Latvasaaren kuninkaan hovilinna

kuninkaan hovilinna, by Alfred Emil Ingman

Project Gutenberg's Latvasaaren kuninkaan hovilinna, by Alfred Emil Ingman This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Latvasaaren kuninkaan hovilinna Seikkailuja Ven?j?n rajalta
Author: Alfred Emil Ingman
Release Date: September 12, 2005 [EBook #16687]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

LATVASAAREN KUNINKAAN HOVILINNA
SEIKKAILUJA VEN?J?N RAJALTA
Nuorisolle kertonut Alfred Emil Ingman.
Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Kirja 1916.

Sed?n lipasto.
Vain suuresti empien olen ryhtynyt kertomaan niist? tapahtumista, joista t?ss? kirjassa on puhe. Ei siksi, ett? niit? laatunsa t?hden tarvitsisi pit?? salassa. P?invastoin niist? kerrottiin siihen aikaan, kun ne sattuivat, jokaisessa sanomalehdess?, ja oikeudenk?ynti niitten johdosta oli mahdollisimman julkinen. Mutta itse tapahtuma-ajasta ei ole viel? kulunut nelj??kymment? vuotta. Muutamia niist? henkil?ist?, joitten nimet olivat sekaantuneet oikeudenk?yntiin, mutta jotka kuitenkin p?tevien todistusten puutteessa vapautettiin kaikesta vastuusta, saattaa viel? olla elossa.
T?m? on saattanut minut kahden vaiheille, sopiiko n?itten tapahtumien yksityiskohtia kertoa, vai olisiko ne i?ksi haudattava.
Mutta ?set??, joka n?iss? seikkailuissa oli uskollinen kumppanini -- ja jonka ansioksi on luettava, ett? n?m? vaaralliset rikolliset saatiin kiinni -- on minulta vaatinut nimenomaisen lupauksen, ett? kun h?n on viimeisen matkansa suorittanut, en pit?isi en?? salassa, mit? t?ss? asiassa on t?h?n asti salassa ollut. Kun viime kes?n? k?vin h?nt? t?lle matkalle saattamaan, viivyin paikkakunnalla, kunnes sain selkoa siit?, ett? varsinaisten asianomaisten sukulaisista ei ole nyt en?? elossa kuin yksi ainoa. H?nkin on parantumaton heikkomielinen eik? tied? t?st? maailmasta mit??n. Asianomaiset itse ovat jo kaikki kuolleet; viimeinen heist? kuitenkin aivan ?sken.
Minua ei asiain n?in ollen en?? mik??n est? kertomasta sit?, mink? t?ss? asiassa yksin nyt tunnen. Olin sed?n testamentin toimeenpanija. H?nen papereissaan oli j??hyv?iskirje minulle, jossa h?n muistuttaa minua lupauksestani, mutta samalla lausuu toivomuksenaan, etten mainitsisi h?nen nime?ns?. ?Ne vanhat yst?v?ni?, h?n kirjoittaa, ?jotka viel? el?v?t, tuntevat kyll? muutenkin minut itse tapahtumista, ja muille pysyn mieluummin tuntemattomana.? Kun siis seuraavassa kertomuksessa en ole maininnut henkil?it? ja paikkoja niiden oikealla nimell?, en ole n?in menetellyt syyst?, ett? pelk?isin jotakin, vaan kunnioittaakseni sed?n toivomusta ja ollakseni loukkaamatta niit? henkil?it?, jotka muuten saattaisivat pahastua.
Sed?n kirjeen luettuani yritin ter?st?? muistiani ja huomasin ihmeekseni, ett? paljon noista yhdess? eletyist? seikkailuistamme oli jo muististani haihtunut. T?m?nkin mahdollisuuden oli set? ottanut huomioon ja kirjeeseens? lis?nnyt j?lkikirjoituksen: ?Etsi lipastostani se salalaatikko, jota en ole sinulle ennen n?ytt?nyt. Sielt? l?yd?t kultakelloni, jonka kuoreen olen kaiveruttanut sinun nimesi, sill? se on nyt sinun omasi. L?yd?t my?s kertomuksen yhteisist? seikkailuistamme kes?ll?... --?
Sed?n iso kultakello oli ollut ihailuni esineen? siit? asti, kun se houkutteli minua astumaan ensi kertaa omin jaloin poikki lattian. Se oli vanhanaikainen ly?v? taskukello, vain kerran kuukaudessa vedett?v?. Parikymment? vuotta sitten se itse oli saanut ly?nnin -- puukoniskun --, joka oli t?ydelleen l?v?issyt sen py?re?n ruumiin. Samassa tilaisuudessa se heitti henkens? omistajansa hengen edest?. Sed?n vanhalta palvelijattarelta sain nyt tiet??, ett? set? vuosi sitten oli l?hett?nyt kellon Englantiin, jossa koko sisusta oli tehty uudestaan ja kuoret korjattu. Itse oli eukko n?hnyt minun nimeni ulkokuoressa, kun ?vanha kamreeri? aina kuukauden ensimm?isen? p?iv?n? veti kelloa. Kello oli eukon allakkana. Mutta kaksi viikkoa sitten, kun kamreeri joutui vuoteen omaksi, oli kello er??n? aamuna poissa, eik? sit? ollut sen j?lkeen n?hty. Eukko oli t?st? kovin huolissaan, sill? h?n tiesi, ett? yksin kellon korjaus oli maksanut ?paksun pakan seteleit??. Lohdutin nyt eukkoa sill?, ett? kultakello oli kamreerin omilla teill? ja kyll? l?ydett?viss?.
Olen kertonut sed?n kellosta siit? syyst?, ett? t?m? kirja olisi ilman sit? arvatenkin j??nyt kirjoittamatta: kellotta en olisi ehk? sed?n kertomustakaan k?siini saanut.
Sed?n papereita selaillessani olin koko ajan kuullut kellon napsetta, mutta luulin sen kaikuvan viereisest? huoneesta. Nyt rupesin kuuntelemaan tarkemmin ja huomasin napseen tulevankin sed?n isosta lipastosta. H?nen kellonsa oli siis vedettyn?, ja napseen johdolla luulin heti l?yt?v?ni kyseisen salalaatikon. Set?, joka oli erinomainen puusepp?, oli itse tehnyt lipaston ja, paljon joutoaikaa kun h?nell? oli, varustanut siihen suuren m??r?n salalaatikoita ja -kaappeja. Suurimmasta kaapista ilmestyi, jos sattui tulemaan vieraita, pari salaper?ist? nelikulmaista pulloa, jotka sed?n tiedonannon mukaan sis?lsiv?t linnunmaitoa eli voimantasoitustippoja, er?st? apteekin l??kett?, joka tekee heikon v?kev?ksi ja v?kev?n heikoksi.
Luulin tuntevani sed?n lipaston kaikki salaisuudet. Oudoksuin siis sit?, ett? kultakello oli laatikossa, joka oli muka minulle tuntematon, ja p??tin heti ottaa asiasta selon.
Poistin ensin kaikki vetolaatikot ja irroitin laskulevyn. Sen saranat oli n?et tehty siten, ett? levy oli irroitettavissa, jolloin suurimman salalaatikon kansi saatiin poistetuksi. Sitten poistin laatikko laatikon j?lkeen koko sisustuksen ja aukaisin kaikki minulle ennest??n tutut salalaatikot. Muuta en l?yt?nyt kuin huolellisesti suljetun, osoitteella varustetun kirjekimpun. Lyijykyn?ll? oli set? vapisevin k?sin kirjoittanut: ?Jos vastaanottaja ei el? en??, kun n?m? kirjeet l?ydet??n, on kirjeet lukematta poltettava.? Vastaanottajan tunsin hyvin, h?n oli kuollut samana p?iv?n?, jona l?hdin sed?n hautajaisiin. Kirjeet oli siis h?vitett?v?. -- Koulupoikana ollessani olin monta kertaa