Laulu tulipunaisesta kukasta | Page 8

min? lensin kumoon, mutta tukit olivat viel? tiukassa. Pianhan siit? yl?s p??si, ja se loppukyyti sitte korvasi kaikki?, puheli nuorukainen hymyillen.
?Miehen ty?!? sanoi p??llikk?. ?Vaikka en min? sent??n sinulle toista samanlaista kyyti? soisi. Voit nyt menn? loppuy?ksi lep??m??n--ja vaikka p?iv?ksikin p??lle!?
?Kiit?n!? vastasi nuorukainen, katsoi salaper?isesti hymyillen kelloaan ja viskasi keksins? ruohikkoon.
* * * * *
Pieness? saunakamarissa makasi nuori tytt? valkoisten ikkunanuudinten takana.
Oli jo puoliy?, eik? tytt? ollut viel?k??n saanut unta. Sill? illalla oli tapahtunut sellaista, joka oli h?nelt? unen vienyt.
Se oli niin kummallista, niinkuin satua taikka unta--ei h?n ollut kuullut ett? kenellek??n olisi sellaista sattunut. H?nen tarvitsi vain ummistaa silm?ns?, niin h?n n?ki kaikki uudelleen ilmiel?v?n? edess??n.
Ja kun h?n oli niin moneen kertaan sen yh? uudelleen n?hnyt, niin se oli muuttunutkin aivankuin saduksi. H?n itse oli muuttunut kuin syrj?st?katselijaksi, ja h?n n?ki tyt?n ja sen toisen ja kuinka kaikki tapahtui.
H?n seisoi porstuassa--se tytt? nimitt?in--ja siivil?i l?mmint? iltamaitoa suureen korvoon.
?Kyll?p?s ne ovat heruneet!? ajattelee tytt? ja hymyilee.
Silloin tuvan ovi avautuu ja joukko tukkilaisia rient?? porstuan l?pi y?ty?h?ns?. Tytt? seisoo selin menij?ihin ja vastailee olkansa yli niihin leikkisanoihin, joita tukkilaiset ohimennen virkkovat.
Mutta se, joka viimeksi tulee, ei menekk??n, vaan j?? kuin ihmeiss??n tytt?? katselemaan. Se on pitk?, solakka nuorukainen. Takki on avoinna, hattu hiukan oikealle kallellaan ja ahavoituneilla kasvoilla leikkii veitikka.
Mutta tytt? ei tied? mit??n, sill? h?n luulee tukkilaisten jo menneen.--H?nt?, syrj?st?katselijaa, niin naurattaa, kun ei tytt? mit??n tied?... Mit?s siit? mahtaa tulla?
Silloin nuorukainen hymyilee ja hiipii varpasillaan tyt?n taakse--syrj?st?katselijaa naurattaa yh? enemm?n ja h?nen tekisi mieli huutaa tyt?lle ett? pid?pp? varasi!
Kaksi k?tt? ojentuu ja painautuu takaap?in varovasti tyt?n silmille.
?Hui!? kirkasee tytt?. ?Kuka se sill?lailla?? Kirkasee ja k??ntyy ?kki? puoleen ja n?kee nuorukaisen edess??n.
?Iltaa!? sanoo nuorukainen ja nostaa hymyillen hattuaan.
Ja h?n--syrj?st?katselija--n?kee kuinka tytt? punehtuu eik? osaa mit??n vastata.
?Kyll?p? min? taisin tyhm?sti tehd?!? virkkoo nuorukainen. ?En min? mit??n pahaa tarkottanut.?
?Ei ei, ei se mit??n; min? vaan niin s?ik?hdin!?
?Etk? ole en?? minulle vihainen...?? kysyy nuorukainen.
?En suinkaan, mit?s min? leikist?.?
?Sit?h?n min?kin. Minusta tuntui heti, kun sinut n?in, niinkuin me olisimme olleet vanhat tuttavat--en vaan muistanut nime?si ja pys?hdyin sit? kysym??n.?
Kuinka kauniisti ja tuttavallisesti se nuorukainen hymyilee! ajattelee h?n--syrj?st?katselija.
?Tummaksi tyt?ksi minua sanotaan?, vastaa tytt? kainostellen, ?mutta...?
??l? sano muuta!? eh?tt?? nuorukainen. ?Tumma tytt? sin? olet, en min? muuta halua kuulla!?
Sep? taitaa ollakkin sattuva nimi, ajattelee h?n, syrj?st?katsoja, koska tuo outokin siihen niin mielistyy.
?Ent?s te...?? tytt? kysyy.
?Te...?? nauraa nuorukainen ett? porstua helisee. ?Etk? sin? heti tuntenut, kun huomasit sormeni silmill?si, ett? se oli 'sin?', joka takana seisoi?? H?n sanoo sen sellaisella tartuttavalla iloisuudella, ettei tytt?k??n voi muuta kuin nauraa--ja h?n, syrj?st?katselija, nauraa my?skin.
?Olavi min? olen, Olavi ja 'sin?'?.
Sitte h?n n?ytt?? ik??nkuin jotakin miettiv?n ja kysyy ?kki?: ?Pid?tk? sin? kukista, Tumma tytt???
?Tietysti. Minulla on jo kaksi omaakin, verenpisara ja palsami?, vastaa tytt?.
?Punaista, punaista vaan!? nauraa nuorukainen. ?Ikkunallasiko sin? niit? pid?t??
?Kuinkas muuten.?
?N?kyv?tk? ne pihallekin??
?N?kyv?t, n?kyv?t; varsinkin nyt kun kukkivat!?
?Mutta miss?s se sinun ikkunasi on...?? sanoo nuorukainen ja veitikka hymyilee silm?ss?--?ett? min?kin voisin joskus ohikulkeissani niit? sinun kukkiasi katsella.?
Tytt? avaa jo suunsa vastatakseen, mutta virkahtaakin sitte ?kki?: ?Enp?s sanokkaan!?
Voi voi kuinka hieno h?n on! ajattelee syrj?st?katselija. En ole ennen semmoista n?hnyt. Jokainen muu olisi kysy? tokaissut suoraan ett? miss?s sin? nukut? Ja silloin tytt? olisi ihan varmaan suuttunut. T?m? vaan kukkasista puhuu.
?Tuvassako?? nauraa nuorukainen.
?Ei!?
?Aitassa??
?Ei siell?k??n!?
?Saunakamarissa sitte??
?Ei, ei!?, h?t?ilee tytt?. ?Siell? kaikkein v?himm?n.?
Nuorukainen hymyilee. ?Nyt en min? osaa en?? mit??n arvata--kyll?p?s sin? olet kovasyd?minen!?
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrj?st?katselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut ett? kyll? nyt tied?n--ja tyt?n olisi t?ytynyt punastua.
?Ollaankos me nyt oikein yst?vi??? nuorukainen taasen kysyy.
?Tuskin--mit?s sitte??
?Min? vaan ajattelin, ett? jos me olisimme oikein yst?vi?, niin min? kysyisin--ei, en min? sent??n kysykk??n!?
?Kysy, kysy vaan!? kehottaa tytt? uteliaana.
?Min? vaan kysyisin ett? ... onko kukaan saanut sinua k?dest? puristaa??
?Ei!? tytt? vastaa ja karahtaa punaiseksi. ?En min? anna kenenk??n k?dest?ni ottaa!?
Kuinka hienosti taas senkin! ajattelee syrj?st?katselija. Ja kuinka kauniisti h?n katsoo silmiin.
?Voinkos min? siihen luottaa?? nuorukainen taasen sanoo.
?Mutta pian min? siit? selv?n saan--annappas k?tesi t?nne!?
?Mit? varten??
?Min? n?et osaan katsoa k?dest? ja tied?n siit? kaikki.?
?Sin???
?Min? juuri.--Etp?s uskallakkaan!?
?Kyll? vaan senvuoksi.? Ja tytt? ojentaa k?tens?.
Mit?s siit? nyt tuleekaan? ajattelee h?n--syrj?st?katsoja.
?Totta sin? n?yt puhuneen?, sanoo nuorukainen vakavasti. ?Ei ole kukaan saanut k?dest? ottaa. Mutta t??ll? ulkona ikkunan alla--kyll?p?s niiden on tehnyt mieli sinun kukkiasi katsomaan!?
?Mist?s sin? sen tie... Ei, ei, et sin? mit??n tied?, omiasi vaan latelet!?
?Hiljaa, tiet?j? puhuu! Ja nyt min? ennustan sinulle tulevaisuutesi.--Hyv? ihme mit? min? n?enk??n! Enp? min? olisi uskonut...?
?Mit?, mit? sin? n?et?? tytt? h?t?isesti kysyy.
?En min? uskalla sanoa, sanon vaan ett? enp? min? olisi uskonut!?
?Sanot, kun ei ole mit??n sanomista!?
?Sanonko min? sitte?? kysyy nuorukainen ja katsoo ihan silm?terist? sis??n.
?Sano, jos osaat!?
?Mutta sin? et saa suuttua.? H?nen ??nens? alenee miltei kuiskaukseksi: ?Katsoppas tuota tuossa! Se tulee--ja ensi y?n?.?
?Kuka se?? tytt? levotonna kysyy.
?Se, jonka tuleman pit??--se, joka k?dest? ottaa.?
?Valehtelet!? tytt? huudahtaa. ?Ei ikin? tule semmoinen!?
?Hiljaa--en min? saata toisin puhua kuin mit? t??lt? n?kyy?, sanoo nuorukainen, ?Kyll? se nyt tulee! Se tulee puoleny?n aikaan. Eik? se pyyd? eik? rukoile, niinkuin ne muut; se vaan