Lyyra ja paimenhuilu | Page 2

tuntehesi tulkituksi n??t s?,?mun oma kansani, sa kallehin??Vai viimeisn?k? tiedottomaks j??t s?,?siit' ett? itse?s ma tulkitsin?
Se hetki vihdoin koittava on milloin,?kun, lauluni, sa y?st? ylenet??Ois sulla, vaikeneva kansa, silloin,?mi vaietessas tuskin kuuntelet,?ois kerran korvaa kuulla laulajoita,?he kuinka eri ??nin laulaakin.?Sa ymm?rt?isit, kuunnellessa noita,?my?s mit? sielustas ma tulkitsin.
YHDEKS?N VUOTINEN RAUHA
_Verner von Heidenstam_
Vanha Damon jurotellen?pieness' asui majassansa,?peukaloaan kostutellen?kehr?eli villojansa.?Kynnyksell? nukkui lapset,?vaimo, hajallansa hapset,?torkkui k?sikiven luona.?Antoi luonto antimensa,?villan antoi lammas, vuona.?Dryaditkin oksillensa?nukahteli hiljallensa.?Niiden hiuksista ja suista?oksat, vesat versosivat.?Ammoin jo ne unohtivat?puistaa p?hkin?it? puista.?Linnut tuskin n?ki vaivan?kohotella helttojansa.?Metti?iset koloissansa?hunajassa virui aivan.?Vuonat iloansa lauhaa?piti kesken kes?n rauhaa.
Virkkoi vaimo haukotellen,?venytellen unissansa:??Damon, kuule! Karjahdellen?h?rk?s mylvii vimmoissansa.?
Vanhus s??ski? vain h??si,?alkoi taasen askarrella.?Selk??n valahtamaan p??si?harmaa tukka vanhuksella:??Kaadettuina sudet makaa,?mies ei aja miest? takaa,?viha, kosto, sota sammui.?Ik?v??ns? h?rj?t ammui.?T?ys on rauha maailmalla!?Seppelp?in kun puiden alla?nuoret kokoontuvat illoin,?tarttuin jalon lyyran kieleen,?mit??n heill' ei tule mieleen.?Nauraa taitaa vain he silloin.?Tyytyv?isn? suunsa matkii,?kuinka toraan kielt? k?ytt??,?kuinka sianporsas latkii.?Sen he tiet??, milt? n?ytt??:?milt? kaivo vinttoinensa,?kehruu?ij?t rukkinensa?kesken maalaisarjen lauhan;?nainen h?n on kukan lainen,?kukka h?n on niinkuin nainen.?Kirota ma tahdon rauhan,?joka kaupin pussiin kultaa?kasaa, mutta tuhkaa, multaa?kylv?? miesten syd?mihin.?Riemun unohdin ja vihan,?silm?, mieli kuivui ihan.?Pitk?n rauhan ik?vihin?unohdin ma aikain mennen?kuinka is? lempii lastaan,?rakkaat nimet, jotka ennen?kuiskin korvahasi illoin --?kirkas tapparani silloin?kiilsi katsettani vastaan.?Halvaks arvioin ma sylin,?jost' en maksa vaaran hintaa.?Vasten riist?j?ns? rintaa?naisen rakkaus on ylin.?N?hd? toisten p?lyilev?n?naistani, mun mielein halaa,?n?hd?, kuinka koti palaa!?
N?in h?n puhui. Kalpenevan?n?ytti h?ll? poski, huuli,?kuin Hymettos syksyss?ns?,?kun k?y ensi pohjatuuli.?Pudotteli k?sist?ns??vanhus maahan k??mi?ns?.?Kuule! Koko tanner kaikui,?torvet, huilut, k?yr?t raikui,?kutsuin miehet aseihinsa.?Miekat, kilvet v?lkehtiv?t.?Vaunut raskaat akselinsa?liittehiss? kitisiv?t,?kantain kuormin kukkurisin?touveja ja puita laivan?pedonkidoin kuparisin.?Miehi? kuin mets?? aivan?nousi, t?ytt?in asehillaan?koko seudun, loistehellaan.?Eell? valko-hevosillaan?ratsastivat urhot Hellaan.
Katsoi Damon ihmetyksin,?valui viitta vy?t?illens?,?katsoi kotkan silm?yksin,?veti vaimon vierellens?,?h?nen p??t??n sivelteli?kumartuin, ja tarkasteli?hiljaa h?nen kasvojansa.?Ja h?n kuiski: ?Kyyhkyl?inen!??Her?si taas muistissansa?lemmennimi v?ikkyv?inen.?Syd?mens? n?kev?inen?oli taasen, vaimoansa?katsoi miehen silmin nyt h?n,?koskaan ennen lapsiansa?niinkuin nyt ei lempinyt h?n.?Nurmet vuorten kaltehilla,?karjalaumat laitumilla,?majat pienet paimenien,?kiilto meren lainehien --?kaiken yli nuoruutensa?p?iv? valoi hohtehensa.?Vanhus, joka liikutella?tuskin k?tt??n jaksoi hyvin,?miekkaa, peist? kiilloitella?alkoi silmin kyyneltyvin.
Kaikki taasen kotoisaksi?k?vi h?lle, armahaksi,?vaimon sirppi, is?n hauta,?kodin vanha kynnyslauta,?entist?ns? rakkaammaksi.?Ja h?n j?tti tuvan loukot,?miehuus loisti katsannastaan.?Pauhu kasvoi, lauloi joukot:??Hellaan miehet, Troiaa vastaan!?
LAPSUUSYST?V?T
_Verner von Heidenstam_
Oli ilta ja talossa pelattiin,?oli kortteina haaltuneet albumikuvat?ja makeisissa maksettiin.?Kaikk' kartanon uunit kuumentuvat?ne hehkui, pellit raollaan.?Lumi py?rteiss? lenteli ikkunaan,?ja kuulunut yksk??n kulkunen?ei keskelt? syv?in nietosten.?Kolme vanhaa sisarta perinyt?oli kartanon. N?in oli leikkinyt?iso?idin he aikaan jo harmajaan?ja naittaneet korteilla tuttaviaan.?Joka kuvalta, mik? k?teen tuli,?he hiljaa toisiaan tuuppaeli,?nimen mainitsi, hymyyn huulet suli,?k?det myssynnauhoja hypisteli.?Oli Platen, luutnantti, voitollisin,?ruma neiti von Duben huvittavin.
Vain vanhin soi vaipua korttiensa?ja kuunteli y?ss? hiljaksensa,?miten kylm?sti sisaret kertoivat?ja menneit? aikoja muistelivat.?Sylikoira h?nen polveltaan?alas hypp?s ja vainusi arastain,?ja tyhj??n tuoliin tuijottain?se katsoi -- niinh?n sanotaan?ett? el?in n?hd? vainajan?voi tyhj?ll? tuolilla istuvan.
H?n mietteihin vaipui, kalveten.?H?nen mielens? liikkui muistojen mailla,?h?n muisti yst?v?n petollisen.?He olivat leikkineet leivojen lailla.?Oli vuotta nuorempi poikanen?ja yht? huimia kumpikin.?He juoksivat ketoja k?sikk?in.?Mut h?n huomasi pojan miettiv?n n?in:
? Kun aina noin hento sa olisitkin ja arka ja pieni, sun kantaisin yli ojien, aitojen k?sill?in, pakoon k??rmeit? risuissa kanervatarhain. Vuoskymmenen synnyit sa liian varhain! -- N?in mietti poikanen mieless??n. Ja nopeasti kuin liitet??n kivi kiveen suureksi palatsiksi, tuli tunnit vuosiksi, kuukausiksi. Sai suveensa h?n, poika kev?imeen. H?n hoiteli kotoisen askareen, pani puuroon pavun ja kanelin h?n survoi k?sin toimellisin. Mut poika syrj?st? katsoi vaan:
? Miten ruusut puhkeaa nopeaan! Jos tytt?nen pieni sa olisit vain, sin? viel?kin istuisit polvellain mit' oon lukenut, sulle ma kertoisin! -- He salassa k?rsiv?t kumpikin, ja he kulkivat rantaan kotoisen lahden ja yhdess? siell? he itkiv?t kahden ja sormuksensa he vaihtoivat, sill? hyvin he tiesiv?t molemmat, he ettei toiselle kenellek??n vois antaa sormusta ik?n??n.
Ja poika l?hti maailmaan,?meni sotaan voittamaan kannuksiaan.?Kun h?n joukkoansa tuleen johti,?h?n ratsasti suorana, pystyp?in,?mutta ?isin, kun leirivalkeat hohti,?ja miehet maljoja tyhjent?in?ne painoi tytt?? rintaansa kohti,?h?n syrj?ss? viipyi, allap?in,?kuin miettien ja murehtien,?yl?s ?kki? ruohosta karaten?kuin ois saanut iskun, hurjimmin?joka hullua Circe? suudellen,?joka ryp?leest? maistaen.?Miten tiimalasissa valuikin?ajan hiekka, yh? kuumemmaksi?k?vi verens? vain, yh? nuoremmaksi,?ja viel? seitsem?nkymment??n?h?n ois vuottanut nuorena mielelt??n?ja uhmannut vaaraa taistelujen.?H?nen p?iv?ns? huviin ja meluun hukkui,?mut syd?mens? luona sen ainoan nukkui.?Kapus kerran h?n aikaan ?isehen?alas huoneesta nuoren kreivitt?ren --?sade ry?ppyn? katuja huuhtoeli,?kun h?n seutua katsoi ja ajatteli:
? Kun tyt?r ?idille valehtelee, niin rakkauden kiitetty huomen koittaa. Kun h?n vihitylleen valehtelee, jo toinen rakkaus rinnassa soittaa. Kuin tiirikalla varas julkein valat murtaa rakkaus ty?ss??n kulkein. Ei tunne se miest? kunnian. Jos roskav?en pahimman sa n?hd? tahdot, sa l?yd?t sen rivin taajoin katuja kulkemassa ja supattamassa ja parjaamassa juur siell?, miss? kaks rakastavaa ne kahleitansa raahustaa. Jo pelkk? n?kemys rakkauden saa eloon kaiken alhaisen. Mutta viisas h?n ikkunansa sulkee ja hymyy, kun saattue katua kulkee. Naistohtorin j?lkeen ja viinurin on rakastaja naurettavin. Jos olet sa viisas aviomies, veres j??hdyt?, ota niskaas ies, t?ys vapaus rakastajalle suo. H?n salaa sinulle sarvet antaa, mutta tuskin itse huomaa tuo, ett? aasinkorvat h?n itse kantaa, kun haltioissaan h?n maljastas juo, jost' itsesi joit sa kyll?iseksi. Kuka koskaan rakkaudessa keksi sit? suurta, josta runoillaan? Ly? oveen vaan, ja rakastajat ovest', ikkunoista pakenevat. Jos koko rakkaus kaikkiaan