Lukemisia lapsille 8 | Page 2

vaan houkutteli lehm?t mukaansa, vaikka se olikin alussa sangen vaikeaa. Karja n?ki nyt ensi kerran auringon valon ja hengitti raitista kev?t-ilmaa oltuaan kuusi kuukautta pime??n navettaan suljettuna. Oli hupaista n?hd? heid?n kummastustaan ja iloansa. Tirkistellen katselivat he valoa, juoksivat huumautuneina ja villein? h?nt? pystyss?, eiv?tk? tienneet mihin menn?. Joukossa oli my?s kaksi vasikkaa. Ne rupesivat laukkaamaan mink? p??siv?t pitkill?, honteloilla jaloillaan. H?rk? oli siell? my?s. Siis yksi h?rk?, seitsem?n lehm?? ja kaksi vasikkaa, ne piti Syynen muistaa, ettei h?n antaisi jonkun niist? eksy? mets??n. H?rk? oli ainoa, joka muisti arvonsa, kun h?n nyt n?ki hyv?ksi kunnioittaa Jumalan vapaata luontoa korkealla l?sn?olollaan. H?n ??nsi vaan pitk?veteisesti ?muuu? osoittaen siten armollista mieltymyst??n.
Siin? ei ollutkaan v?h? vaivaa saada lehm?t mets??n l?htem??n hyv?ss? j?rjestyksess? kellokas edell?, mutta vihdoin se kuitenkin onnistui ja Syyne kuljetti lehm?t mets?nrinteen alapuolella olevalle niitylle. Kes?ll? oli koko rinne punanaan mansikoita, mutta nyt oli siell? viel? paikkapaikoin lunta kuihtuneen, keltaisen kulohein?n seassa; ja sellaisissa paikoin, miss? kinokset olivat olleet korkeimmat, oli lumenpinta kuin h?m?h?kin verkon peitossa. Huonoa ruokaa oli t??ll? lehmille paremman puutteessa: kuivaneita koivunlehti? ja mustikan varsia. Osa lehdist? oli murtunut eik? kelvannut sy?t?v?ksi, mutta toiset olivat keltaisia ja punaisia ja kelpasivat h?t?tilassa. Lehm?t koettivat sy?d? mustikanvarsia. Ne olivat sitkeit? pureskella; ne maistuivat samalla tavoin, kuin k?yhille ihmisille perunankuoret.
[Kuva: Kes?nkyl?n Syyne.]
Hui, miten tuuli oli kylm?! Se puisti k?yh?n Syynen ohutta ja lyhytt? hametta ja puhalsi ihan sieluun asti. Kun h?n oli saanut lehm?t ver?j?st?, haki h?n itselleen hyv?n paikan m?kirinteell?, josta h?n voi laskea karjansa ja jossa h?nell? oli tuulensuoja suuren kiven takana. Sitte s?i h?n puolet leip?palasestaan aamiaiseksi. Eik? h?n voisi tehd? tuokkosta ja lyps?? yhden lehm?n, niin saisi h?n hauskat pidot t??ll? mets?ss?? Ei, vasikat olivat saaneet luvan ime? t?n??n em?ins? maitoa, ett? tulisivat lihavammiksi, ja Syyne tiesi, etteiv?t ne koskaan muulloin saisi sit? tehd?. Ei h?n tahtonut varastaa vasikoiden ruokaa.
Aika tuli pitk?ksi h?nen istuessaan kiven takana. H?nell? ei ollut mit??n kirjaa, kuin ei h?n osannut lukea, ja jotakin h?nen piti tehd?. H?n l?ysi puunpalasia, kaarnankappaleita ja m?nnynk?pyj?. H?n rakensi itselleen pienen tuvan kiven viereen, teki aidan, ver?j?n, navetan, pisti nelj? puikkoa jokaisen m?nnynk?vyn alle ja sai seitsem?n oikein lihavaa lehm??. H?r?ll? t?ytyi olla sarvet ja sarvet h?n saikin, sill? puikkoja oli kyllin mets?ss?. Sitte piti siell? olla pieni hyv? eukko, joka hoitaisi lehmi?. Syyne puki er??n kaarnakappaleen punaisista lehdist? tehtyyn hameeseen, teki p??n kuusenk?vyn puoliskosta, silm?t, nen?n ja suun menneen vuotisista puolukoista. K?det ja jalat teki h?n tikuista. Selv?? on, ett? lehm?t tarvitsisivat ruokaa ja juomaakin. Olihan siell? sammalta heiniksi, ja lunta oli viel? suuren kiven alla. Syyne pani kourallisen lunta lehmien eteen; kunhan lehm?t v?h?n aikaa odottaisivat, sulaisi lumi.
Mutta mihink?p? talosta olisi ilman is?nt??? Syyne p??tti tehd? is?ns?, r??t?lin, er??st? kannosta; siit?p? tulisi taloon oikein hieno is?nt?. H?n saisi istua ja neuloa p?yd?ll? ja h?nell? olisi sakset ja neula ja lanka ja silitysrauta vieress??n. Siin?p? tarvittiin taitoa, ennenkuin sellaiset kummalliset kapineet olivat kunnossa, ja kiven vieress? ei ollut sopivia tavaroita sit? varten. Syynen t?ytyi menn? v?h?n matkaa mets??n etsim??n, mutta ei suinkaan kauaksi, sill? h?nen piti pit?? silm?ll? lehmi?. H?n meni muutamia askeleita ja etsi puiden v?list?. Siell? n?kyi jotain kanervikossa korkean m?nnyn alla. Mit?h?n se mahtoi olla? Pieni, harmaa lintunen -- ja se oli kuollut, se oli paleltunut kuoliaaksi!
Syyne otti linnun kylm??n k?teens? ja hengitti siihen. Ei, se oli kylm? ja kuollut. Mutta jos h?n panisi sen paidan alle ja l?mmitt?isi sit? povellaan. H?n tahtoi koettaa. Ja lintu oli kylm? kuin j??palanen, kun h?n pani sen l?helle syd?nt??n. Kylm?? ulkona, kylm?? sis?ll?, huu! Syyne? rupesi v?risytt?m??n. Mutta kun lintu oli maannut muutamia minuutteja l?hell? h?nen l?mmint? syd?nt??n, alkoi se liikuttaa siipi?ns?.
? Se el??, se el??!
Syyne tuli kovin iloiseksi, otti linnun k?teens? ja suuteli sen nokkaa. -- Sin? pieni, viatoin yst?v?ni, kiitos, kiitos siit?, ett? el?t! Kerro minulle, kuka olet ja miten olet paleltunut kuoliaaksi!
Lintu pyristi pari kertaa j?ykistyneit? siipi??n, ojensi ne suoriksi ja lensi visert?en tiehens?.
? Se oli leivonen, -- huudahti Syyne, samalla iloissaan ja harmissaan.
? Onko ennen n?hty moista pient? kiitt?m?t?nt? homsaa! Mutta se ei tee mit??n, kunhan h?n ei vaan uudelleen kuoliaaksi palellu!
Nyt oli Syynell? oma talonsa. Is?nn?n piti olla olevinaan h?nen is?ns?, r??t?li, mutta mist? saisi h?n hyv?n r??t?lin t??ll? mets?n keskell??
Syyne meni etsim??n korkeiden puiden v?list?. Silloin n?ki h?n lumikinoksen alla niin sopivan esineen, ettei h?n koskaan voinut parempaa r??t?li? saada. Se oli kapea, vanha, taittunut ja kaatunut m?nnynkanto, jonka juuret ja haarat t?rr?ttiv?t ilmassa. Sill? oli k?det ja jalat, ja juuri siin?, miss? p??n piti olla, oli sill? sopiva pahka, jossa oli harmaata partaa ja hiukan silm?n, nen?n ja suun tapaista. Syyne hinasi kannon suurella vaivalla taloonsa, pyyhki sen puhtaaksi sammalella ja asetti sen ver?j?lle. Eih?n se tupaan mahtunut, sill? se ulottui paljo yli katonkin, mutta yht? hyv? se oli sittenkin. Sellainen kunnon mies! Ja kuinka h?n oli Syynen is?n n?k?inen! Ei puuttunut muuta kuin silitysrauta ja sakset, mutta neh?n voi tehd?