tahtoi ummistaa silm?ns?, mutta Liv seisoi kuitenkin siin? tuijottaen h?neen ja lausuen samat sanat. H?n oli tukehtumaisillaan. H?n aikoi nousta ja hiipi? ulos, mutta oli kuin kiinninaulittuna tuoliin. H?n pisti sormet korviinsa, mutta kuuli kuitenkin "voi sit? ihmist?, jonka kautta pahennus tulee", ja Liv istui siin? kirkkaana, valoisana lukien h?nen tuomiotaan.
Seuraavana p?iv?n? oli Aslak ty?ss?, mutta ei sanonut sanaakaan. Illan tullessa sanoi h?n olevansa kipe? ja pakoitettu panemaan maata ennen ilta-lukemista. Liv vei illallisen h?nelle h?nen kamariinsa. Silloin istui h?n s?ngyn laidalla, p?? k?sien nojassa. H?n n?ytti synkk?mieliselt?, ruokaa ei h?n tahtonut. Liv istui h?nen eteens?.
"Miksi et puhu is?lleni?" kysyi h?n, "ehk? tiet?isi h?n neuvoa, jotain tuskaa sinussa nyt on, sen min? varsin hyvin n?en".
"Ei minulta mit??n puutu", sanoi Aslak, "se on vaan semmoista, mik? haihtuu yht? nopeasti, kuin se tulee".
"Sin? olet kuitenkin ollut aivan toisellainen nyt viime aikoina", jatkoi Liv, "ja min? tied?n itsest?ni ett? se aina vaikuttaa hyv?? kun saa puhua jollekin. Mun is?ni on hyvin viisas mies, vaikka h?n on niin hiljainen".
"Hys, ?l? puhu niin kovasti, h?n voisi sit? kuulla", sanoi Aslak s?ik?htyneen? ja katsoi ymp?rillens?. "Sin? tied?t ett? usein olen pyyt?nyt sinua olemaan puhumatta is?llesi minusta ja minun puheistani. Mit?s luulet semmoisen miehen sanovan jos yht? mittaa toitottaisit h?nen korviinsa mit? moinen raukka, kuin min?, l?rp?tt??. Eik? ole mielest?si tarpeeksi, ett? h?n on ottanut minut taloonsa kun makasin kuin kerj?l?inen pihalla, ett? h?n on antanut mulle ruokaa, juomaa sek? hyvi? sanoja, kun minulla ei ollut suupalastakaan enk? tiet?nyt mist? sit? ottaa? Pit?isik? minun viel? lis?ksi vaivata tuota miest? kuuntelemaan kaikki, mit? min? voin puhua sinulle, ja kiusata h?nt? jok'ainoa kerta kun voin v?h?n pahoin. Ei, Liv, kuuletkos, ei sanaakaan minusta ja jutuistani is?llesi".
Aslak oli kuin tuskissansa, sanat vuosivat h?nen suustansa niin nopeasti ja ik??nkuin peloituksen ajamina. Liv istui tyynen? tuolilla ja katseli h?nt? lempe?sti.
"Niin, niin, sin? ymm?rr?t kaiketi tuota paraiten", sanoi h?n, "mutta minulle sin? kuitenkin voisit puhua, eth?n sin? pelj?nne minua? Ennen sin? aina puhuit minulle niin paljon, ja minun oli niin hupaista kuunnella".
Aslak ei vastannut.
"Minuun koskee hyvin kipe?sti kun n?en sinun noin alakuloisena", jatkoi Liv, "ja min? tahtoisin mielell?ni tehd? jotain sinun hyv?ksi, kiitokseksi kaikesta hyv?st? minua kohtaan. Sill? min? tied?n ett'en tuntenut maailmasta paljon mit??n, ennenkuin sin? tulit. Sin? olit niin suora ja yst?v?llinen, ett'en voinut ujostellakaan sinua, ja sin? olit n?hnyt ja kuullut niin paljon ihmeellist?, ja kerroit siit? minulle niin ett? n?ytti melkein k?sin koskettavalta kaikki, mit? kerroit. Arvaathan kuinka hauskat p?iv?t nuo olivat minulle, joka olin t??ll? niin yksin?ni. Mutta nyt min? my?skin soisin saavani sinua lohduttaa, kun olet murheellinen. Luulenpa ett? voisin sinulle puhua vaikka mit?; en tied? mik? siihen on syyn?, mutta minussa on semmoinen luottamus sinuun, ettei se voisi kadota en??, vaikka kuinka hullusti k?visi".
Aslak hyp?hti seisalleen s?ngyn laidalta. Jokainen sana putosi tulisena hiilen? h?nen p??llens?, h?n tarttui molemmin k?sin Livin k?sivarteen.
"Et saa puhua tuolla lailla, Liv! -- Ent?s jo olisin konna, jos olisin tullut t?nne syd?n t?ynn? kostoa ja pahuutta, jos surmaisin sek? sinut ett? is?si ja sitten p?tkisin tieheni, jos tallaisin ruohojen korret kaikki, kukkaset kaikki, ett'ei auringon s?teet en?? l?yt?isi ainoatakaan vihri?ist? pilkkua valaistakseen, jos min? --" H?n vaikeni, sill? Liv oli noussut ja katseli h?nt? h?mm?styneen?.
"Sin? melkein peloitat minua nyt", sanoi h?n.
Aslak tointui, pyyhk?si k?dell?ns? kasvojaan ja istui s?ngyn laidalle j?lleen.
"?l?p?s huoli l?rp?tyksist?ni", sanoi h?n, ja ??nens? oli tyyni. "Tahdoin vaan peloittaa sinua hieman; sill? sin? et ole n?kev? sit? p?iv??, jolloin sinua pett?isin".
H?n tarttui Livin k?teen, pudisti sit? ja katseli h?nen silmiins?. "Mutta minun on niin paha olla t?n? iltana", lis?si h?n, p??sti k?den ja katseli laattiaan. N?in h?n istui hetken. Liv seisoi viel?.
"Luenko sinulle v?h?isen?" kysyi Liv hiljaa.
"Ei -- ei --", ?nkytti Aslak ik??nkuin pel?styen. "Vaan -- lue minulle jotain kuitenkin, niin olet hyv?", sanoi h?n taas hetken kuluttua. Liv meni, mutta palasi pian kirja k?dess?.
"Muistan lapsuuteni ajoista kerrotusta pojasta, joka juoksi pois is?ns? luota, tuhlasi perint?ns? ja muuttui aivan kurjaksi; mutta sitten h?n katui ja palasi kotia j?lleen ja is? otti h?net syliins?. Lue se minulle jos voit sen l?yt??".
"Kyll? sen hyvin tunnen", sanoi Liv, k??nt?en kirjan lehti?. "Nyt saat kuulla". Ja Liv luki hele?ll? ja kovalla ??nell? kertomuksen tuhlaaja-pojasta. Aslak istui kuuntelemassa ja kyynel toisen j?lkeen vy?ri h?nen poskiansa my?ten.
"Kiitos", sanoi h?n, mutta nyt saat menn?, min? tahtoisin mielell?ni olla hetken aikaa yksin?ni". Liv nousi ojentaen h?nelle k?tt?.
"Hyv?? y?t? siis, nuku nyt hyvin, ett? olet terve huomenna". Aslak piti h?nen k?tt?ns?. "Kuinka hyv? sin? olet", sanoi h?n katsellen h?nt?, "sin? voit rukoilla puolestani, niin saan kyll? nukkua".
Kun Liv astui tupaan, istui Gunnar veistelem?ss? lusikkaa. H?n seurasi tyt?rt?ns? silmill??n kunnes h?n oli p??ssyt kaapin luo ja pannut Raamatun hyllylle.
"Sin? olit kauan Aslakin luona t?n? iltana", sanoi h?n.
"Olen lukenut h?nelle", vastasi Liv.
"Vai niin, vai h?n pyysi sinua lukemaan. Mit? h?n muuten puhuu istuessaan luonasi?"
"Ainoastaan mit? hyv?? on", vastasi Liv, mutta tuntui niinkuin hengitt?minen samalla olisi k?ynyt h?nelle vaikeaksi, ja veri nousi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.