Laulu tulipunaisesta kukasta | Page 3

on, hyv? on! T?ss' on minun parini.?
Piiri hajautui ja j?rjest?ysi samassa tuokiossa pitk?ksi leskenjuoksu-riviksi.
?Min?k? se leskeksi j?in? Yht? kaikki, pian t?st? suruvuodesta p??st??n.--Viimeinen pari ulos!?
Parikkaat vilistiv?t kumpikin puoleltaan, leski kirmasi keskelt?.
Paikka olikin kuin leskenjuoksukent?ksi luotu: loivaa viettoa sek? eteen ett? sivuille.
Leskell? oli tiukat paikat, sill? parikkaat olivat yksituumaisia. Ne jo kaarsivat kaukaa yhteen.
?Hehei, lis??pp?s h?yry?, sin? leskimies!? nauroivat katsojat.
Ja leski lis?si, vihkasi parikkaiden yhtym?kohtaan niin, ett? tanner t?misi. Ja enn?tti paraiksi. Tytt? py?rsi ymp?ri, sujahti vasempaan ja poltalti takakaareen, mutta otti liian pienen kaaren ja joutui kiinni.
?Ymp?ri k?yd??n, yhteen tullaan!?
Leikki? jatkettiin yh? yltyv?ll? rattoisuudella. Se oli semmoinen tuuli t?n??n, ett? kaikki huvitti; jokainen hiukankaan harvinaisempi k??nne, v?ist? ja py?rr?s otettiin raikuvalla riemulla vastaan.
Nyt oli Olavi lesken?. Seisoi l?ht?valmiina rivin edess? ja katsoi p?lyen sivuilleen.
?Viimeinen pari!?
Se oli ep?tasainen pari. Poika paksu, ahvenhartiainen savenk??nt?j?; tytt? pieni, solakka, tuskin seitsem?ntoista korvilla.
Poika puoleltaan pemisti suurta, rehti? kynt?miehen kaarrosta, tytt? suikasi kuin k?rpp? miltei suoraan ohitse, jotta punainen pusero vilahti ja auvennut letinp?? lehahti koholle ilmaan. Olavi poltalti j?less?.
?Sill?lailla, sill?lailla!? huudettiin joukosta.
Tytt? juoksi ensin kotvan suoraan, eik? Olavi p??ssyt paljoakaan l?hemm?ksi. Mutta sitte alkoi tytt? kaartaa kent?n poikki. Olavi oijusti, lis?si vauhtia ja p??si jo aivan kintereille.
?Nyt, nyt!? kuului kent?n laelta.
Tytt? vilkasi syrj?silm?ll? h?t?isesti taakseen, n?ki takaa-ajajan jo ojentavan k?tt??n ja teki ?kkik??nn?ksen. Humahdus--Olavi suikahti nurmikolle suulleen.
Tyt?n silm?t v?l?htiv?t veitikkamaisesti, kisapaikalta hel?hti raikas nauru.
Se nauru olisi Olavia harmittanut, mutta h?n oli tyt?n k??ntyess? n?hnyt jotain muuta:
?Jumala, sellaiset silm?t! Kuinka min? en ole niit? ennen huomannut??
H?n kapsahti kuin raketti yl?s, ja nyt uudelleen per?kanaa kent?n poikki.
Ahvenhartiainen laidallaan teki toivottomia kaarroksia.
??l? suotta p?lyilekk??n!? huudettiin h?nelle. ?Kyll? se sen nyt vie.?
Ahvenhartiainen pys?htyi ja j?i levollisena odottamaan.
Mutta kent?n toisella laidalla oli kiista kiihkeimmill??n. Olavi oli yh? l?hentynyt ja p??tti itsekseen: nyt min? sinut otan, kaarratpa yl?s- tai alasp?in!
Tytt? huomasi vaaran ja kaarsi alasp?in. Mutta k??ntyess? irtausi ulomman jalan kenk? ja lensi korkeassa kaaressa ilmaan.
Kisakent?lt? remahti raikuva riemuhuuto.
Tytt? pys?htyi neuvottomana. Olavi unohti takaa-ajon ja katsoi vain kenk??n. Juoksi sitte ?kki? muutamia askeleita ja otti putoavan keng?n koppina ilmasta.
Uusi, entist? valtavampi riemuhuuto kisapaikalta.
?Se se oli! Sill?lailla, sill?lailla!?
??l? antau, ?l? antau keng?t?nn?k??n!? kiihottivat tyt?t. Tytt? puhaltihe uudelleen juoksuun. Olavi kenk? k?dess?.
Sit? kelpasi katsella! Se ei ollut en?? tavallista leskenjuoksua, se oli kiistaa voitosta tai tappiosta--kiistaa, joka kiihdytti katselijoitakin ja jakoi ne kahteen puolueeseen.
Tytt? kiisi kuin sukkula. Solakka varsi oli sirossa kaaressa ja p?? uljaasti koholla. Letti oli auvennut kokonaan ja hajautunut tukka hulmuili kuin vaalea harja pitk?ll? j?less?. Punainen sukka vilahti tuon tuostakin helman alta.
Eik? se ollut Olavistakaan en?? tavallista leskenjuoksua. Nyt ei ollut kysymys vain parikkaan saavuttamisesta, vaan nuoren villivarsan kesytt?misest?--tulisilm?isen, vaaleaharjaisen, punasukkajalkaisen villivarsan.
He saapuivat kent?n vasempaan laitaan, juoksijain v?li? oli en?? vain sylen verran.
Vihdoinkin! ajatteli Olavi, pit?en varalla milloin tytt? kaartaisi yl?sp?in.
Vaan tytt?p? k??ntyi taasenkin alasp?in. Ja siin? k??nteess? n?ki Olavi semmoista, jota h?n ei ollut koskaan ennen n?hnyt--tyt?n lantion kaarroksen, notkeain vy?t?isten taivahduksen ja p??n sorean heilahduksen taaksep?in. H?n oli niin l?hell?, ett? tyt?n hiukset hulmahtivat aivan h?nen kasvojensa editse--h?n ei tiennyt varmaan sattuivatko ne, vai ilmako se vain poskille v?r?hti. Ja tyt?n silmist? pilkahti s?ihkyv? s?dekimppu, joka ilkamoi, kutsui ja kiihotti.
Gaselli! v?l?hti Olavin mieleen--kuva jostakin ennen lukemastaan kirjasta. Gasellin silm?t, gasellin sorja juoksu. ?Gaselli!? p??si h?nelt? ??neen kuin voitonhuuto ja h?n kiisi kuin hurja j?less?.
Tytt? kirmasi vinosti kent?n toisessa p??ss? olevan pienen kummun rinnett? yl?s.
?Kas, kas!? kuului kisapaikalta. ?Sep? j?niksen-ajoa!?
Punainen sukka vilahti kummun laella, Gaselli katosi sen taakse, mets?st?j? j?less?.
Loppukiista oli lyhyt. Tytt? oli jo v?s?ht?nyt ja oli tahallaan juossut kummun yli, p??st?kseen kaikkien n?hden tappaamasta. Olavi kiisi kuin vimmattu rinnett? alas. Tytt? katsahti taakseen, v?isti viel? vaistomaisesti vartalollaan, mutta tunsi samassa Olavin molempien k?sien tarttuvan ymp?rilleen.
?Gaselli!? huusi nuorukainen voitonriemuisesti. Mutta vauhti oli liian ankara, he kadottivat tasapainonsa ja kaatuivat molemmat yhdess?, silm? silm??n uponneena--ja vier?htiv?t viel? kerran nurmella ymp?ri.
Se oli kuin unenn?k?? Olavista, h?n ei tiennyt miten tuo kaikki oli tapahtunut. H?n tunsi vain ett? tytt? lep?si miltei poikittain h?nen rinnoillaan ja ett? h?nen valtoimet hiuksensa olivat valahtaneet h?nen kasvoilleen. Ne tuntuivat ik??nkuin hyv?ilev?n h?nt? kiihke?n ponnistuksen palkkioksi, ja ne olivat v?h?ll? h?net tukehuttaa. H?n katsoi katsomistaan tyt?n hehkuviin kasvoihin ja noihin ihmetelt?viin gasellinsilmiin, pit?en yh? h?nen ymp?rilt??n samalla otteella, mik? oli kaatuessa ollut. H?n olisi tahtonut ummistaa silm?ns? ja uneksia--kaatumisesta ja gasellinsilmist?...
?Mutta hyv? ihme, muut odottavat!?
He katsahtivat toisiinsa h?t??ntynein? ja irtausivat, mutta olivat niin h?mill??n, ett? tuskin kykeniv?t nousemaan. Olavi vihdoin haki kaatuessa syrj??n lent?neen keng?n ja ojensi sen tyt?lle:
?Pane pian jalkaasi, sitte l?hdet??n!?
Tytt? pani, mutta oli viel?kin niin h?mill??n, ett? j?i siihen paikkaansa seisomaan.
Harmin puna lensi Olavin kasvoille. H?nt? harmitti oma h?mmennyksens? ja h?nt? harmitti tyt?n saamattomuus.
?Tule!? sanoi h?n k?skevin katsein ja ojensi k?tens?. ?Juostaan!?
Heid?t otettiin hurraahuudolla vastaan, kun he juoksivat k?sikk?in kummun rinnett? alas.
Mutta kisapaikkaa l?hetess? valtasi Olavin uudelleen h?mmennys. H?nen piti suorastaan purra hammasta n?ytt??kseen levolliselta.
?Hyvin juostu, hyvin juostu!? huudettiin joka taholta.
?Ohoh, Olavi! Keng?n sait ja keng?n pit?j?nkin, mutta kyll?p? punotatkin!?
?V?hemm?st?kin!? sai Olavi vaivoin esiinpuristetuksi.
?Viimeinen pari ulos!?
?Ei, ei! Ei pilata sellaista juoksua; ei