Liika viisas | Page 4

keinutuolista, kurkisti ovelta ruokasaliin ja vaikka tiesi, ett? ei siell? palvelijoita ole, niin saadakseen morsiamensa poistumaan, valehteli sille.
?Piiatkohan ne siell? ky?kiss? koluavat... Sinuakohan ne tarvitsevat, rakas Amalia??
Mutta ei Amalia l?htenyt. Heit?p? sen k?teen sulhasesi! Ties mill? viel? solvaa! Ja kun Sakari yritti viel?kin jatkaa, eh?tti h?n sulhastansa pelastaa Sakarilta, kysym?ll?, tapailemalla:
?Tuota?... Mit? minun pitik??n?? oli h?n vallan sotkeutua, sai toki sanat ja kysyi kiireess?, erehdyksess?:
?Niin ett? mit? se is?nt? tuossa tiell? niin pitk??n katsoi??
Asia oli nyt tyyten pilaantua. Sakari n?et varustautui kuvaamaan sit? herkullista n?kemyst?ns?: nukkuvia sikoja ja miten toisen saparo pujottelihe toisen sieraimeen. Pastori aavisti sen ja aivan jo h?t?ytyi. Sakarin poskille levisi jo tuon maukkaan n?kemyksen hymy. Se leveni suupielest? yh? alemma, valtaili jo herkullisuudellansa koko kasvot. Sana varmaankin jo ihan kielell? py?ri. Pastori P?ndinen oli neuvoton kuin loukkausta odottaessaan.
Mutta keksi h?n toki, mill? est?? Sakarin sanansa sanomasta. H?n venytteli kaulustansa ja puheli Amalialle:
?Se minun ensi pyh?n saarnakirjoitukseni. J?i sinne vinnikamarin... Jos, rakas Amalia, k?visit ja noutaisit sen...?
Auttoi tuo sent??n. Siunaillen Sakaria l?hti Amalia noutamaan saarnaa ja pastori oli sik?li pelastettu ja ryhtyi nyt ojentamaan Sakaria.
* * * * *
Vaikea oli pastorista alkaa ik??nkuin nuhdella t?t? seurakunnan hurskainta is?nt??. H?n yski, k?velikin, koki l?yt?? alkusanoja. Pulassa johtui h?n jo katsahtamaan akkunastakin. Toropaisen keskenkasvuinen poika-rehvana n?kyi ajavan ty?k?rripahasissansa pihaan, sitoi hevos-luuskansa aitaan, pyyhki kohtuuttoman pitk?ll? nutunhihalla nen?ns? ja j?i katsoa t?ll?tt?m??n yl?s aittarakennuksen pieneen, puolipy?re??n ullakkoreik??n. Kissan poikanen siin? rei?ss?, n?et, n?kyi istuvan ja kokevan k?p?l?ll??n urkkia rei?st? riippuvan nauhan p??t?. Pojan mielt? n?kyi n?ky kiinnitt?v?n loppumattomasti.
?Jaa tuota... Jos me?, tapaili lopulta pastori. Ihan h?nest? tuntui kuin olisi jumalanpalvelusta alottamassa. Sakari Kolistajastahan, varakkaasta is?nn?st? ja hurskaasta miehest? riippui se, kelle seurakunnan uskovaiset papinvaalissa ??net antavat, h?nellek? vai minulle.
... ?alkaisimme?, sotkeutui h?n jatkaessaan. Sakarin kasvoilla paistoi viel?kin se sama taannoinen sikan?kemyksen mehev? hymy, vaikka jo tuo alkoi raueta ja vet?yty? takaisin suupieliin ja Toropaisen poika katsoi yh? kissanpoikaa, yl?s sinne ullakkoreik??n.
* * * * *
Mutta t?ytyih?n siin? pastori-paran alkuun p??st?. H?n l?hti kiertoteit? asiaan johtumaan, puheli:
?Toropaisen poika siell? n?kyy... On luultavasti tullut ilmoittamaan Hiltusen lesken kuolemasta...?
Niin p??stiin alkuun. Puhelu sukeutui. Pastori johti v?h? v?h?ll? siihen arkaan asiaan ja niin kiertoteitse siihen p??sty?ns? nyt jo selitteli.
?Ja mit? nyt taas minun viisauteeni tulee, niin...?
Sanat puuttuivat. N?yr?n?, kristityn alistuvaisuudella, vakavalla mielell? h?n, loukkaantuneena jo sai jatketuksi:
?Kiit?n taivaallista Is?? ja ... jos H?n ei olisikaan minulle antanut viisautta, niin paljon kuin niille...?
Pistell? h?n jo tahtoi, vaikka tekeytyi n?yr?ksi:
... ?niille, jotka...? tapaili h?n salaisella ilkeydell? ja jatkoi ihan myrkyllisesti: ?jotka maallisella viisaudellansa ylpeilev?t.?
Aivan h?n kuin huokasi hurskaasti.
... ?ylpeilev?t ja...? jatkoi h?n hartaana kuuntelevalle Sakarille, sitte ihan yht?kki? pist?v?sti t?ks?isten:
?Niin... Ylpeilev?t!... Viisaudellaan, jotka ylpeilev?t?, h?n milteip? jo juonitteli. Mutta kun h?n sen juonittelunsa lopuksi aivan voitonilolla heitt?ytyi keinutuolin selk?myst? vastaan rennommaksi ja alkoi, kuin maailman pilkasta muka v?litt?m?t?n ollakseen, soutaa, rupesikin Sakari h?nt? lohduttamaan, vakuuttaen aivan varmasti.
?Ei... ei tarvitse sinun surra sill?... Ei ole sinulle viisautta liiaksi lyk?tty.?
P?ndisen pani sanattomaksi. Kasvoilla jumalan miehen hurskas rauha, jatkoi Sakari, mairitteli:
?Koko seurakunta tiet?? ett? sinun p??ss?si ei ole liikaa porsasta pahnassa.?
Ei liikaa viisautta. Neuvoton P?ndinen katsoi kuin silm?t ?lytt?min?. Mutta opetuslapsi jatkoi:
?Ja papinvaalissa on p??tettykin, ett? ??net annetaan sen hyv?ksi, jonka p??ss? on virheet?n pahnaporsas.?
Siis h?net on jo p??tetty vaalissa syrj?ytt??! Niin v??rin k?sitti P?ndinen Sakarin puheen. Pakostakin t?ytyi ysk?hdell?. Matrikkelin mukaan on seurakunnassa tuloja 10.973 markkaa, mutta todellisuudessa enemm?n ja juuri Sakari oli -- Jumalan j?lkeen -- ollut h?nen suurin toivonsa!
Herra-avita! P?ndinen ihan huokasi. Toropaisen poikarehvana ty?ntyi lopultakin kansliaan, pys?htyi ihan ovenpielekseen, kokien siin? ovipieless??n pitk?hihaisella k?dell??n ottaa hattua p??st??n ja ilmoitti tervehdykseksi:
?Se meid?n m?kkil?isen leski kuoli... Is? k?ski papinkirjaan merkit?!?
Siin? oli toki hieman huoahdusaikaa P?ndiselle. H?n merkitsi lesken kuolleeksi ja ilmoitti pojalle:
?Hyv? on.?
?Ka? tapasi poika, erehtyi pulassansa niin ett? k?v?si sylkem?ss? sylkiastiaan ja poistuessaan hihat pitkin? ilmoitti vasta ovesta ulos p??stess??n j??hyv?isens?:
?Hyv?sti!?
* * * * *
Uusi selittely, sill? pastori koki puolustaa kipeint? kohtaansa, suurinta aarrettansa: maallista viisautta, joka t?ss? tapauksessa jo kirkollismatrikkelissakin oli arvioitu 10.973 markaksi vuodessa. Mutta Sakari Kolistaja vain mairitellessaan kehasi omaansa ja v?itti ett? ei P?ndisell? ole viisautta liiaksi.
?Levollinen saat olla siin? suhteessa sielusi puolesta?, todisti h?n.
Aivan jo suututti. Kinattiin ihan, ei tosin Sakari, vaan P?ndinen. H?net oli nyt viisautensa pett?nyt: erehdytt?nyt v??rin ymm?rt?m??n ja viel?p? juuri silloin, kun h?n sit? samaista vihaamaansa viisauttansa nyt Sakarin edess? puolusti. Ei ollut h?n siis syytt? sit? vastaan saarnannut.
?Kiit? Herraa, ett? pahnasi on siit? pahasta tyhj?!? todisti h?nelle Herran mies Sakari. Ihan se tuntui ilkkuvan. Tulipunaisena nousi jo pastori ja tiukkasi ?re?sti:
?Mutta kuinka is?nt? voi...??
Ja ?kki? h?n alkoi kuohuksissaan astella huoneessa, ja todistellakseen, ettei h?n mik??n tuhma ja hullu ole, selitti kiivaasti:
?Min? olen kyennyt suorittamaan papintutkinnon ja...?
H?n kiihtyi selittelem??n miten korkeilla arvolauseilla h?n ne viel? on suorittanut. Selittikin oikein, ainoastaan yhden arvolauseen valehteli suuremmaksi.
?No ... noo!? tarttui Sakari vain merkitsev?n? ja jatkoi hyvittely?, ten?ten:
?Ne ovat pieni?, ne, siihen isoon p??viisauteen verrattuna.?
Ilmiriitaan oli pappi jo langeta. Voi h?n toki hillit? itse?ns? sen verran, ett? alkoi puhua papillisesti, juhlallisesti.