Liesilauluja | Page 7

min kietovi j??, kuva liikkumaton? Ei ihmisten maa. Vaipunut maailma se on.
Edess? sumua, huutoa, humua, tulta ja myrsky?, aaltojen hyrsky?....
Pinnalla erheiden kirjava satu, pohjalla Salliman ikuinen latu: seuraus syyst?, renkaasta rengas, tuskien kyyst? murhe jalo, murheesta valo, valo ja hyvyys ihmisten vaivaan. N?in ovat vaikeat tiet, ah, taivaan ja onnen varman! Ei voida muuntaa lakia Karman, ei Arjunan suuntaa,
Maailmat vaipuu, nousevi toiset, teot hukkuvat toisten tielt?; ij?ti polttavi ihmisen mielt? murhe ja kaipuu.
K?y sf??rien soitto: aamun on voitto!
Tohtiiko ken n?hd? sen voittavan, tunnoin kirkkahin katsoa silmihin suurena koittavan valkeuden?
El??k? ken l?pi terhenen?
Jaksaako ken uskoa untaan, kulkea hyv?n?, korkeena, syv?n? huomenen valkeaan valtakuntaan?
On ilmassa uus, pyh? sointuisuus.
Mut kytkem? on kovan kohtalon, ken kuuntele ei, ken uskonsa uhriksi menneelle vei!
Ken pys?htyy, sen kiert?vi syy ja ikuinen j??, y? liikkumaton, kuvat kalmiston: vaipunut maailma se on.

SYD?N!
Syd?n, nyt kasva ja suurru, uskohon uutehen juurru! Pois j?t? hourehet hullut, pienen onnesi miete, taikka on loppusi tullut!
Taikka sun sitoo pettymyksien liete, voimasi nitoo murheen muratti tumma, tyhjyys on tultesi summa!
Taikka sa sammutit syytt? liekkisi, jonk' oli m??r? syleill? ??rett?myytt?; poroksi polttaa v??r?, leimuta, ly?d? kattohon taivahan kuvun vuoks koko ihmissuvun!

PORTTI-TOKKO.
Vaeltaa vanha Portti-Tokko, jalkapuoli, puolisokko, muinoin pelimanni oiva, nyt vain maailmanrannan tiell? armopaloin askaroiva kerj?l?isn? almun, rahan, kumarassa, murhemiell?.
Usein, n??tsen, tuntuu siell? Tanssi-Tokon rintaluissa, joissa ennen polskat raikui niinkuin linnut kes?n puissa, synkk? sytt? kaihon kumman, silm?ss?kin kyynelh?iv??, niinkuin hell?? ?hyv?? p?iv??? tekis mieli lapsen tumman; se se tullen iki-illan kutois kauniin muistonsillan ilop?iviin kadonneihin, pito p?yt?in pikareihin, korvais s?rpimen ja keiton syd?mess? virkaheiton.
Vaeltaa vanha Portti-Tokko jalkapuoli, puolisokko, kerj?l?inen almun, rahan, kompuroiden kotipuoleen, kotipuoleen kuolemahan.
Huokaiseepi, henk?iseepi, jalkatyng?n oikaiseepi maantien viereen pitk?ksens?. Tuumaa: ?Lep??n t?ss? hetken, aina ehdin t?m?n retken, ei lie t?ss? juoksun taksaa, menen mink? lystiksens? hevoseton kenk? jaksaa; korpi koti kulkijalla t?ll? ilman kannikalla!
Mit?s tuosta, kunhan vainen ev?slaukku paisuvainen oisi t?ss? vierell?ni! Ylimm?inen yst?v?ni, ehompi kuin ev?slaukku oisi sent??n pieni naukku tuohon vanhaan arpirintaan, vaikka ehk? vanhaan hintaan: Jos vain joku Tokon juotti, vinkuis viel?i polskan nuotti, viel? k?si kankee solkkaa katrillia, sottista ja mamsel Netan valssia ja Risu-Miinan kuolinpolkkaa. Hohhoh jaa, ei taida kenk??n en?? maailman aikaan t?h?n viett?? pitoja ja h?it?! Hyh, ken huolisikaan n?it? nykyajan ?ksyp?it? jalkapuukseen miehel?h?n!
?Suokaas, nuori neiti, lantti?, noin jos lausun, niinkuin tantti heti saarnan pit??: ?Tokko, nokkas punottaa kuin kokko; mik? lienet, viinanjuoja, vanha varas, laiska ruoja!? Toisilla ei aikaa almuun, heili' on kiire voiton palmuun, parantamaan maailmata, jotta oikein suora rata saatais taivaan valtakuntaan! Karsain naamoin, kyisin kielin, kitsain, h?ijyin, hyisin mielin ty?nt?v?t he Tokon harmaan tielt??n pyh?iselt? pois. ?Hui hai! Hiton synkk?? varmaan heid?n taivaassansa ois!?
Tokko muistaa nuoruus-untaan, n?kee monen helj?n kuvan silm?kalvoon sokeahan t?hti-y?ss? kuvastuvan.... Hyhm? hiipii kannon p??h?n, maat ja vedet riittyy j??h?n, sent??n leijaa keijut hempeet vanhan soittoniekan yll? sulattaen mielen vahan unikuvain hyv?ilyll?.... Karkeloin k?y kuvat lempeet.
Ja h?n kiitt??, kosteleepi j?lleen morsion ja sulhon, joka kukkuraisen kulhon, joka navetan ja kiulun, kaikki, jotka iloinneet on s?veleiss? Tokon viulun.... Muistaa my?skin hollituvan, joka sokon silm?n y?ss? kantaa s?dekeh?? kodin, jossa tuntemaan h?n tuli kaiken, josta syd?n suli: sinisilm?t, valkoliinan-- veikot lystit luona viinan, lieden l?mm?n sek? todin.
?Siin? keidas?, huokaa Tokko, nyt kuin tomumaja t?m? sekin maailman h?vitt?m?! Pyh?koulu paras, vaikka kaikenlaisten tanssipaikka, harhaan menneen hell? maja, maan tie-varkaan rahapaja, koti armas k?yh?n, jossa harmonikan halpa ilo, p?reliekin pieni kilo lis?s kiimaa untelossa. Sadat naitti vanha palkki, sadat juotti vieno kalkki, paras paloviina Turun, paras pappi syd?nsurun....
Tokko naurusuin jo nukkuu muinais-aikain kuvitelmaan, niinkuin lapsi mets?n helmaan, kattonansa naavakuusi. Mielest?ns? h?ipyy, hukkuu maailma uusi, aika uusi, aika aatteen, aika miekan, mutta oudon vieras, kova syd?melle taideniekan, jolle luona kansan tylyn j?i vain yksi virka: hylyn.
Tokko vanha siirtyy tielt?, viulu soittaa muiston kielt?: H??t on j?lleen uljaat h?ll?, p??lle uusi valkopaita, valmistettu kultalaita Tuonen neidon v?rttin?ll?
H?n, mi lauluja j?i vaille, vierii is?in laulumaille.

SYYST?HTIEN ALLA.
T?hdet syttyv?t syys-y?n yli: kuololle kypsyy viljaa. J??htyen vaipuu aallon syli. Taivas ja maa on hiljaa, hiljaa niinkuin valkea hanki, vaiti niinkuin elin-ij?n vanki. Piilossa pilven kuin itkev? rusko ihanin usko....
Ikuiset t?hdet, teill? on aikaa, meill? on vain, ah, hetki! Miksi kuin ilkkuvaa, tummaa taikaa t??kin lyhk?inen retki? Ehdimme synty?, ehdimme kuolla, ja yh? on p?iv?mme pilvess? tuolla. Miss? se viipyy, viipyy yh? valomme pyh?!
T?hdet kulkevat tiet??n pitkin.... Lensik?, lensik? t?hti! Toivoinko jotain, vainko ma itkin! Mist? se huokaus l?hti? Taisi se tunkea hankien alta, t??lt? ja kaukaa, kaikkialta. Kajasti hetkisen niinkuin rusko ihanin usko....
Ikuiset t?hdet, teill? on aikaa, meill? on vain, ah, hetki! Ij?isyys, hetki, terhent?, taikaa! Kaikella sama lie retki. Kaikki me rient?j?t t?hti? liemme, auringon helmaan pyrkivi tiemme, pyrkivi, vaikka ei p??sisik??n. ij?st? ik??n....

MERENKULKIJAT.
Ihmisyytt?, kytketty? alkuy?h?n, maahan mustaan, kauan kalvoi poltto, kaiho, kauan vartoi vapahdustaan.
Niinp? unten ulapalle, y?h?n, outoin t?htein alle l?hti hento haavehaaksi, tutut rannat j?tti taaksi!
Halki hyrskyin h?m?rtyv?in unipurren merimiehet viilt?? merta viitatonta.... Kesken tummaa tiet??n monta vaipuu alle aaltoin syv?in.
Hyrsky, usva venhon eess?, humu tuulen yksin?inen, valkamana j?nk? j?inen uran uuden uuttajilla. Saatto suuri vanaveess?, laivat, lautat