Macbeth | Page 2

k?yv?t. Eloss' olettenko, Ja olennoita, joilta vastuun saapi? Mua ymm?rt?v?n n?ytte: kaikin viette Rosoille huulillenne kurtun sormen. N?yt?tten naisilta, mut partanne Mua kielt?? teit? siksi p??tt?m?st?.
MACBETH. Jos voitte, puhukaa! Keit' oletten?
1 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Glamis-thani!
2 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Terve, Cawdor-thani!
3 NOITA. Oi, terve, Macbeth! Kuninkaaks saat kerran.
BANQUO. No, mit? tuijotatte? S?ikyttenk? Noin sulosointuisia uutisia? -- Nimess? totuuden, keit' oletten te? Kuvitelmia vai tosi-olennoita! Jalolle kumppanillen' ennustatte Olevan onnen lis?ks[4] suurta valtaa Ja kruunun toiveita, ett' oikein siit? H?n hurmaantuu; vaan mulle ette haasta. Jos ajan kylv?n tied?tten ja n?ette, Mik' itu nousevi ja mik' ei nouse, Niin vastatkaa! En kerj?? enk? pelk?? En armoanne enk? vihaanne.
1 NOITA. Terve!
2 NOITA. Terve!
3 NOITA. Terve!
1 NOITA. V?hempi kuin Macbeth, ja suurempi.
2 NOITA. V?hemm?n onnekas, tok' onnekkaampi.
3 NOITA. Et kuninkaaksi saa, mut niit? siit?t. Macbeth ja Banquo, terve kumpikin!
1 NOITA. Kumpikin terve, Banquo ja Macbeth!
MACBETH. Seis, h?m?r?t ennustajat! Selv?n tahdon. Kun Sinel kuoli, tulin Glamis-thaniks; Vaan miten Cawdoriks? Viel' el?? Cawdor, Mies parhaillaan; ja kuninkaaksi p??s? On luultavaa ja varmaa yht? v?h?n Kuin tulo Cawdoriksi. Mist? saitte Tuon kumman tiedon? Miks t?ss' auhdoll' aholl' Eteemme k?ytte, moista ennustellen Profeettain lailla? -- Puhukaa, ma vaadin!
(Noidat h?vi?v?t.)
BANQUO. Poreita maall' on niinkuin vesill?kin; Nuo oli niit?. -- Mihin h?visiv?t?
MACBETH. Pois ilmaan! Mink? ruumiiks luulit, haihtui Kuin henki tuuleen. -- Voi, kun eiv?t j??neet!
BANQUO. Tosi-olennoistako nyt haastelemme, Vai olemmeko sy?neet hulluhein??, Mi mielen viepi?
MACBETH. Lapsistanne tulee Kuninkaita.
BANQUO. Ja teist? kuningas.
MACBETH.
Ja Cawdor-thani my?skin, eik? niin?
BANQUO. Niin aivan sanat kuuluivat. -- Ken tuossa?
(Rosse ja Angus tulevat.)
ROSSE. Kuningas onnellisen tiedon saanut On voitoistas, Macbeth; ja kuullen, kuinka Kapinan liekiss' alttiiks panit henkes, H?ness? ihmetys ja kehu kilvan Sinusta kiist??. Tuosta vaienneena, Ja p?iv?ty?t?s silm?ten, h?n huomaa Sun p?yhk?in norjalaisten riviss' aivan Kamoksumatta surman hirmukuvaa, Jonk' itse loit. Kuin rakeet taajaan seuras Sanoma sanomaa, jokainen tuoden Sun ylistyst?s kruunun puoltajana Ja h?nen eteens? sen kaatain.
ANGUS. Meill? Kuningas sulle laittaa kiitoksensa; Eteens? sua saattamaan vaan k?skee, Ei sua palkitsemaan.
ROSSE. Ja viel? korkeamman arvon merkiks Sua k?skee tervehti? Cawdor-thaniks. Siis, terve, jalo thani! Se sun arvos.
BANQUO. Haa! Puhuvatko perkeleetkin totta?
MACBETH. Viel' el?? Cawdor; miksi lainapukuun Puette mun?
ANGUS. H?nest? hylky el??; Mut raskas tuomio painaa h?nen p??t??n, Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa Pitik? yht? h?n, vai salaa auttoi Kapinamiest?, vaiko molempiin H?n maansa turmaks yhtyi, sit' en tied?; Maanpetos selv? vaan ja tunnustettu Kukisti h?net.
MACBETH (syrj??n). Glamis ja Cawdor-thani! Vaan suurin puuttuu. -- (??neen.) Kiitos vaivastanne! No, ettek? nyt usko lapsistanne Tulevan kuninkaita, kun ne, jotka Tekiv?t minut Cawdor-thaniksi. Moist' ennustivat?
BANQUO. Luottakaa vaan siihen, Niin halu teiss? pian kruunuun syttyy, Ohitse Cawdor-arvon. Kummallista! Useinpa, meit? tuhoon vietell?kseen, Puhuvat hornan henget meille totta; Rehellisi? pikku-seikoiss' ovat, Pett??kseen suuremmissa. -- Serkut, kuulkaas!
MACBETH (syrj??n). Kaks tosi ennustusta! Oiva johto Komeaan kuninkuuden n?ytelm??n! -- Tuhansin kiitoksia, hyv?t herrat! -- (Syrj??n.) Yliluonnollinen kiusaus tuo, ei paha Se olla voi, ei hyv?k??n: -- jos paha, Miks onnen esimaun mulle soi se, Aloittain totuudella? Cawdor olen. Jos hyv?, miks siis valtaa mielt?n' aatos, Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin Syd?nt?n' j?ykk?? ly?tt??? Tosi kauhu On mielen hirmuluomain suhteen tyhj??. Ja pelkk? murhan kuvitus jo j?yt?? Olentoani niin, ett' elon kaiken Tukeuttaa houre tuo, ja mit??n muuta Ei ole, pait se, mik? viel' ei ole.[5]
BANQUO. Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!
MACBETH (syrj??n). Jos sallimus mun kuninkaaksi tahtoo, Se kruunatkoon mun my?s; en itse liiku.
BANQUO. Uus arvo ompi niinkuin vieras puku; Sopivaks vasta tottumus sen tekee.
MACBETH (syrj??n). No, tulkohon jos mit?! Kuluu hetki, Vaikk' olis myrskyinenkin p?iv?n retki.
BANQUO. Me teit? odotamme, jalo Macbeth.
MACBETH. Oi, anteeks! Unhotettuj' asioita Ajuni raskas hautoo. Hyv?t herrat, Vaivanne kirjass' on, jot' aamuin illoin Selaillen luen. -- Nyt kuninkahan luokse! -- Tapausta mieti, ja kun aika kypsyy Ja muuten tilaisuutt' on, haastelkaamme Siit' avomielin sitten.
BANQUO. Mielist' aivan.
MACBETH. Mut siksi vaiti! -- Tulkaa, yst?v?t!
(L?htev?t.)
Nelj?s kohtaus.
Fores. Huone kuninkaan linnassa.
(Torventoitauksia. Duncan, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee.)
DUNCAN.
No, joko mestattu on Cawdor? Eik? Palanneet ole toimittajat viel??
MALCOLM. Ei, herrani; mut puhuttelin miest?, Jok' oli n?hnyt h?nen kuolevan. H?n kertoi, ett? petoksensa suoraan H?n tunnusti, teilt' armost' anteeks anoi Ja syv?? katumusta osoitti. Niin kaunista ei mik??n el?m?ss??n Kuin el?m?st? l?ht?ns?: h?n kuoli, Kuin olis kuolemaa h?n harjoitellut, Pois heitt?in kallehimman kalleutensa Kuin kalun joutavan.
DUNCAN. Ei mik??n taito Voi mielentilaa kasvoist' arvata. Ylimys oli h?n, ja h?neen luotin Ma ehdottomasti. (Macbeth, Banquo, Rosse ja Angus tulevat.) Oi jalo serkku! Mua kiitt?m?tt?myyden synti raskas Juur' rasitti. Niin kauas eelle ehdit, Ett'ei sua palkintoni kerkein siipi Tavoittaa voi. Jos v?hemp' olis vaatees, Ett' tasan kiitoksen ja palkan panna Ma saattaisin! Nyt ken ne kaikki jaksaa Sun ansiosi t?ysin m??rin maksaa!
MACBETH. Velvollisuus ja virka t?ytt?j?ns? Jo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte Vaan ottaa ty?mme: kruununne ne ovat Ja valtikkanne k?skyl??t ja lapset; Ne teht?v?ns' on tehneet, jos ne teille On kunniaks ja mieliks.
DUNCAN. Tervetullut! Sua aloin istuttaa ja t?yteen kukkaan Sun tahdon saattaa. -- Jalo Banquo, sun ei V?hemm?t ansios, ja niit'