Liv | Page 5

oikeassa".
"Niin h?n varmaan onkin".
"Is?si on kunnioitettu mies kyl?ss??"
"H?n harvoin kyl??n tulee."
"Miksi niin?"
"No -- h?n ei viihdy siell?; h?n on v?h?n totinen ja ankara, n?etk?s".
"Niin -- enk? sit? n?hnyt kohta, astuttuani kynnyksen yli, ett'ei se mies ollut turhanp?iv?inen. Sellaiset ihmiset ovat harvinaisia, tied?tk?s".
"Mutta usko pois, h?n rakastaa minua".
"Ken ei sit? tekisi? Ja sin? olet ollut h?nen luonansa pienest? asti?"
"Min? en n?hnyt is??ni, ennenkuin olin 6 vuotta vanha; mutta silloin h?n palasi pitk?lt? matkalta, sanottiin. Sittemmin muutimme t?nne pohjoiseen, ja nyt olemme asuneet t?ss? paikassa 10 vuotta".
"Ja sin? olet ollut yksin?si h?nen kanssansa koko ajan?"
"Niin olen".
"Vaan eik? v?list? ole ollut ik?v? n?in kaukana ihmisist??"
"Enp? juuri voi sit? sanoa. Minulla on aina ollut jotakin tekemist?. Milloin pit?? lyps?? lehm?t, milloin hoitaa taloa ja lukea is?lle joka ilta kappale Raamatusta. Ja v?list? saatan sitten ajatella yht? ja toista, n?etk?s. Mutta nyt mun t?ytyy joutua. Joko olet kylliksi sy?nyt, ett? saan vadin menness?ni?"
"Kiitos siis t?st? hetkest?!"
"Ei kiitt?mist?".
Liv meni ulos ja Aslak katsoi h?nen j?lkeens?. Silloin rypisti h?n otsaansa, heitt?ysi sel?lleen, k?sivarret p??n alle ja haukotteli. "Tuopa vasta hupsup?inen", sanoi h?n itsekseen, "h?nt? voi kiert?? sormen ymp?ri kuin rihmaa. Saat panna suusi lukkoon nyt, Aslak. Hyv? oli ett? sain sen tiet??". -- H?n makasi v?h?n aikaa. "Uh! -- t?m? k?y jo kohta ik?v?ksi", mutisi h?n ja k??ntyi toiselle kyljelle, "ja jos mun pit?? maata t?ss? s?ngyss? koko p?iv? kankeana, niin -- leikki ei olekaan niin hupainen, kuin luulin -- tule nyt ?iti pit?m??n minulle seuraa, muuten koko juttu minua ik?vystytt??. Luulenpa ett? nukun nyt".
My?hemmin illalla Gunnar tuli sis??n ja rupesi puhumaan Aslakin kanssa.
"Onko nimesi Aslak?" kysyi h?n katselematta mieheen.
"On".
"Mist? olet sen nimen saanut?"
"En tiet?".
"Kuka is?si oli?"
"En ole is??ni n?hnyt".
"Ent?s ?itisi?"
"En tunne ?iti?ni".
"Mist? olet kotoisin?"
"Oo -- min? l?ydettiin jostain tien varrella, jouduin sitten k?yh?inhoidon huostaan tuolla it?puolella ja muutamain hyvien ihmisten kasvatteeksi".
"Miksi sin? karkasit niiden luota?"
"En min? karannut, vaan onhan minussakin h?pe?t?. Enh?n min?, pitk? ja vahva kun olin, voinut juosta edestakaisin kasvatus-is?ni ovissa ja sy?d? h?nt? talosta pois, k?yh? mies kun h?n oli. Minun t?ytyi menn? ulos palvelemaan, ja nyt olen kulkenut seudusta toiseen p?iv?ty?ss?, koettanut el?m?? monin tavoin ja pahaa k?rsinyt. Mutta nyt, kuten n?et, makaan t?ss? enk? p??se minnek??n".
Gunnar ei vastannut kohta, mutta katseli h?nt? kauan. Rupesi sitten nyppim??n peitett?. "Mit? lajia v?ke? ne olivat, joiden luota sin? tulet?" kysyi h?n viimein, "olivatko he Raamatun yst?vi??"
"No sen asian laita oli nyt niinkuin tavallisesti. Kyll? minua pidettiin kirja kourassa sek? kotona ett? koulussa".
"Sin? pid?t kaiketi leikist? ja tanssista ynn? muusta senlaisesta?"
"Ei ne minua eritt?in huvita. Miehet sanoivat minua 'Mustaksi Pekaksi', v??nsiv?t naamojaan ja osoittivat sormea minulle juostessaan tanssiaisiin ja semmoisiin turhuuksiin, kun en min? l?htenyt heid?n seuraansa, ja luulivat ett? min? pidin itse?ni liian hyv?n? siksi, niinkuin my?s aina saarnasivat. Min? nyt en ymm?rr? mit? semmoiset hy?dytt??, on vaan ajan tuhlaamista minusta".
Gunnar katseli h?nt? h?mm?styneen?. "Kuinka vanha olet?" kysyi h?n.
"Kaksikymment? vuotta kynttil?messunp?iv?n?".
"Hm -- harvinaista on saada kuulla nuoren miehen haastavan noin. Sin? olet kokenut yht? ja toista, huomaan min?". Gunnar istui viel? hetken aikaa miettim?ss?. Sitten h?n nousi. "Voit ripustaa r?ijysi tuohon naulaan ja j??d? t?nne Haugen'iin toistaiseksi. Kyll? vast'edes sovitaan ehdoista".
Aslak katseli h?nt? kuin h?mm?styksiss??n. Kumartui sitten alas, tarttuen Gunnar'in k?teen, niinkuin h?n paljaasta liikutuksesta ei saisi sanaakaan suustansa. Gunnar veti k?den puolehensa. "Ei viel? mit??n kiitt?mist?. Lopussa kiitos seisoo. Sen tahdon sinulle sanoa nyt samalla, ett? Haugen'ista kyl??n on -- pitk? matka. Sinun pit?? luvata olla sit? lyhent?m?tt?".
"Ymm?rr?n tarkoituksesi, ja min? lupaan".
"Hyv?? y?t?".
Gunnar meni, mutta tuskin oli ovi suljettu h?nen j?lkeens?, ennenkuin Aslak hypp?si yl?s s?ngyst?, l?i k?den polveensa, nauroi ja hypp?si huoneen ymp?ri kuin hullu. "Vai sin? tartuit touhuun, sin?kin Gunnar Haugen! En uskonut t?m?n n?in helposti onnistuvan. Ha -- haa! jos olisit tiet?nyt --" H?n nauroi viel?kin ja uhkasi Gunnar'in j?lkeen. Sitten pisti h?n k?det housujen taskuihin ja rupesi t?llistelem??n pitkin seini?. "Vai t??ll? sinun nyt pit?? asua, Aslak, Haugen'in uusi renki. No -- no -- kyll?h?n se on parempi kuin juosta maiden ja mannerten halki muiden mustalaisten kanssa, lumessa ja tuiskussa nappeja kaupittelemassa. Se on naurettavaa t?m? -- eilen noin -- t?n??n n?in. Etp? en sikertaa ly? korttia mustalaisen kanssa, Gunnar Haugen, mutta ole varoillas ett'et nyt saa 'Mustaa Pekkaa'. Saat sekoittaa kuinka paljon tahdot ja pit?? tarkasti silm?ll?, mutta kenen luulet saavan pampun ja voittavan pelin -- se olen min?, min?, etk?s ymm?rr?, sin? roisto!" H?n sylki Gunnar'in j?lkeen, py?r?hti ymp?ri saappaan korolla, nauroi, ojensi itse??n suoraksi ja heitt?ysi taas s?nkyyn.
Kaksi p?iv?? sen j?lkeen oli Aslak t?ydess? ty?ss? Haugen'issa. Gunnar oli murtamassa itselleen uudispeltoa. Aslak oli pannut kivi? ja rankoja ty?nt?-k?rryihin ja sys?si niit? aidan viereen, sinne kaataakseen, kun h?n kuuli vihellyksen takanansa. H?n k??ntyi ja aidan toisella puolella seisoi er?s akka kurkistamassa. H?n oli pieni ja kyyryselk?inen, muutamat p?rr?iset mustanharmaat suortuvat n?kyiv?t huonon huivin alta, johonka koko p?? oli k??ritty. Otsansa oli matala, kulmakarvat tihe?t ja ulospist?v?t ja niiden suojassa oli kaksi ympyri?ist?, mustaa silm??, jotka varmaan sinua