Liv | Page 3

takan vierest?; "niin, min? tarvitsen v?h?n lepoa nyt, min? olen aivan kankea s??rist?ni. Hyv?? y?t? siis, Gunnar Haugen, Jumala palkitkoon mit? olet minulle tehnyt". N?in sanoen veti h?n itsens? vaivalla kamariin mytty k?dess?.
Gunnar katseli h?nen j?lkeens? ja sanoi sitten Liv'ille: "Saat kaataa h?nelle v?h?n puuroa ja vied? sinne sis??n niin pian kun ehdit". Liv teki niin ja hetken per?st? meni h?n sytytetyll? kynttil?ll? ja h?yryv?ll? puurovadilla kamariin vieraan luo.
Kun Liv oli mennyt ulos vaipui Gunnar kokoon penkill?, h?n ojensi itse?ns? pian taas ja v?ristys k?vi l?pi h?nen ruumiinsa. Suu oli kokoon painunut ja h?n hengitti raskaasti. Syv??n huo'aten meni h?n viimein ikkunan luo ja katseli ulos. "Herra Jumala ja Is? taivaassa! mit?h?n t?m? merkinnee? Onko t?m? enne, jonka minulle l?het?t? T?mm?inen ilta oli silloinkin, ja Aslak -- ett? niin on sattunut! Herra Jumala, anna mulle syntini anteeksi ja p??st? meit? kaikkia pahasta!" Ja Gunnar rukoili ??neens? Is? meid?n, rukoili sen kerran ja viel? toisenkin.
Kamarissa istui Liv s?ngyn vieress?, jossa vieras makasi. H?n oli pannut vadin luotansa ja sanonut kiitoksia ruo'asta; mutta Liv piti h?nelle viel? kynttil?? polvellansa. He juttelivat.
"Oltiinko sinua kohtaan yht? kovat siin?kin kyl?ss??" kysyi Liv.
"No ei! ei mun sovi valittaa, mutta ajettiin minua siell?kin talosta toiseen. Kun ei ollut en?? tilaisuutta ansioon yhdess? paikassa, sain l?hte? toiseen ja n?in olen sijaa muuttanut kuin vainottu otus vuosi vuodelta enk? koskaan ole omistanut enemp??, kuin mit? t?h?n myttyyn on mahtunut, ei, se on tosi -- mutta eih?n ole ket??n, joka minusta huolii my?sk??n -- muutamille taitaa olla niin sallittu". H?n vaikeni ja huokaeli ja Liv katseli h?nt? s??lien. -- "Sin? olet onnellinen, jolla on semmoinen is?", h?n jatkoi, "kaiketi pid?t h?nest? paljon?"
"Niin se on tietty se".
"Se on kelpo mies; ei tarvitse kauas menn? ennenkuin huomaa ett? h?nen nimens? on tunnettu, ei tarvitse. Se joka olisi niin onnellinen ett? saisi j??d? t?nne ainiaksi, mutta mun t?ytyy l?hte? ulos taas huomenna kurjuutta k?rsim??n enk? tied? mihin menn? enk? tied? mist? saada ty?t?". Liv kierteli esiliinan kulmaa.
"Sin? taidat kai yht? ja toista, sin?, arvaan ma", sanoi h?n viimein, "ehk? ei olisi niin mahdotointa ett? saisit j??d? t?nne v?h?ksi aikaa auttamaan is??".
"Mit? sanot? lasket varmaan leikki? kanssani nyt, mutta sit? sinun ei olisi pit?nyt tehd?, sill? min? puhuin totisesti. Oi jos se olisi mahdollista! Kuinka min? tekisin ty?t? ja olisin ahkera, enk? pyyt?isi ainoatakaan killinki?, kun vaan saisin elatusta ja p??ni katon alle".
"Min? puhuin totisesti, sill? min? keskustelin juuri is?ni kanssa siit? ett? h?n hakisi itselleen apua nyt kun jo vanhaksi tulee".
"Voi -- voi -- jos sin? voisit minua auttaa, niin en sit? unohtaisi niin kauan kuin el?n. Sin? n?yt?t niin hyv?lt?, puhu is?si kanssa ja puhu puolestani. Sano h?nelle kuinka olen k?rsinyt, sano h?nelle kaikki mit? nyt tied?t".
"Kyll? sen mielell?ni teen, jos tahdot; mutta nyt saat panna maata, olet kaiketi hyvin v?synyt". Ja Liv nousi menn?ksens?.
"Se on totta, jos min? uskaltaisin kysy?, mik? on nimesi?" kysyi Aslak.
"Nimeni on Liv".
"Liv? Se oli kaunis nimi. Se sopii sinulle, sin? olet niin p?iv?n valkoisen ja lempe?n n?k?inen".
"Niink? arvelet?" sanoi Liv hymyillen.
"Ja nyt et saa pahastua vaikka, vieras kun olen, olen puhunut sinulle niin suoraan".
"Minusta juuri on hauskaa joskus puhella jonkun kanssa, t??ll? ylh??ll? niin harvoin tapaa ihmisi?, n?etk?s".
"Kiitos siit? sanasta; vaan ei jokainen huolisi hoitaa niin halpaa miest?, kuin min? olen".
"Minusta ei siin? ole mit??n eroitusta ovatko ihmiset juhla-vaatteissa vai arki-vaatteissa", vastasi Liv.
"Niin min?kin arvelin; mutta ihmiset ovat nyt kuitenkin niin turhamielisi?. Luulen ett? minulla voisi olla monta hauskaa hetke? sinun seurassasi, jos semmoinen onni olisi minulle suotu", lis?si h?n. "Sinun t?ytyy kysy? is?lt?si niin pian kuin mahdollista, sinun pit?? puhua h?nen kanssansa viel? t?n? iltana".
"Sen min? teen, hyv?? y?t? sitten! -- Kas t?ss? on vaatemytty, sen min? otan ulos mukaani, ett? saat kuivat vaatteet huomiseksi".
"Ei, nyt sin? olet liian hyv?. -- Hyv?? y?t? siis, voi hyvin".
Liv oli tuskin ehtinyt ulos ennenkuin Aslak puoleksi nousi s?ngyss? ja kuunteli. Samassa heitt?ysi h?n alas tyynylle ja rupesi nauramaan. Hypp?si yl?s s?ngyst? kepe?n? kuin j?nis, hiipi varpasillaan ovelle, tirkisti raon kautta ja pani sitten korvansa siihen. Kuu tuli juuri pilven takaa. Se valaisi huonetta ja Aslak'ia, joka seisoi siin? solakkana, suorana hohtavine silmineen. Sinun olisi pit?nyt n?hd? noita kasvoja! Suu puoleksi avoinna, ik??nkuin olisi tahtonut niell? jokaista sanaa tuolta tuvasta; milloin t?m? suu taas irvisteli, milloin hampaat yhteen purtiin. H?n mutisi muutamia sanoja itsekseen, nyrkitti k?tt?ns? ja nosti sit? uhaten.
Tuvassa istui Gunnar, k?sivarret p?yt??n nojautuneina, ja kuunteli Livi?, joka seisoi vastap??t? ja puhui intoisasti.
"Luuletko ett? h?nen oli hyv? olla tunturilla t?n??n", sanoi h?n, "kylm? oli, lumituisku toista pahempi tuprusi h?nt? vastaan ja h?n kulki melkein paljain rinnoin, tuo raukka, jotta nuttu s??styisi t?st? ilmasta. H?nt? v?ristytti ja vilutti, mutta eteenp?in h?nen t?ytyi kulkea yht? kaikki, eik? h?nell? ollut ruo'an kipin?t?k??n, eik? mit??n l?mmitt?misen keinoa l?ytynyt. Mutta eteenp?in vaan menn? t?ytyi, kylm?? ja m?rk?? kun oli. Jos ei t?t? taloa olisi ollut, ei h?n varmaankaan koskaan olisi n?hnyt p?iv?n nousua