi ammottawan kitaansa, pelasti nyt
Kreikkalaiset tuo kuuluisa Nawarinon tappelu. Wenäjän, Englannin ja
Franskan sota=alukset, jotka, rauhasowinnon toiwossa, tahtoiwat estää

Ibrahim=paschaa lähtemään Hydran ja Speggian saaria, kreikkalaisen
kapinan pesäpaikkaa, kukistamaan, sattuiwat taisteluun hänen kanssaan,
josta oli seurauksena egyptiläisen sekä turkkilaisen laiwaston
perinjuurinen häwitys. Muutama tieto mainitsee Myhrberg'inkin
ottaneen osaa tähän tappeluun ja saaneen siinä pahan haawan. Mutta se
on nähtäwästi suuri erehdys. Mitähän asiaa olisi hänellä ollut
laiwastossa, jolla ei alkuaan ollutkaan yhtään aikomusta taisteluun
ryhtyä. Ja paitsi sitä jo Jadwier, jonka seurassa hän aina oli, kohta
Nawarinon tappelun jälkeisenä päiwänä läksi toisesta Kreikanmaan
satamasta uudelle retkelle.
Kreikkalaiset, joiden sydämmessä kristittyin laiwain tulokin jo oli
wirittänyt uutta toiwoa ja uskallusta, oliwat näet päättäneet yrittääkseen
walloittaa suurta, wiljawaa ja ihanaa Chios=saarta Aasian rannalla,
siksi että sekin rauhanpäätöksessä tulisi heidän uuden waltakuntansa
lisäksi. Jadwier, uskaliaana, uljaana kuin ainakin, tarjousi retken
päälliköksi. Hän wei kanssaan koko säännöllisen sotawoimansa,
melkein 1,000 miestä, ja paitsi sitä wielä noin 1,500 Palikaria. Myöskin
Myhrberg oli mukana, nyt jo stabin-ratsumestarina, johonka arwoon
kreikkalaisen armeijan uusi ylipäällikkö, englantilainen kenraali
Church, oli hänet juuri nykyään koroittanut. Lokak. 28 päiwänä
saapuiwat he Chios=saaren rantaan; seuraawana aamuna jo oli
pää=kaupunki heidän wallassaan. Turkkilaiset ottiwat turwansa linnaan,
jota Jadwier myös toiwoi pian saawansa walloitetuksi. Hän