Laulu tulipunaisesta kukasta | Page 9

napauttaa kolmasti lasiin, hiljaa, mutta varmasti--siit? sin? tunnet, ett? se on se oikea eik? kukaan muu... Mutta nyt minun t?ytyy l?hte?. Hyv?? y?t?, Tumma tytt?!?
Hattu heilahtaa ja nuorukainen rient?? portaita alas.
Ja h?n--syrj?st?katselija--n?kee kuinka tytt? j?? h?mmentyneen? seisomaan, kuinka h?n sitte astuu hiljalleen porstuan ovelle ja katselee pihtipieleen nojaten kauvan nuorukaisen j?lkeen.
Satu on lopussa--tytt? avaa silm?ns?.
Silloin loppuu aina se ihana satutunnelmakin, joka kiersi kuin l?mmin maito h?nen suonissaan, ja tuskaiset kysymykset kohottavat p?it??n.
?Mit? min? teen, jos h?n tulee? Mit? ihmett? min? silloin teen??
H?n oli kuulevinaan jo selv?? jalan kapsettakin ulkoa ja syd?n alkoi ly?d? niin rajusti, ett? aivan piti sit? k?dell? painaa. Ja h?n oli niin iloinen, kun ei ket??n tullutkaan, ja toivoi ettei nuorukainen ollenkaan tulisi eik? h?nen kaunista satuaan s?rkisi.
?Mutta jospa h?n ei tulekkaan?? v?l?hti taas mieleen. ?Jos h?n teki vain pilaa?? Ja se tuntui viel?kin tuskallisemmalta. ?Kunpa h?n kuitenkin tulisi! Vain ikkunan taa--ja katselisi minun kukkiani--eik? naputtaisikaan!?
H?n palasi taasen sadun alkuun--porstuaan ja maitoa siivil?iv??n tytt??n.
Kolme lyhytt?, hiljaista naputusta hel?hti lasiin.
Tytt? hyp?hti miltei kohoksi vuoteellaan. Tuntui niinkuin veri olisi pys?htynyt h?nen suonissaan ja ilma loppunut h?nen keuhkoistaan.
Tytt? kohotti p??t??n ja katsoi pelokkaasti ikkunaa kohti. Verenpisara ja palsami tuijottivat ikkunanlaudalta suurin, kysyvin silmin: ?Mit? sin? nyt teet, Tumma tytt???
Ja niiden takaa h??m?tti uudinten l?pi tumma varjo. H?n tunsi ett? se katsoi uudinten raosta suoraan h?neen: ?Nyt min? tulin, Tumma tytt?!?
Niinkuin se katse olisi vaatinut h?nt? tilille jostakin lupauksesta. H?n painoi kasvonsa tyynyyn ja veti peitteen p??ns? yli. Syd?n jyskytti vuodetta vasten niin, ett? koko vuode tuntui v?r?j?v?n.
?Eik? h?n pyyd? eik? rukoile, niinkuin ne muut...? Tytt? kohousi hitaasti yl?s ja j?i istumaan vuoteen laidalle, k?det helmassa ja jalat alas riippuen.:
?Kun h?n naputtaisi edes kerrankaan viel?, niin se olisi niinkuin ratkaisun lykk?ys ja viel? voisi mietti?...?
Tumma varjo ei liikahtanut, verenpisara ja palsami eiv?t silm?? r?p?ytt?neet.
Tytt? hivuutui hiljaa lattialle ja astui pari ep?r?iv?? askelta. Varjo liikahti, tytt? vavahti ja tarttui h?t?isesti s?ngynpylv??seen.
Samalla varjokin pys?htyi. Se seisoi kuin tilille vaatien.
Tytt? painoi katseensa lattiaan ja astui ovea kohti--hitaasti ja hapuillen, niinkuin syd?n olisi tahtonut, mutta jalat panneet vastaan. H?n tunsi kuinka varjo kiersi nurkan taitse ja kuuli kuinka se nyt l?heni ovea. H?nen rintansa l?i niin, ett? h?n pelk?si sen halkeavan--k?si piteli kuumeisesti ovenhakaa.
Vihdoin haka nousi, hiljaa, ??nt? p??st?m?tt?, ja tytt? sy?ksyi juoksujalkaa l?heiseen uuninnurkkaan ja peitti k?sill??n silm?ns?.
Ovi avautui, sulkeutui j?lleen ja haka painui kiinni.
?Miss? sin? olet, minun Tumma tytt?ni--uuninnurkassa??
Nuorukainen meni luo ja otti h?nen molemmat k?tens?:
?K?det silmill?--ja v?riset...??
Nuorukainen katsoi pitk??n, ??net?nn?.
?Min? menen paikalla takaisin?, virkkoi h?n kuin anteeksi pyyt?en. ?En min? arvannut ett? se niin kovasti sinuun koskisi.?
?Ei, ei?, sanoi tytt? h?t?isesti; ?en min? sit?k??n tahdo.?
?Mene sitte vuoteeseen ja peit? itsesi hyvin, muutenhan sin? aivan vilustut. Min? istun vain lyhyen pimeimm?n hetken luonasi ja menen taas heti.?
Tytt? juoksi h?mill??n vuoteeseensa ja peitti itsens? kokonaan.
Nuorukainen katseli h?nt? hetkisen. Otti sitte sein?vierelt? tuolin, asetti sen vuoteen ??reen ja istuutui, toista kyyn?rp??t??n p??nalaseen nojaten.
?Miksi sin? silm?si k?tket ja olet h?mill?si, sin? minun Tumma tytt?ni? Siksik?, ett? min? olen luonasi? Anna minulle k?tesi--sille, joka k?dest? ottaa...
?Etk? sin? tiet?nyt, ett? minun piti tulla? Eik? k?ki sit? jo kev??ll? kielinyt, eik? arpahein? kuiskannut ett? t?n? kes?n? se tulee, ja eik? harakanhattu samaa vakuuttanut? Ja nyt, kun min? tulen, niin sin? katselet minua niinkuin outoa. Siksik?, ett? tuon kaiken niin ?kki? todeksi huomaat??
Tytt? puristi nuorukaisen k?tt?: ?Sin? olet niin erilainen kuin kaikki muut!?
?Eik? minun sitte pit?isi erilainen olla? Sin? et ole kehenk??n muuhun suostunut--ket? sin? sitte olet odottanut? Toisiako samanlaisia? Vastaa, minun Tumma tytt?ni!?
Tytt? tarttui molemmin k?sin h?nen ranteeseensa ja vet?ysi l?hemm?ksi.
?Ja ket? min? olen odottanut?? puheli nuorukainen hell?sti. ?Noita samanlaisiako? Min? olen niit? n?hnyt kymmeni?, enk? ole heid?n puoleensakaan katsonut, mutta heti kun sinut n?in, tiesin min? ket? sin? olit odottanut ja ket? min? olin etsinyt...?
Tytt? liikahti levottomasti. Ulkoa kuului askeleita ja useampia tummia varjoja n?kyi liikkuvan uudinten takana.
?Voi voi!? h?t?ili tytt?.
?Ovatko ne niit? samanlaisia?? kysyi nuorukainen levollisesti.
?Ovat. Mene piiloon, mene piiloon jonnekkin; ne katsovat joskus tulitikulla ikkunan l?pi!?
?En min? sellaisten herrain vuoksi minnekk??n mene?, sanoi nuorukainen p??tt?v?sti ja nosti kuin uhmaten k?det rinnoilleen ristiin. ?Ja ole sin?kin vaan levollinen!?
Tumma varjo n?ytti kiipeev?n ikkunaa vasten yl?s. Kuului raapasu ja kirkas v?l?hdys tunkeusi hetkiseksi huoneeseen.
?Siell? se on, ja istuu kuin is?nt? p?yd?n takana!? Varjo hypp?si alas.
Sitte kuului hiljaista supatusta ja poistuvia askeleita.
Kului hetkinen ja taas kuului supatusta ja l?henevi? askeleita. Sitte t?m?hti jotakin painavaa ovea vasten, t?m?hti ja viel? hiljalleen natisi.
?Soov s?tt, se on nuku makeasti! sanoo ruotsalainen?, kuului ulkoa ivallinen ??ni. Sitte voimakas, moni??ninen nauruntirskahdus ja poistuvia askeleita--sitte oli kaikki hiljaa.
?Retkaleet!? Nuorukainen vapisi vihasta. H?n t?rm?si ovelle, nosti haan ja ponnisti voimakkaasti. Ovi ei nikahtanutkaan. Veri kiehahti koskena ja h?n ponnahti kuin pallo koko ruumiinsa painolla ovea vasten. Se rusahti, mutta sen takana oli telje, vankka kuin kallio.
?Hyv? on?, sanoi h?n painokkaasti, ?ett? ilmasivat ??nens?.--Ehk? min? vuorostani toivotan heille hyv??huomenta!?
?Voi, voi!? vaikeroi tytt?. ?Nyt sen saavat kaikki tiet??, emmek? me p??se t??lt? poiskaan.?
?Ole huoletta! Jos he kykenev?t oven telkeem??n,