Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 2

sed?lt? pyyt?nyt jotakin noista vanhoista postimerkeist?, mutta aina turhaan. Kirjekuoret olivat kaikki frankeerattuja, siis sellaisia, joitten postimaksumerkint? on itse kuoreen leimattu. Kun kuorten joukossa oli yli kolmekymment? 20:n kopeekan merkki?, punaisia ja mustia, kaikki erinomaisessa kunnossa, en katsonut olevani oikeutettu niit? h?vitt?m??n, vaan laitoin uuniin tulen, poltin kaikki kirjeet ja l?hetin kuoret luotettavan postimerkkikauppiaan v?lityksell? myyt?viksi. Sed?n j?ljellej??nyt omaisuus, joka melkein kokonaan oli testamentattu hyv?ntekev?isyyslaitoksille, tuli t?ten melkoisesti nousemaan.
Nyt kai kohta l?yt?isin sen salalaatikon, mist? napse kuului. T?ss? luulossani erehdyin suuresti. Sill? mihin paikkaan lipastoa hyv?ns? painoin korvani, kaikkialle kuului napse samanlaiselta. Hetken per?st? luulin kuitenkin huomanneeni napseen l?htev?n itse p??llislevyn vasemmalta syrj?lt?. Tarkasti tutkin jokaista pienint?kin saumaa ep?ilem?ni paikan kohdalta. Kaikki turhaan. Ei pienint?k??n nappulaa tai ponninta. Aloitin kuuntelemiseni uudestaan. Tunnin per?st? olin t?ysin varma siit?, ett? kellon naksutus kuului ihan yht? selv?sti oikean kyljen alareunasta kuin p??llislaudan vasemmalta syrj?lt?. Tuo hermostuttava napse oli saattanut minut ihan p?kerryksiin. Ja samassa muistin, ett? juuri t?n??n oli kuukauden ensimm?inen p?iv?. Huomenna ei naksutusta ehk? kuuluisikaan en??. Tunsin, ett? jos t?t? turhaa etsint?? jatkan, olen huomenna ty?h?n kykenem?t?n. Ja huomenna on minun pidett?v? huutokauppa, miss? sed?n irtaimisto hajoitetaan kaikkiin ilmansuuntiin. Kello k?vi kahtatoista. Riisuin vaatteeni, heitt?ydyin s?nkyyn ja -- samassa silm?nr?p?yksess? nukuin.
Kun sanon ?nukuin?, en tarkoita, ett? olisin todellista unta nukkunut, enp? edes ?koiran untakaan?. Sill? kauheat unenn??t rupesivat minua heti vaivaamaan. Olin kellotehtaassa, ja joka kulmalta raksuttivat kellot niin, ett? korviani vihlaisi. ?kki? mahdottoman suuri k?nnil?inen astui paikaltaan sein?n vierustalta ja rupesi vakavin askelin l?hestym??n minua. Osoittimet n?yttiv?t 12, ja alkavasta hyrin?st? ymm?rsin, ett? se rupeaa ly?m??n. Samassa tuli siit? K?nnin kuuluisa konekuokkija. Raksahdukset paukkuivat kuin pyssynlaukaukset, ja joka raksahduksella astui hirvi? askeleen minua kohti ja kohotti kaamean kuokkansa korkealle ilmaan. En p??ssyt paikalta liikahtamaan. Kuokkija irvisteli minulle kamalasti ja kohotti viimeisen kerran raskaan aseensa. Mutta ennenkuin t?m? ehti p??lakeni murskaksi ruhjaista, sain ylenm??r?isell? voimanponnistuksella pielukseni heitetyksi miehen kasvoihin. Kuului aika jyrin?, ja koneisto pys?htyi. Seisoin keskell? lattiaa, ja pieluksen olin heitt?nyt sed?n lipastolle. Olin niin valveilla ja pirte? kuin ihminen ikin? voi olla. Rupesin nauramaan itselleni t?ytt? kurkkua enk? voinut nauruani pid?tt??, vaikka muistin, ett? set? muutama p?iv? sitten oli maannut ruumiina t?ss? samassa huoneessa. Niin hullunkuriselta tuntui minusta tilani ja unenn?k?ni. Kello oli 12. Olin nukkunut puolen tunnin verran.
Nauruni kuitenkin taukosi yht? ?kisti, kuin se oli alkanut, ja kyyneleet nousivat silmiini. Tunsin ?kisti el?v?sti, ettei ollut p?ivi? kulunut siit?, kun set? oli ollut t?ss? huoneessa, vaan ett? h?n oli k?ynyt huoneessa juuri nyt, ettei ollut kahta minuuttia kulunut siit?, kun h?n oli huoneesta poistunut.
Mitenk??n en tuntenut voivani nyt nukkua. Puin p??lleni uudestaan ja istuuduin sed?n nojatuoliin.
Mutta mit? nyt?
Nukkumaan menness?ni olin j?tt?nyt lipaston kaikki laatikot huiskin haiskin lattialle, tuoleille ja p?ydille. Ainoastaan laskulevyn olin nostanut takaisin paikalleen, pannut saranoilleen ja lukinnut. Nyt olivat kaikki sek? isot alaosaston laatikot ett? yl?osaston pikkulaatikot laskulevyn takana tarkoin paikoillaan lipastossa. Yksi ainoa pieni salalaatikko, juuri se, joka oli erikoisen vaikeasti l?ydett?viss?, oli osaksi vedetty auki. Laskulevy oli laskettu alas. Sen p??ll? oli sed?n kultakello. Se oli pys?htynyt ly?nnilleen klo 12.
Sed?n kultakello oli siis onnellisesti k?siss?ni. Mutta k?sikirjoitus? --
Panin heti uudelleen maata ja nukuin levollisesti aamuun asti.
Seuraavan p?iv?n huutokauppa oli tapahtuva siten, ett? kaikki huudot oli maksettava heti k?teisell?. Olin varustanut muutamia satoja mukaani ostaakseni yht? ja toista set?vainajan tavaroista. Lipastoa en kuitenkaan ollut uskaltanut ajatella, kun hyvin tiesin sen tulevan kalliiksi, koska se oli kauttaaltaan kallisarvoisista puulajeista tehty ja taiteellisilla leikkauksilla koristeltu. P??tin kuitenkin, etten laske sit? menem??n toisille, jos varani suinkin my?nt?v?t. J?rjestin siten, ett? lipasto oli ensimm?isi? kapineita, jotka myytiin. Er?s talonpoikapohatta huusi heti sata markkaa, ajatellen siten saattaneensa kaikki kilpailijat vaikenemaan. Mutta kun naapuripit?j?n nimismies heti jatkoi: kaksi vertaa! poistui pohatta pelist?. Viisin ja kymmenin markoin kasvoivat huudot puoliv?liin nelj?tt? sataa, jolloin nuija napsahti ja sed?n lipasto oli minun.
Er?s vanha, taitava puusepp?, joka oli koko ajan seisonut vieress?ni, onnitteli minua sanoen, ett? nykyajan hintojen mukaan ei kannattaisi tuommoista tehd? tuhannellakaan markalla, ja lis?si, ett? semmoista ruusupuuta, jota sisusta on, ei saa en?? rahallakaan. Moni muu esine, jota olin ajatellut ostaa, oli minun nyt pakko j?tt??. En katunut kuitenkaan kauppaani, sill? minun t?ytyi saada selville, miss? kello oli ollut ja k?sikirjoitus arvatenkin viel? oli k?tkettyn?. Ennen ei mieleni saanut rauhaa.
Saatuani lipastoni kotiin ryhdyin heti uudestaan sen salaisuuksia tutkistelemaan. Joka ilta, p?iv?ty?n loputtua, etsin tuota salaper?ist? k?tk?paikkaa, yh? vain l?yt?m?tt?. Er??lt? tuttavalta sain lainata isonpuoleisen puusepp?kirjan, jossa kuvattiin ja selitettiin kaikenlaisia salalaatikoita ja niitten koneistoja. Ei mik??n n?ist? selityksist? sopinut minun lipastooni. Er?s puusepp? ehdotti selk?laudan irroittamista kyljist?. T?h?n en kuitenkaan tahtonut ryhty?. Osaksi pelk?sin siten ehk? turmelevani koneistoa, jos oli semmoinen olemassa, osaksi niit? leikkauksia, joilla sekin osa t?st? huonekalusta oli varustettu. Lipasto oli n?et tarkoitettu seisomaan vasen kylki ikkunan vieress?, jolloin alas laskettua laskulevy? voi k?ytt?? kirjoitusp?yt?n?. -- Kuukauden per?st? olin perin kyll?stynyt kaikenlaisiin huonekalujen salaisuuksiin. Olinpa melkein hieman harmissani set?vainajaan, ik??nkuin h?nelle ei olisi pit?nyt lukea ansioksi sit?, etten kyennyt