Lauluja ja ballaadeja

A free download from www.dertz.in

The Project Gutenberg EBook of Lauluja ja ballaadeja, by Robert
Burns
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Lauluja ja ballaadeja
Author: Robert Burns
Release Date: May 11, 2005 [EBook #15814]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAULUJA JA
BALLAADEJA ***
Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.
LAULUJA JA BALLAADEJA
Robert Burns
Suomentanut
Valter Juva
Ensimmäisen kerran julkaissut
Kustannusosakeyhtiö Fundament
1918.
Robert Burnsin elämästä.
Skotlannin kansan lempirunoilija Robert Burns on
maailmankirjallisuuden suuria lyyrikoita. Hänen runoutensa perustuu
Skotlannin moni-ilmeiseen, rikkaaseen kansanrunouteen, jonka Burns

kohotti korkeimpaan täydellisyyteen, nuorentaen ja hedelmöittäen
samalla Englannin kansalliskirjallisuutta.
Burns on raikas luonnonrunoilija. Rousseausta riippumatta hän ihailee
luontoa, jonka keskellä itse elää ja johon on kiinni kasvautunut. Hänen
lemmenlaulujensa ja ballaadiensa takamona on aina kotiseutu,
suurenmoisen mahtava "Ylämaa" harmaine sammalevuorineen ja

hongikkorinteineen, tai viljava "Alamaa" Clyden ja Forthin rannoilla
sekä Ayr- ja Nith-virran viehkeissä laaksoissa.
Robert Burns syntyi 25 p:nä tammikuuta 1759 Allowayn kylässä
Ayrshiren piirikunnassa, Etelä-Skotlannin länsiosassa. Isä oli varaton
maanviljelijä, jolla oli maksettava raskas vero pahanpäiväisestä
vuokratilastaan. Taloudellisista vaikeuksista huolimatta, hänen
kuitenkin onnistui antaa pojilleen ajan oloihin nähden verraten hyvä
koulukasvatus. Saamiaan alkeistietoja vanhin poika, Robert, sittemmin
kartutti ja laajensi kautta elämänsä iän. Etenkin hän harrasti
englanninkielistä runoutta. Oman maansa runoilijoista hän erittäin
rakasti kansanomaista Allan Ramsayta ja Fergusonia; mutta tämän
ohella hän tutustui perinpohjin Skotlannin kansanrunouteen, joka
näihin aikoihin oli kirjallisissa piireissä kohonnut suureen arvoon.
Jo varsin aikaisin täytyi Robertin olla isälleen avuliaana maatöissä.
Käsi auran kurjessa hän ensi nuoruudestaan alkaen sepitti

luonnonraikkaita, leikillisen vilkkaita runoja, joihin hän sai aiheita
omista sydänsytöistään, ympäröivästä luonnosta, havaitsemistaan
pikkutapauksista työssään tai kylillä ja mailla.
Lempi ja lemmenseikkailut ovat hänen laulujensa pääasiallisena
sisältönä. Robert Burnsilla on helposti syttyvä sydän; alinomaa hän on
rakastunut, välistä useaan tyttöön melkein yht'aikaa, ja jokaisesta hän
kirjoittaa hienon herkän runoelman. Burnsin nuoruudenaikoina oli
tuskin ainoaakaan neitoa koko paikkakunnalla, jolle hän ei olisi
lemmenlaulua omistanut. Lempensä esineitä hän ei koskaan unhottanut,
mutta taas ja taas hän ihastuu uusiin viehkeihin kasvoihin, ja jälleen on
valmiina uusi, entistä ehompi laulu.

Nämä nuoruuden lemmenjutut näkyvät kuitenkin olleen laatuaan varsin
viattomia. Robert Burns eli nyt onnellisinta aikaansa. Hänen herttainen,
hilpeä luonteensa oli puhjennut keväisen raittiina orastamaan, ja
nuorison kisoissa hän lumosi kaikki iloisella ystävällisyydellään ja
lämpimällä sydämellään.
Huikentelevasta mielestään huolimatta hän kiintyi syvemmin nuoreen
talontyttäreen, Ellison Begbie'hin, joka lopulta kuitenkin hylkäsi
varattoman ihailijansa. Murtunein mielin Burns muutti v. 1780
Irvine'iin ja perusti siellä pellavarohtimon. Liike ei kannattanut, tulipalo
tuhosi laitoksen, ja seuraavana vuonna Robert oli jälleen isänsä kodissa
maanviljelystöissä.
Isän kuoltua v. 1784, Robert yhdessä erään veljensä kanssa vastaanotti
uuden vuokratilan Mossgielissä, Ayr-joen rannalla. Nyt alkoi Robert
Burnsin tuotteliain runoilukausi. Suuri osa hänen parhaista ja
tunnetuimmista lauluistaan on syntynyt vuosien 1784--1786 välillä.
Vuokratilaa hän viljeli uupumattomalla tarmolla, kokien saattaa sen
raastetut maat parempaan maanviljelyskuntoon. Mutta mikään ei
auttanut. Kuivuus ja kato tekivät kaikki toiveet tyhjiksi. Maanviljelys
tuotti tappiota.
Läheisessä Mauchlinen kaupungissa Burns oli saanut ystävikseen eräitä
kirjallisesti sivistyneitä henkilöitä, ja vilkas seurustelu näiden kanssa
oli omansa monipuolisesti kehittämään Burnsia. Hänen henkensä
saavutti nyt itsetietoisen varmuuden, ja nyt hän pääsi tajuntaan
runoilijanlahjoistaan ja todellisesta kutsumuksestaan. Myöskin
paikkakunnan uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin taisteluihin hän näinä
vuosina otti osaa, vastustaen silloisen presbyterisen papiston
uskonkiihkoa, jyrkkyyttä ja suvaitsemattomuutta. Pian hän tuli
julkisesti tunnetuksi eräistä ivalauluistaan, mutta saavutti samalla
papiston vihan ja kerettiläisen maineen.
Mauchlinen kaupungissa oli tähän aikaan summa kuusi kaunotarta,
jotka kaikki Burns luettelee nimeltä eräässä runossaan. Mutta "kaikkien
näiden helmi" oli Johanna Armour. Tähän neitoon Robert Burns
rakastui, joutuen sittemmin läheisiin suhteisiin häneen. Ankara isä ei
tahtonut tietää vapaauskojasta vävykseen. Tyttären onnettomuudesta

huolimatta hän loukkaavalla tavalla sulki ovensa Burnsilta ja toimitti
hänelle hairauksestaan kirkonrangaistuksen tuomion.
Vihoissaan häväistyksestä, ja kun häntä lisäksi uhkasi taloudellinen
tuho Mossgielin vuokratilalla, päätti runoilija jättää kotimaansa ja
lähteä Länsi-Intiaan, Jamaikkaan, jossa hänellä oli istutusmaan
kirjanpitäjänpaikka tiedossa. Matkarahoja saadakseen hän nyt kokosi ja
järjesti runoelmansa ja julkaisi ne syrjäisessä Kilmarnockissa kesällä v.
1786 kuudensadan kappaleen suuruisena painoksena. Näissä touhuissa
Robert Burns oli jo toukokuulla rakastunut uudestaan, -- ja syvemmin
kuin koskaan ennen! Johanna Armour näytti joka tapauksessa iäksi
menetetyltä, ja runoilijan herkän sydämen nyt kokonaan valtasi nuori
maitotyttö, vienon henkevä Meeri Campbell, jonka hän eräänä aamuna
kohtasi Montgomeryn linnan tiellä.
Kumpaisetkin olivat yhtä köyhät, kumpaisellakin oli miero edessä!
Nuoret kihlautuivat ja viettivät yhdessä muutamia runollisia viikkoja
Ayrin armaissa siimeistöissä. Kihlautuneiden yhteinen tuuma oli tämä:
Robert matkustaa Jamaikkaan vain lyhyeksi aikaa raha-ansioille, palaa
varakkaana miehenä takaisin, ja silloin solmitaan avioliitto. Tämän
väliajan viettää Meeri sukulaistensa luona Ylämaassa, jossa voi saada
työtä ja tilaisuutta omain myötäjäistensä valmistamiseen. Meeri lähtikin
jo edeltäkäsin matkaan mitä sydämellisimmän ja hellimmän eron
jälkeen.
Vaikka kiirehdimme ajan edelle, on Meeri Campbellin tarina tässä
yhteydessä kerrottava loppuun.