Liv | Page 2

kerran olen kest?nyt el?m?? Haugen'issa kymmenen vuotta, kest?n sit? kaiketi kymmenen vuotta viel?kin".
"Luulin ett? t?m? kenties tuntuisi kolkolle sinusta nyt, kun k?yt vanhaksi".
"Ja miss? luulet minulle olevan v?hemm?n kolkkoa?"
"Noo -- kyl??n ei ole niin pitk? matka".
Gunnar k??ntyi ja katseli ik??nkuin s?ik?htyneen? tyt?rt?ns?.
"Ik?v?itk? sin? kyli?, Liv?" sanoi h?n, niin oudosti vapisevalla ??nell?, "ik?v?itk? el?m?t? ihmisten parissa, jotka eiv?t tee muuta, kuin juovat, ly?v?t korttia, valehtelevat ja panettelevat aamusta iltaan, jotka sunnuntaina k?yv?t kirkossa saadaksensa maanantaina sit? vapaammin kiroilla? Ik?v?itk? sin? ihmisi?, jotka nauravat sinulle sent?hden ett? luet Jumalan sanaa ahkerammin, kuin muut? Ja min? kun luulin niin hyvin varjelevani sinua saastaisuudesta ja synnist? -- sin? lapseni".
Liv kallisti p??t?ns?, kyyneleet nousivat h?nen silmiins?.
"En min? sit? tarkoittanut", sanoi h?n lempe?sti ja katseli is??ns?, "min? en menestyisi miss? sinua ei olisi, enk? ikin? olisi onnellinen miss? sin? et olisi onnellinen".
Gunnar oli pukenut nutun p??llens? j?lleen ja istunut p?yd?n ??reen. H?n istui tuijoittaen eteens?. Sitten h?n nousi. "Min? olen niin kummallisen tuskallisella mielell? t?n? iltana", sanoi h?n, "ota Raamattu, ja lue minulle v?h?isen, jotta saan rauhaa".
Liv meni kaapin luo ottamaan Raamattua. H?n istui juuri lehti? k??nt?m?ss? kun tuulen puuska kilisteli ikkunoita ja ovi lensi paukahtaen auki.
"Huh! mik? raju-ilma!" sanoi Gunnar v?risten, "voi kiitt?? Jumalaa kun on p?? katoa alla t?n? y?n?. Luulenpa ett? saat lukita oven".
Liv oli noussut ovea lukitsemaan; samassa kuuli h?n jotain rapinaa ulkopuolelta. H?n tirkisti ulos pimeyteen, vaan ei voinut mit?k??n havaita. "Onko t??ll? kukaan?" huusi h?n.
"Oi Herra Jumala; antakaa mun p??st? sis??n, muuten min? kuolen viluun", kuuli h?n jonkun ruikuttavan, ja sis??n hiipi er?s mies, ryysyinen ja m?rk?, sel?ss? mytty, joka oli sauvan p??h?n kiinnitetty. Gunnar tuli laattian yli katselemaan vierasta. H?n n?ytti olevan kahdenkymmenen vuoden paikoilla, vaikka seisoi siin? kyyryss? oven suulla ja vapisi. Kasvot olivat ilmasta ruskeutuneet, hiukset suorat ja sysi-mustat, vaan muuten ei ollut helppoa p??st? selville h?nen muodostaan, kun h?n yh? loi silm?ns? maahan ja veti p??t?ns? alas olkap?itten v?liin.
"Uh -- - mik? ilma!" sanoi h?n ravistaen itse?ns?, "mutta t??ll? on l?mp?inen ja hyv?".
"Istu takan ??reen ja katso ett? tulet v?h?n kuivemmaksi", sanoi Gunnar, toimittaen miehelle sijaa. Vieras astui sinne p?in.
"Mist? mies tulee?" aloitti Gunnar, pist?en muutamia oksia tuleen.
"Oo -- tulen tunturin toiselta puolelta", sanoi vieras.
"Paha ilma kulkeville t?n? p?iv?n?".
"Niinp? kyll? oli", huokasi mies itkun ??nell?. "Nyt min? olen k?ynyt t?n??n noin 4 peninkulmaa, eik? ole ollut leip?palastakaan suuhun pist??. Jumal' auttakoon, kuinkahan t?m? p??ttynee, ja min? olen k?ynyt sairaaksi ja jalat haavoille; jos minun pit?? taas menn? ulos t?n? y?n? rajuilmaan, niin terveyteni varmaankin on menetetty. Jalkojani s?rkee niin ett? tuskin saan niit? j?lkeeni vedetyksi, ja v?synyt olen uupumiseen asti. Mutta jos sin? tahtoisit antaa mulle y?sijaa t?ksi y?ksi, vaikkapa nurkassa tuossa, niin kiitt?isin sinua niin, ett? -- --". Vieras ei saanut muka sanotuksi sen enemp?? itkusta, ja hieroi silmi?ns? k?sill?. Gunnar seisoi nojaten sein?? vasten ja katseli h?nt?.
"Kyll? kai siihen neuvo keksit??n, arvaan min?", sanoi h?n viimein, "mutta miksi menit ulos t?llaisessa ilmassa?"
"T?ytyy l?hte? ulos kun ei ole mit??n saatavaa en?? siell?, miss? ollaan", sanoi onnetoin, mutta katsomatta yl?s, "kun ei ole leip?? en??, eik? voi kivest? el??".
"Ehk? ai'ot kaupunkiin?"
"Oo -- min? ai'on minne vaan sopii, jos vaan saisin ty?t?, vaikka kuinka halpaa, niin olisin tyytyv?inen. Enk? juuri olekkaan pilattu, sen Jumala tiet??".
"Vai niin?" sanoi Gunnar ja j?i seisomaan v?h?ksi aikaa; "niin sin? sitten saat toimittaa vuoteen johonkin, Liv".
"En tied? muuta neuvoa kuin ett? h?n saa minun kamarini", vastasi Liv, joka koko ajan oli seisonut ovella ja katsellut vierasta. "H?n on niin v?synyt raukka, ja min? voin kyll? laittaa vuoteeni t?nne penkille taikka luhdille".
"Saat tehd? kuinka tahdot", vastasi Gunnar, ja Liv meni kamariin j?rjest?m??n. Vieras vilkasi h?nen j?lkeens?.
"Jumala siunatkoon sinua!" ruikutti h?n, "ja Jumala siunatkoon teit? molempia t?st?. T?m? talo lienee kai Haugen tai sinne p?in", sanoi h?n hetken vaiti-olon j?lkeen ja antoi silm?in lent?? viekkaasti ymp?ri. Nyt ??ni jo oli aivan toisellainen. "Niin niin!" jatkoi h?n, ja sanat tulvailivat niin liukkaasti h?nen suustaan, "arvasin jo tulleeni kelpo ihmisten luo, ja Gunnar Haugen ei ole nimi, joka pime??n on piiloitettu. Se on tunnettu k?yh?lt? ja rikkaalta, taloissa ja kyliss?, ja sit? nime? l?yt?? kylvettyn? tielle, miss? vaan kulkee".
"Vai niin?" -- vastasi Gunnar ja rypistytti otsaansa, "silloin et arvattavasti ole tavallisia teit? kulkenut". Sen sanottuaan k?vi h?n istumaan penkille ja tirkisti ikkunasta ulos. Vieras katseli varovasti ymp?rilleen, ojensi itse?ns? suoraksi ja katseli vakoen Gunnar'ia.
"Mik? on nimesi?" kysyi Gunnar vaitiolon j?lkeen ja katseli h?nen puolehensa. Silloin katselivat h?neen kaksi suurta, mustaa, hohtavaa silm??. Mutta samassa hetkess? vaipui vieras taas kyyryyn ja loi silm?ns? laattiaan.
"Aslak on nimeni", sanoi h?n n?yr?sti. Gunnar hyp?hti p?yd?n ??rest? niinkuin olisi saanut piston, mutta tointui kohta j?lleen. "Aslak -- niink?", sanoi h?n tyynesti ja istuutui j?lleen. Liv tuli huoneesen sis?-kamarista.
"Koeta nyt saada hiukan lepoa, niin min? kohta tulen ruo'an kanssa", sanoi h?n ja katseli yst?v?llisesti Aslak'ia.
"Herra Jumala! kuinka hyv? sin? olet! mutta ei sinun olisi pit?nyt n?hd? vaivaa minun t?hteni", sanoi vieras nousten