Lauluja ja ballaadeja | Page 9

viehtyy laidunmaihin;
syys
väriloistoon vehmastot
luo tunnelmiinsa kaihokkaihin.
Mut
kaipuutas ei viihdä nuo,
sua niin ei sykähdytä varmaan,
ei sitä
onnen hurmaa tuo,
kuin silmäinluonti oman armaan!
Kaledonia.
Suven maat muka myrteistä ylpeillä voivat:
siell' uhkeita tuoksuja,
lounainen, tuot!
Mua viehtävät rotkot ja rintehet loivat,
sanajalkain
ja ginstien kätkemät vuot.
Mua viehtävät viidat ja pihlajat lehtoin,

miss' siimeissä mulla on mökki ja lies;
haan kielojen keskellä useinpa

ehtoin
käen kukkuissa siellä on, Hanna, sun ties!
Jää lounahan leyhkissä raskaiksi rinnat,
Kaledoniass' siuhuvat raittihit
säät!
Suven mailla on puistoissa ylvähät linnat:
vain sortoa siellä ja
orjuutta näät!
Sulo tuoksujen huumat ja kiehtovat keimat,
ne hyljätä
voit, Kaledonian mies;
kuin tunturin tuulten on retkesi reimat,
ja on
ainoa kahlehes armahan ies!
Jos mikä lie!
Ken rehti-miesnä köyhyyttään
on häpeissään ja mitä lie,
se raukka
jääköön nöyrtymään!
Ei, pystyyn pää, jos mikä lie!
Jos mikä lie ja
mikä lie,
lie halpa työs, tai mitä lie!
Vain kullan leima sääty on,

mies kultaa on, jos mikä lie.
Viis siitä, syökö kontistaan,
on sarkainen, vai mikä lie!
On houkka
houkka loistossaan,
mut mies on mies, jos miten lie!
Jos mikä lie ja
mikä lie,
jos kiilloton ja mikä lie,
niin suora mies, vaikk' köyhäkin

on kuningas, jos mikä lie.
Kas pöyhkää, röyhkää nulikkaa,
-- ties, Loordiko, vai mikä lie! --

jos sadatkin tuo pelkoon saa,
hän nahjus on, jos mikä lie.
Jos mikä
lie ja mikä lie,
jos helyt, tähdet mitä lie,
mies itsenäinen näkee nuo

ja naurahtaa, jos mikä lie.
Kuningas viittaa: valmis on
parooni, kreivi, -- mikä lie! --
mut
kunnonmiehen tekohon
ei pysty hän, jos mikä lie.
Jos mikä lie ja
mikä lie,
jos nimein sointu mikä lie,
niin kykys, tarmos tunto tyyn'

on ylempää, jos mikä lie.
Niin käyvän, oi, sa ihannoi,
-- ja käykin niin, jos mikä lie, --
ett'
tunnontyös ja kuntos myös
vie valtaan sun, jos mikä lie.
Jos mikä
lie ja mikä lie,

viel' aika saa, jos mikä lie,
kun mies ja mies ne
kautta maan
on veljiä, jos mikä lie!

Jessy.
Elon onnea sulle, pieno!
Elon onnea sulle, pieno!
Olet armas kuin
kohtaus lempiväin,
kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Vaikk' koskaan et ole mun,
ja jo toivokin turha ois,
en mailman
riemuihin vaihtaa
sulo tuskani kaihoa vois, -- Jessy!
Sees päivä mun murheiseks saa,
kun ma, toivoton, hempesi nään;

mut terve, te yön unet armaat,
ma silloin sun kaulaas jään, -- Jessy!
Hymys enkelin-armaan suot,
sun katseessas lempeä on;
mut
tunnustustas en pyydä:
ero meidän on auttamaton! -- Jessy!
Elon onnea sulle, pieno!
Elon onnea sulle, pieno!
Olet armas kuin
kohtaus lempiväin,
kuin jäähyväis-kyynel niin vieno, -- Jessy!
Muistutuksia ja selityksiä.
Siv _Roobin_. Kuvailee runoilijan omaa syntymää 25 tammik, 1759. --
*Kyle* (myös *Coila*), kunta Ayrshiren piirikunnassa Ayr-virran
rannalla, oli Burnsin syntymäseutu. -- Kuninkaana oli Yrjö III, vv.
1727--60. --Hyväntuulisen runon johdosta on Stothard tehnyt hauskan
taidekuvan...................................................16
_Ruispientarella_. Burnsin varhaisimpia runoja. Laulun sankaritar
lienee Annie Ronald, sittemmin rouva Paterson, "vaikka tämä itse ei
koskaan tahtonut sitä myöntää". Nuorena vuokralaisena
Mossgielissä
v. 1784 Burns kävi ahkerasti hänen kodissaan ja oli ukko Ronaldin
hyvässä suosiossa. -- Kesäisin luhdit ja
ruispientaret näyttelevät
tärkeätä osaa nuorison tuttavuuksien teoissa Skotlannissa, samoin kuin
Suomessakin! -- Runosta Eduard Engel lausuu: "Saa kauan hakea,
ennenkuin viime neljänkymmenen vuoden aikuisessa Englannin
kirjallisuudessa tapaa ainoankaan laulun, missä ilmenee niin
puhtaan-kainoa
aistillisuutta"......................................................18
_Roobin leikkas ruista_. Varhaisimpia Burnsin runoja. -- Roobin on

runoilija itse, -- tytön kannalta katsottuna......................20
_Montgomeryn Kerttu_. Alkukielessä "*Montgomery's Peggy*",

runoilijan kotiseudulla, Montgomeryn linnan läheisyydessä asuva neiti
*Ellison Begbie*. Peggy vastaa Margaretaa. Samalle neidolle Burns on
omistanut useita muita nuoruudenrunoja, käyttäen
nimityksiä "*Meeri
Morison*", "*Peggy Alison*", "*Tibbie Dunbar*" y. m. Runoilija
kirjoittaa: "Hän (Ellison Begbie) oli kuuden tai kahdeksan kuukauden
ajan kokonaan minun jumalattarenani". Neiti Begbie oli kasvanut
verraten hienoissa elämänoloissa ja otti mielellään vastaan runoilijan
huomaavaisuudet, kunnes eräänä päivänä ilmoitti hänelle menneensä
kihloihin toisen kanssa, joka nähtävästi voi tarjota varmemmat
toimeentulon ehdot..................22
_Meeri Morison_ = Ellison Begbie. Kats. ylemp. muist.................23
_Elli Dunbar_ = Ellison Begbie. Alkukielen nimi *Tibbie Dunbar* on
vaihdettu suomalaisen korviin sulavampaan Elliin..................25
_Afton-puro._ Afton on pieni Nith-virran lisäjoki Ayrshiressä, lähellä
runoilijan myöhempää kotia Ellislandissa.....................26
_Meeri_. Meeri Campbell, runoilijan nuoruudenlemmitty, jolle hänen
sydämellisimmät ja hienoimmat runoelmansa ovat omistetut. Runo on
kirjoitettu Burnsin aikoessa jättää kotimaansa ja siirtyä Länsi-Intiaan,
Jamaikkaan............................................28
_Ayrin rannalla_. Burnsin jäähyväisruno syntymäseudulleen,

kirjoitettu vähää ennen aiottua maasta-muuttoa. *Coila* = Kyle, kats.
siv. 16........................................................29
_Pois Intiaan tule, Meeri_. Intialla Burns tarkoittaa
Länsi-Intiaa. Kats.
muist. siv. 28...................................31
_Casslis-purolla._ *Casslis*- l. *Cassilis*-puron ja
*Girvan*-vuon
rantamat Ayrshiressä ovat kuuluisat
luonnonihanuudestaan. Runo on
omistettu Meeri Campbellille...........37

_Ylämaan Meeri_ = Meeri Campbell. Kihlatun morsiamensa

äkkikuolemaa runoilija muistelee kaihoin kautta elämänsä iän. Meeri
oli nuori tyttölapsi, joka aamuisin kantoi maitoa
Ayr-virran
pohjoispuolella olevaan Montgomeryn linnaan. Lähimmät sukulaiset
asuivat Ylämaassa.........................................38
_Meerille taivaassa_. Kirjoitettu Meeri Campbellin kuoleman
kolmantena vuosipäivänä. Kohtaus, johon runoilija viittaa,
tapahtui
toukokuulla Ayr-virran rannalla, missä lempivät olivat koko päivän
yhdessä. Meerin oli määrä seuraavana päivänä lähteä sukulaistensa luo
Ylämaan länsi-osaan, jäädäkseen toistaiseksi sinne ja hankkiakseen
itsellensä jonkinlaista vaatevarastoa avioliiton solmiamista varten.
Lempivät asettuivat kummallekin puolen pientä puroa, pesivät kätensä
ja vannoivat sormet
runoilijan lahjoittaman raamatun päällä toisilleen
uskollisuutta, niin kauan kuin Montgomeryn hongikkorinteet
vihannoivat ja
purossa vesi virtasi. Paikkakunnan maalaisväestö
osoittaa
vieläkin orapihlajaa, jonka alla lemmityt olivat istuneet.

Paluumatkallaan Ylämaasta lokakuulla Meeri sairastui kuumeeseen ja
kuoli äkkiarvaamatta Greenockissa v. 1786. Myöhemmin on
hänelle
hautakivi pystytetty. Albert Träger lausuu: "Burns lempii maitotyttöä ja
kohottaa halpasäätyisen lemmittynsä Tasson
prinsessa Leonoran ja
Byronin kreivitär Therese Quicciolin
rinnalle, ja ylväs, rikas Englanti