Lohilastuja ja kalakaskuja | Page 5

p??t??n. Olen v?list? kysynyt itselt?ni, mit? varten min? oikeastaan joka vuosi matkustan kymmeni? penikulmia sis?maahan lohikoskelle, kun muutamain tuntien matkan p??ss? Helsingist? on tarjona siihen verrattavaa urheilua, mihin vaaditaan sek? taitoa ett? kest?vyytt? ja jota hienoilla vehkeill? voi harjoittaa yht? jalosti kuin lohen ongintaa. Mitk? rajattomat mahdollisuudet hauenkalastusurheilun harjoittamiseen ja haukivesien hoitoon tarjoutuisivatkaan meid?n tuhatpenikulmaisilla rannoillamme!... Mutta se nyt ei t?ll? kertaa kuulu t?h?n. T?h?n kuuluu muuan mukava tapaus, joka minulle kerran tapahtui Porkkalassa.
Olin opettanut er??n kalastajan pojan k?ytt?m??n virvelivapaa ja me kalastelimme usein yhdess?, niin ett? pysyen toistemme l?heisyydess? tarpeen tullen voimme auttaa toisiamme. Niin pian kuin toinen sai kalan tarttumaan, huusi h?n: ?Haavi hoi!? ja toinen riensi sen kanssa apuun. ?Haavi hoi!? huusi Kalle taas kerran ja min? olin pian siin? jotenkin jyrk?n ja liukkaan kallion alla, jonka liepeit? laine nuoleskeli. Kala on jo tulossa maihin ja min? olen jo saamaisillani sen haaviin, kun jalka livett?? ja min? lasken luisua vy?t?isi?ni my?ten mereen. Minun pyrkiess?ni sielt? yl?s, poika jotenkuten hauen kanssa tai haukiko pojan kanssa pelatessaan menettelee niin, ett? jokin uistimen koukuista tarttuu housujeni takapuoleen. Ved?n osaksi kahlaten, osaksi uiden ja lopuksi nelinkontin ry?mien, hauen h?nt?n?ni maihin. Poika on pakahtua nauruunsa eik? ?ly? joutua apuun, ennenkuin saa m?r?t housuni kaloineen ja kaikkineen yhten? myttyn? silmilleen.
Saatuani parahiksi vaatteeni kuivamaan kuumalle kalliolle ja valmistuessani ilmakylpypuvussa itse heitt?m??n siimani siin? salaisessa toivossa, ett? toverinikin saisin pian n?hd? samanlaisessa, kuuluu taas samasta paikasta kuin ?sken haavin huuto. Kallella on taas kala ja kun kaiken muun unhottaen rienn?n juoksujalassa sit? ottamaan, k?y minulle samalla tavalla kuin ?sken. Ennenkuin tied?nk??n olen taas vedess? kainaloitani my?ten. Pid?n nyt kuitenkin sen varani, ett? otan haavilla kalan, ennenkuin se ehtii ottaa minut... Katsomme Kallen kanssa olevan oikein ja kohtuullista, ett? n?m? kaksi kalaa luetaan minun saamikseni.
Otettiin siin? vaatteideni kuivaessa sitten samalta karilta viel? useita muitakin haukia. Ne vietiin ensin vesil?t?kk??n, tuommoiseen, jota saaristolainen sanoo ?potaksi?, joissa ne s?ilyv?t el?vin? kauemmin kuin ammeessa, mihin ne sitten poisl?htiess? ker?ttiin. Harjoitimme n?et urheilua my?skin ammatillisesti ja niin ahkerasti ja innokkaasti, ett? hauet kes?n kuluessa pian alkoivat v?het? omilta vesilt?mme. Pojan ?iti vei niit? monet vasulliset kaupunkiin. T?ytyi v?hitellen ulottaa pyyntiretket hiukan ulomma--toistenkin kalavesille. Er??n huvilaherran vedet olisivat olleet l?hinn? j?rjestyksess? haaskattaviksi, mutta niille ei ollut menemist?, sill? h?n kiikaroi huvilansa tornista sek? varhain ett? my?h??n, sek? aamuin ett? illoin ett? kerran keskip?iv?ll?kin. Siihen aikaan onginta kyll? yleens? oli sallittua miss? vain ja meid?n omatuntomme harkitsi niin, ett? virvel?iminenkin oli onkimista. Oli kuitenkin varovaisinta olla puhumatta saaliistaan, sill? siit? olisi kaiken todenn?k?isyyden mukaan ollut seurauksena kateus ja kielto, jota oli turha uhitella esille ennen aikojaan. Rauhoitimme verrattain lievi? tunnonvaivojamme my?skin sill?, ett? meh?n oikeastaan harjoitamme vain kalavesien j?rkiper?ist? hoitoa ottamalla pois pahimman petokalan. Salakalastustahan se sittenkin oli, mutta juuri siin? oli suoraan sanoen yksi lis?piste urheilumme j?nnitykseen ja vaihteluun.
Me muuten sen pojan kanssa salakalastimme salaa toisiltammekin. H?n meni it??n, min? l?nteen, ei kumpikaan kysynyt minne. H?n hiipi ulos aamulla varhain ja palasi, ennenkuin min? olin noussut, min? l?hdin keskip?iv?ll?, kun h?n oli mennyt aittaan laiskoittelemaan aamiaisen sy?ty??n.
Min? siihen aikaan enimm?kseen liikuskelin palkovenheell?, joka on erinomaisen mukava onkivenhe sille, joka ei ole aivan kankea ja k?mpel?. Se on kevyt meloa ja sill? p??see tarpeen tullen pakoon mit? ruuhta tahansa ja sill? p??see maatakin my?ten, kun tarvis tulee. Sen ruumaan voi piilottaa sek? vavat ett? kalat. Eik? kukaan voi ep?ill?, ett? tuo, joka tuolla harrii karilta karille, voisi olla mik??n totinen kalastaja.
Asuin it?puolella Porkkalan niemen, L?fholmassa l?hell? R?fs?t?. Olin kuullut kehuttavan, ett? Porkkalan niemen l?nsipuolella oleva Tavastfj?rd olisi hyvin kalainen ja se kangasteli mieless?ni koko kes?n, kunnes vihdoin p??tin l?hte? sit? verottamaan. Sinne p??st?kseen olisi ollut kierrett?v? koko pitk? niemi, mutta kun sinne sanottiin p??st?v?n toistakin lyhemp?? tiet? vet?m?ll? vene er??n kannaksen poikki, niin l?hdin etsim??n sit?. Se oli kuin pieni l?yt?retki rieskan ja hunajan luvattuun tai oikeastaan luvattomaan maahan. Er??st? salaper?isest? paikasta, josta ei sit? ollenkaan luulisi, pist?? lahti niemimantereen sis??n ja kun on sit? v?h?n aikaa meloskellut, tulee matalaan salmeen niinkuin johonkin syd?nmaan jokeen, joka kasvaa limakkoa, lumpeita, hauenkukkia ja ahvenhein??. On siin? v?h?n niitty?kin, ja vaikka siihen kuuluukin meren mainingin kohina, on siin? aivan kuin olisi jossakin sis?maassa. Tulee viel? pienoinen sis?j?rvi, jonka rannalla on talo. Vaikka tiet?? olevansa merenlahdessa, tuntuu kuin olisi jossakin Keski-Suomessa, miss? siell?kin on samanlaista karua kivikkopohjaa, ainoastaan siell? t??ll? pellontilkareita vuorien v?liss?. J?rvi kapenee, melon sinne, tulee ruohoinen lahti ja sen rannalla torppa niinkuin ainakin peltoineen ja niittyineen. Tuon lahden pohjasta pit?isi menn? tie toiseen mereen ja niin meneekin, l?htee polku rannasta ja p??ttyy toiseen rantaan. Ved?n venheeni maihin ja ty?nn?n sen kannaksen poikki, joka on vain muutama sata metri?. N?inh?n sanotaan vanhain viikinkienkin ry?st?retkill??n vet?neen aluksiaan vesist?st? toiseen.
T?nne tuntuu taas merituuli ja laine loiskuu isommilta ulapoilta kuin l?nsipuolella Porkkalan. Luonto on t??ll? muutenkin toisenlaista kuin siell?. T??ll? on korkeat, jyrk?t rannat, saaret kasvavat lehtimets?? rantaan saakka, muistuttaen sis?maata, sill? t?st? alkaa kaitainen lahti, joka