Liika viisas | Page 2

sangen omituisen teon, josta voitiin sanoa, ett? sen suorittajan on todellakin t?ytynyt olla liika viisas, eik? ainoastaan jokap?iv?isen viisauden mies.
Niinp? oli h?n kerrankin Anna-Liisan poissaollessa ruvennut t?ytt?m??n tupaa vedell?. ?mp?rill? oli h?n koko p?iv?n kantanut vett? katolle ja sielt? kaatanut sen savutorven kautta tupaan. Toisen kerran oli h?n palkannut v?ke? vaihtamaan vett?; kaivosta oli ved?tt?nyt vett? jonkun kilometrin p??ss? olevaan j?rveen ja j?rvest? kaivoon. Er??n? p?iv?n? taas h?n oli ilkoisen alastomana istahtanut katonharjalle veisaamaan, ilmoittaen olevansa David Israelin kuningas. Eritt?in oli h?nt? huolestuttanut se, ett? heid?n mets?lampensa syttyisi n?in kuumana kes?n? tuleen ja niin palaisi kalavesi. H?n oli koettanut palovakuuttaa lampea, mutta vakuutusyhti?iden asiamiehet eiv?t olleet suostuneet. H?n oli silloin ainakin varannut palosammutuskojeet lammin rannalle ja ved?tt?nyt saavillisen vett? valmiiksi tulipalon varalta. Ja paljon muuta semmoista, jossa ilmeni selv? yli-inhimillinen viisaus.
Ja niin oli h?n el?nyt ja julistanut vikaansa, liikaviisauttansa sanoilla ja todistanut sit? teoilla. Sukulaiset kehoittivat vaimoa, Anna-Liisaa silloin toimittamaan Sakarin hullujenhuoneeseen hoidettavaksi. Ja sit? se Anna-Liisa itsekin mieteksi, mutta asia vain j?i; maksamaankin se olisi siell? hoitaminen tullut ja lis?ksi oli Sakari rauhallinen. Ei tarvinnut pel?t?, ett? se tekee pahaa. Usein se juttelikin viel? niin tavallisen, vaatimattoman viisaan tavalla, ett? ei olisi mitenk??n voinut luulla ett? mies onkin itse asiassa oikea viisauden ylimys ja kuningas, liika viisas.
Ja niin olivat asiat jatkuneet. Koki Anna-Liisa toki kotona parannella Sakarinsa p??t?. Vanhan hyv?n tavan mukaan, oli h?n silloin turvautunut oman mets?kyl?ns? viisaiden ja tietoniekkojen apuun; Sakaria oli kupattu, hierottu ja ly?ty suonta, mutta mik??n ei ollut auttanut. Sill? kun vaimo oli toivorikkaana niiden j?lkeen Sakarilta kysynyt, ett? ?yh?k? se jomottaa?? niin alakuloisena oli Sakari vain vastannut:
?Yh?.?
* * * * *
Mutta niinkuin synnintuntoon her?nnyt alkaa her?tt?? muita, kehoittaa heit? kavahtamaan synti?, ett? eiv?t joutuisi siihen vaivan paikkaan, niin oli Sakari Kolistajankin laita: Viisautensatuntoon her?tty?ns?, tultuaan tuntemaan viisauden kauheuden ja oman viisautensa suuruuden, her?si h?ness? halu saarnata muillekin viisautta vastaan, kehoittaa ihmisi? sit? kavahtamaan, kuten ainakin perkeleen anninta, ett? eiv?t joutuisi samanlaiseen vaivan tilaan kuin h?n. H?nell? oli melkoinen talo ja, kuten sanottu, kiire ty?aika oli kuumimmillansa, mutta uuden asiansa takia oli h?n nyt luopunut talosta, pellosta, karjasta ja vaimosta, Anna-Liisasta, ja olisi luopunut lapsistakin, jos h?nell? niit? olisi ollut. Rakkaudesta muita, viisauden vaivaamia kohtaan h?n saarnata tahtoi.
?Saakoot ne pahan porsaan pois pahnasta!? oli h?n niille avun viemisest? huolehtiessaan sanonut ja niin oli h?n nyt matkalla hakemassa saarnalupaa.
Sill? t?m? uusi pappi P?ndinen, t?m? h?nen her?tt?j?ns?, joka saarnasi inhimillist? viisautta vastaan, oli todellakin heti ensiaikoinansa ihastunut Sakarin hurskauteen, niin ett? oli luvannut antaa h?nelle tuon saarnaluvan. Oikeastaan h?n oli kehoittanut Sakaria antautumaan saarnaty?h?n. Sill? ratkaistuaan kerta suuren viisauskysymyksen halusi h?n levitt?? tuon ratkaisun tuottamaa siunausta kaikille ja jokaiselle.
Sakarin et?isest? mets?kyl?st? ei ollut viel? ehtinyt pappilaan asti tietoa siit?, ett? Sakari oli jo her?nnyt niin syv?sti, ett? peittelem?tt? tunnusti jo maailmalle sen kauheuden, ett? h?n on liika viisas.
Se siit?. Joku sana toki viel? seurakunnan kirkollisista oloista.
Sill? kuten tietty, oli t?m? nykyinen uusi pappi P?ndinen, oikeastaan apulaispappi, armovuosien saarnaaja. Seurakunnan enemmist? tunnusti niinsanottujen vanhurskautuneiden uskonsuuntaa. ?sken kuollut rovasti P?yh?nen oli aikoinaan kitunut apulaispappina vuosikymmenisen, mutta jouduttuansa armovuosien saarnaajaksi t?h?n isoon pit?j??n, oli h?n her?nnyt, liittynyt vanhurskautuneisiin, jotka enemmist?n? ollen olivat h?net ??nest?neet rovastiksi. H?n oli nainut entisen papin tytt?ren Amalian, ja nyt kuollessaan j?tt?nyt yli satatuhatta puhtaassa rahassa, lis?ksi suuren puustellin talouden, kuusikymment? lehm?? ja kymmenen hevosta, talous- ja huonekalut, ison hopeahelaisen piipun, kaksi saarnakirjaa ja terveen lesken. Ei h?nk??n ollut saarnoissaan inhimillist? viisautta ylist?nyt, mutta ei h?n toki ollut sit? vastaan saarnannut niin kiivaasti kuin t?m? h?nen leskens? armovuosien saarnaaja, pastori P?ndinen. Se kiivaus, se j?rjen ja viisauden viha, oli oikeastaan P?ndisess?, kuten h?n selitti Euroopassa ?skett?in raivonneen j?rkeisuskon, ratsionalismin synnytt?m?? reaksioonia, nousemista tuota synnillist? j?rkeisuskoa ja sen l?hdett?: ihmisj?rke? ja inhimillist? viisautta vastaan.
Semmoinen oli Sakari Kolistajan her?tt?j?, pastori Ruudolf P?ndinen, eik? h?nell? ollut syyt? katua sit?, ett? oli hyl?nnyt viisauden; seurakunnan enemmist?n ??nist? oli h?n nyt varma. Lis?ksi oli h?n jo kihloissa edelt?j?ns? rikkaan lesken Amalian kanssa, joka, ollen hurskautensa lis?ksi taloudellinen ihminen, oli t?h?n nuoreen pappiin mieltynyt etenkin siit? syyst?, ett? oli huomannut h?net viisaaksi ja toimelliseksi mieheksi, semmoiseksi, joka ei etsi mit??n maallisen, s.o. synnillisen ja katoavan viisauden kautta, vaan i?isen kautta ja sen, joka on Herrasta.
Ja juuri kihlajaisten j?lkeisen? p?iv?n? saapui nyt Sakari Kolistaja noutamaan saarnalupakirjaa, l?hte?ksens? sitte ja hajotaksensa kaikkeen maailmaan, siell? saarnatakseen viisautta vastaan ja tunnustaakseen oman liika-viisautensa, sek? todistaaksensa sen kauheuden.

TOINEN SANAKOLINA
Pappilassa oli nyt kes?isen puolip?iv?n hiljaisuus ylimmill??n. Ei piikojakaan keitti?ss?. Kaikki olivat hein?nteossa. Renki Tuomas makasi p?iv?llisunta ihan keskell? pihamaata, sike?n? kuin s?kki, mahallaan, aivan kuin nurmikon pintaan litist?ytyneen?, oikea k?si rentonaan ojona. Toinen jalka vetelehti siell? takana suorana, mutta toinen oli hieman koukussa; hattu oli mukavasti p??n viereen solahtanut ja suupielest? kihosi maukas unenvesi. Tienvieress?, sel?t pihamaan aidassa kiinni, makasi revityn nurmikon porokossa kaksi isoa sikaa. Toisen k?rs? juuri tapasi toisen kippuraiseen saparoon, ja portin l?hettyvill? seisoi tiell? pappilan vanha ruuna, huuli lerpallaan, seisoi ja torkkui p??