Liesilauluja | Page 2

lujaa.
Ja silmi?s itken ja ??nesi helkett? hyv??. Voi eron taakkaa, voi orpouttani syv??!

HUURRETTA.
Kylm?t, valkeat lumikkokiteet latuja laittaa, somat, s?rm?iset sokkeloni teet taruja taittaa j?isehen veteen, pintaan aution joutsenlammen, oksihin tammen, harteille, hiljaisen, nukkuvan tarhan Sieluni eteen valkeat h?ytyv?t kuvia kutoo, kuvia herkki? haaveen ja harhan.... Talven s??h?n suven kyynelet satuina putoo, k?yden j??h?n....

OI ?ITI!
Er??n? suruisena iltana suurkaupungissa. (Marcel Martinet.)
Oi ?iti, en taida rakkauttani ilmituoda, en sanoa mit??n; sen saat sin? anteheks suoda: ei sellaista sanota. Sua rakastanhan niin ??rett?m?sti. Miks olet niin kaukana? Oi, luokseni saa, kipe?sti sua kaipaan, mun sy?mmeni k?rsii....
Oi ?iti, ma lempinyt oon, sit? ainakin kuvitellut. My?s he, nuo naiset, nuo hempe?t hairahtuvaiset, tummat ja vaaleet, he luulivat samoin, ei pahoja olleet he kutkaan mun lapsensy?mmelleni, mi palkaksi lemmen polot armahat tuskahan sy?ksi: ei rakastanutkaan.
Tuo t?ytyi sanoa heille, he k?rsiv?t siit?, eiv?tk? ymm?rt?neet; ja sent??n ei kironnut kukaan, ei kantanut kaunaa. Mut tyhj?ksi j?in, soluin kaarnana virran mukaan.... Oi ?iti, mun sy?mmeni k?rsii....
Oi ?iti, oon kaupungissa, sen turulla tuomitulla; niin kylm? on mulla, on sy?mmeni sairas.... En miehilt? lohtua l?yd?, ei syd?nt?, sielua suoraa heill?: pelj?ten petty? el?m?n teill? he pahoiksi asestuvat.
N?in kulkea pakko on v?kev?n lailla kuin mit??n ei sielu ois vailla, tuo sielu, mi k?rsii, oi ?iti, kuinka se k?rsii....
Oh, aivan pieni ma oon yh? viel? ja turvaton, mun syliisi ik?v? on, oi ?iti, mua otsalle suutele hiljaa kuin ennen, ja s?velell? mua vienolla tuudita, hell?! Mut tuskaani viihdytt?? et en?? voi, se ainiaks itkem??n j??, se pisaroi verta ja pisarat hitaasti kierii, en muuta ma tee kuin katson, kuinka ne vierii....
N??t nyt, miten hauras ma olin. Miks p??stit mun maailmaan yksin! Emon armahan arvoa tiennyt en l?hteiss? silloin. Oi ?iti, nyt tied?n ja k?rsin....
Tule ?iti, ma pelk??n! Mua miehet ei tunne, tylymielin he vierovat mua, pahat naiset mun vy?tt?v?t vieden kunne ma itse en tahdo. Oi tule, ma pelk??n.... Sun lempesi yksin on hyv?, ij?t kest?v?, syventyv?. Oi tule, mua kuolema vaanii, oi ?iti, mun sy?mmeni k?rsii....
Minut helmaasi sulje kuin ennen lasna! Ujo, hiljainen lapsi ma olin, sen muistat, en leikkinyt paljon. Ota luoksesi taas, k?sivarsille nosta ja kantaos kauas pois! Taas kehdossa pieness? uinun ma niinkuin muinoin, ja kaihtimet valkeat, vanhat yli unteni kumartuvat, my?s niiden kuluneet kuvat, nuo leikkiv?t lapset ja perhot.... Oi, kultaiset muistot! Oi ?iti, oi ?iti, syd?nk?pysi kuolee, t?? vankila tappaa h?net! Tule pian, mun sy?mmeni k?rsii....
Tule pian, oi ?iti, emo kallehin, helmasi avaa, taas raoita mulle sadun huntua punertavaa; unelmoida ma mielin ja vaipua uneen.... Elon aavikon polttava hiekka vedet silm?st? hiert??; unelmoida ma mielin ja sitten kuolla. Tule, vie minut pois, ota luoksesi, lempee, mi osaat anteeksi antaa, siks ett? oot k?rsinyt, saanut tuskia kantaa, siks ett? oot ?iti. Ma kaipaan anteeksi-antamusta, sun suutelos armaan valkeaa siunausta. Tule luokseni, ?iti, mun sy?mmeni k?rsii....

PALKOVENHOLLA.
Olen heitetty yksin, y?n aution selk??n. Voi, maailma, kuinka sun y?t?si pelk??n!
Lien aavalla keinuva kaarnankuori, meri yll? ja alla kuin vy?ryv? vuori!
Lien kaislanen taittuva talven tyrskyyn, laps palkovenholla eksynyt myrskyyn.
Ei yst?v?n k?tt?, ei t?hte?, rantaa! Syvyyden helmaan matkani kantaa.

TAKATALVI.
Oi valhe-unta varhaiskev?imen! Sit' irti syd?mest?in saa ma en. Siell' yh? alla lumihunnun, j??n tuo mennyt p?iv? soittaa s?velt??n....
Ja virpi kuollut poveen p?ivien valittaa sieluun j?yt?in, n?lvien: t?ss' ainut toivo k?yh?n kylv?j?n, vei takatalvi viljat el?m?n!

YKSIN?ISET.
Kuin aaveet k?ymme elon mailla n?ill? ja tuomittuina yksinkulkuhun, mut kuormaa kahden eest' on olkap?ill?: ma vuokses k?rsin, puolestain sa mun.
Niin l?hell? ei yst?v??ns? kenk??n kuin me kaksi y?ss? syd?nten, mut huojentaa ei salli onnen senk??n elomme taakkaa murhe yhteinen.

VANHA KANTELO.
Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin ois se taas onnen puolla, kuin kielet vanhojen aikojen taas alkais humista tuolla.
Ma kuulen sointuja rinnastain taas pitkien vuosien takaa, otan esille onneni kanteleen, mi jo hylj?tyn unta makaa.
Ma katselen vanhaa yst?v??, ja mielehen muistoja her??, univarjo liittyvi varjohon ja soinnut sointuja ker??.
Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin juhlis se joulun alla, kuin olisin l?yt?nyt onneni taas, min hukkasin maailmalla.

TALVIKULKUSET.
Istumme ajan orhien reess?, y? on yll?mme, kuilut on eess?.... Raukat me rient?j?t, minne vie tiemme? P?iv?nk? puolella huomenna liemme vaiko on hautamme syv?nteess?!
Matka vierii, reen jalas luistaa.... Maantien kuuset menneit? muistaa: paljon ne n?kiv?t, ei viel? t?t?, ett? n?in suur olis v??ryys ja h?t?. Hiljaa ne lumista hiippaansa puistaa.
Kuuluu kulkuset uuden vuoden.... Uuden turman vuodenko tuoden vaiko, ah, p?iv?t jo autuahammat parantain kaikk' elon entisen vammat, uuden maan sek? taivahan luoden?
Orhit kiit?v?t kuoleman teit?, my?h?ist? en?? on hillit? heit?! Mink? me kylvimme, saamme nyt niitt??. Syymme t?? lunnaaks jo riitt??, jo riitt??, korkea Sallima, armahda meit?!
Kumisee kulkuset talvi-illoin.... Milloin ne vienommin helkkyv?t, milloin? Milloin aukeaa t?htien syli uuden, kauniimman maailman yli? Ihmiset, katsokaa t?htihin silloin!
Hehkuvat Salliman kirjojen kiilut niinkuin ihmishenkien hiilut. Hellemmin taivoa kirjailkaatte! Lempein? lempe?n t?hden saatte, py?velin pyytein py?velin piilut!

MUISTO SYTTYY.
Muisto syttyy, viel? kerran, valaisten kuin ennen, lepattaapi hento liekki iki-y?h?n mennen. Poltettu on kaikki, sytt? j?lell? ja pimeytt?.
Muisto syttyy, tuikkaa sumuun sammuvaisen aivon niinkuin t?hti et?hinen y?h?n hylkykaivon, valhe vankirotkon suuhun, riemun hulluus hirsipuuhun!

LIEDEN LUONA.
Asun