Liv | Page 9

poskip?ihin. Ensikerran h?n salasi is?lt?ns? jotain, mutta h?n muisti Aslakin pyynn?n, "enk? muuta sanokaan, kuin mit? totta on", arveli h?n.
Gunnar ei havainnut mit??n, h?n istui yh? veistelem?ss?.
"H?nen tullessaan sanat vuosivat h?nen suustansa, kuin vesi seulasta, nyt h?nelt? tuskin sanan saa", sanoi h?n hetken vaiti oltuansa. "Minusta tuo on kummallista, vai mit?s sin? sanot?"
Liv nypisteli solkiansa ja vastasi viimein: Luulenpa ett? h?n vaan oli saanut tuon tavan siit?, ett? oli ollut pakoitettu ry?mim??n eteenp?in hankkiakseen itsellens? elatusta. Mutta h?n n?ki pian mik? mies sin? olit, ja siunaa sit? p?iv??, jolloin astui kynnyksen yli, sanoo h?n; sill? silloin h?n uudestaan oppi ihmiseksi, niin sanoo h?n".
"Siunatkoon sitten sinua, Liv, Jumala p??st?k??n h?net synnist? ja kaikesta pahasta. Min? tunsin kerran miehen, joka juoksi kuin kesyt?in varsa, mutta sitten --" Gunnar haasteli hiljaa itseksens?. K?si vaipui hermotoinna alas, silm?laudat vapisivat hieman, h?n istui ajatuksissaan. Viimein katsahti h?n yl?s, ik??nkuin olisi tahtonut pudistaa jotain p??lt?ns?. -- "Olen aikonut antaa Aslakin l?hte? kaupunkiin huomenna toisen lehm?n kanssa, ja saamme sitten n?hd? mitenk? h?n sen asian suorittaa. Viel?k? h?n lienee valveilla?"
"En tied? mit? tehnee, mutta h?n on ollut kivulloinen viime aikoina, h?ness? on kova levottomuus, sanoo h?n".
Gunnar meni kamariin; siell? Aslak makasi. H?n oli heitt?ynyt s?nkyyn, oli kaivanut p??ns? tyynyihin eik? huomannut ett? ovessa kuljettiin. Gunnar seisoi hetken liikahtamatta, mutta Aslak ei noussut.
"Ehk? tulen sopimattomaan aikaan?" sanoi Gunnar.
Aslak hyp?hti seisaalleen. "Sin?k?, is?nt??" sanoi h?n v?h?n h?mill?ns?,
"Tulin kysym??n voisitko l?hte? kaupunkiin huomenna myym??n Svartsidin? En voi sit? el?tt?? talven yli".
"Pit?isik? minun?"
"Niin olen ajatellut ja varhain sin? saisit l?hte?". Viel? muutamia sanoja sanottuansa Gunnar meni.
Aslak j?i seisomaan h?mm?styksiss??n, h?n mietti mit? t?m? merkitsi. Mutta yht'?kki? pisti er?s tuuma h?nen p??h?ns?. "Ent?s jos nyt juoksisit tiehesi sek? talosta ett? ?idin ja kaikkien luota, mutta Liv -- Liv --", h?n istahti taas ja hengitti syv??n. Nousi hetken kuluttua, pyyhk?si otsaansa, k?veli edestakaisin. "Yhdentekev?, t?st? pit?? tulla loppu. Rohkeutta Aslak! Viel? sinusta voi tulla mies. Mutta min? ihan tukehdun t??ll? naisl?rp?tyksiin, hyv? on p??st? ulos. Huh! -- kuinka ahdasta ja kuumaa t??ll? on!" H?n avasi ikkunan ja antoi kylm?n ilman puhaltaa vastaansa. H?n katseli ulos, mutta vaikka mihink? katsonut olisi, n?ki h?n vaan pimeytt?.

NELJ?S LUKU.
Oli kylm? talvi-aamu kun Aslak l?hti kaupunkiin. Taivas oli kirkas ja odotti ainoastaan auringon nousua korkeammalle, saadaksensa n?ytt?? sinisen v?rins?; sill? viel? talvinen usma makasi huntuna seudun yli. Vaan silt? ei n?ytt?nyt kuin Haugeniin nytk??n aurinkoa tulisi. Kaukana taivaan rannalla kokoontui suuria tummia pilvik?it?, jotka ennustivat lumituiskua my?hemmin p?iv?ll?. Lumisade ei kuitenkaan ollut ankara. Laakson pohjassa se vaan oli valkoisena, liehuvana peitteen?, mutta kalliot seisoivat molemmin puolin paljaina ja harmaana, ik??nkuin harmissaan siit? ett? kivist?ss? k?vi jonkunmoinen suhina ja ett? siell? t??ll? n?kyi valkoisia lumipilkkuja. V?h?n p??st? irtauntui multaa ja santaa tuolta ylh??lt? huippujen kupeilta, ja kivi? ja lunta vy?ri mukana alas, jotta kaikui tuntureilta.
Kuinka autiota ja synkk?? t?ll? yksin?isell? polulla, joka vie Haugenista alas kyliin! Ei puuta, ei puron lirin?t? lumen alta, ei varpusta, joka visertelisi, ei auringon s?dett?k??n lumipeitteell?. Kaikki on kolkkoa, autiota, ahdistavaa. Mit? arvelet, Aslak? Onkohan t?m? matka hupainen? H?n ei n?e, h?n kulkee vaan eteenp?in, ajaen lehm??. H?n ei kuule kuinka lumi narisee h?nen jalkainsa alla, h?n ei tunne kylmyytt?, sill? h?nen p??ss?ns? py?riv?t polttavat ajatukset. Silloin huudetaan kallioilta. H?n hyp?ht?? s?ik?htyen ja katselee ymp?rillens?, sill? ??ni on h?nest? tuttu. Siin? joku istuu kutsumassa h?nt?, viitaten sauvallaan. Toinenkin kerta huudetaan, ja pian se tulee vy?rien py?rien kivien v?lilt? harmaana ker?n?. Kohta seisoo nyt h?nen ?itins? tiell?. H?nen pienet pist?v?t silm?ns? katsovat Aslakia.
"Hyv?? p?iv?? poikaseni; kuinka tapaan ma sinua t?h?n aikaan? Mihink? matka? Kas nyt min? tulen k?ym??n sek? sinun ett? Gunnarin luona. Sin? olet kai valmis nyt, Aslak, ja min? ly?n sitten viimeisen iskun. Kas t?ss? --" kuiskasi h?n karhealla ??nell??n ja veti liinan sis?lt? muutamia paksuja myrkkykasvia. "Sy?ty?ns? n?it?, Gunnarin lehm?t varmaankin ovat saaneet tarpeensa, vai mit?s arvelet?" H?n nauroi, jotta vapisi. "Katsos vaan kuinka heid?n mielens? siihen tekee", sanoi h?n pit?en kasvit lehm?n kuonon alla, joka niit? tavoitteli. Aslak oli seisonut liikahtamatta, mutta yht'?kki? tarttui h?n ?itins? k?sivarteen ja l?i kasvit h?nen k?dest??n, jotta lensiv?t tiet? my?ten.
"Nyt on aika lopettaa t?m? leikki, ?iti, tai sin? l?hdet samaa tiet? piruutesi kanssa, jos koetat sit? uudistaa".
Guro katseli h?mm?styneen? poikaansa, joka seisoi siin? synkk?n? ja uhkaavana. Sitten astui h?n eteenp?in, nosti hiukan lakkiansa ja katseli h?nen silmiins?. "Oletko pelkuriksi muuttunut, poikani? Vai mik?s sinua vaivaa?"
"Pelkuri en ole, vaikka noitia pelk??n, ja siit? syyst? sinuakin". H?n k??ntyi menem??n, mutta Guro piti h?nest? kiinni.
"Tuo vaalea haamu Haugenissa, sek? on sinua loihtunut, h?n, joka minusta on l?mp?sen veden kaltainen? Poika parkani, niink? pitk?lle nyt olet p??ssyt".
H?n ei saanut sanotuksi enemp??, sill? Aslak k??ntyi, nyrkytti k?tt? ja polki jalkaa.
"?l? sano minua paraksi, sen neuvon sulle annan, ?l?k? ota Livin nime? kielenesi, muuten ly?n sinut maahan. Gunnaria saat pilkata ja kirota niin paljon kuin tahdot, se ei koske minuun, mutta jos mainitset Livin, niin -- h?n on siksi liian hyv?,