Latvasaaren kuninkaan hovilinna | Page 9

metsä Villen
kirveeniskuista. Tehtiin mahtava hirsituli, ja pian seisoi tulen ympärillä
neljä höyryävää miestä, kääntyen aina sen mukaan kuin liiallinen
lämpö pakotti. Ukko, joka seisoi paljoa lähempänä tulta kuin me muut,
oli vetänyt pieksusaappaansa jalasta ja pannut ne loitommaksi tulesta
kuivamaan; valitteli, ettei nahka kestä lämmintä, niin pian kuin se on
ruumiista nyletty irti. »Missä voi sulaa, siinä nahka palaa», arveli
vanhus.
Setä ja minä emme voineet kyllin ihmetellä, miten ukon oli mahdollista
kestää niin lähellä tulta. Ukko silloin kertoi:
»Minä olen aina ollut hyvä löylyä ottamaan. Yhden ainoan kerran
eläissäni on ollut pakko astua lavalta alas, kun toinen jäi. Ja tuo oli
herrasmies. Olin nuorempana ollessani kerran Viipurissa ansiotyössä.
Siellä asui eräs herra, jonka sanottiin olevan semmoisen kossin löylyä
ottamaan, ettei ole kukaan vielä häntä voittanut. Olin monta kertaa
toivonut joutuvamme yhdessä saunaan, kun kerran satuinkin tapaamaan
hänet juuri saunan ovella. No olipa tuo ikävä, sanoin, että herra on jo
kylpenyt, olen kuullut herran olevan hyvän löylyä kestämään. Eihän
lämmin luita riko, vastasi hän, voinhan kylpeä samalla huomisillankin
edestä. Tehdenhän työstä pääsee, syöden leivänkannikoista. Riisuin
nopeasti ja menin lauteille. Herra tuli perässäni, hapuili käsillä
katonrajaa ja sanoi olevan kylmänpuoleista. Ei hän muka viitsi niin
vähän edestä riisua vaatteitaan. Istui sitten rahille. Nyt olin voitosta
varma ja rupesin löylyä lyömään. Kuta enemmän viskasin, sitä
enemmän tuo vain huokaili hyvinvoinnista. Huomasin hetken perästä,

että ellen nyt lähde, lähtee nahka; minun täytyi lauteilta pois. Tuo
kovanahkainen vain jäi rahilleen ja minun mennessäni pyysi antamaan
vielä pari napollista lisää. Kiusalla heitin koko kiulullisen. Silloin vasta
tuli hänkin alas, yski vähän ja sanoi tulevan sisälliselle ihmiselle
jotenkin lämmintä. Vielä tänään ihmettelen, miten ihminen voi noin
lämmintä kestää. Ja vielä iso turkki päällä», päätti vanhus pakinansa.
Nauroimme sedän kanssa makeasti ukon ihmettelylle. Emme hennoneet
hänelle sanoa, että herrasmies oli pitänyt häntä pilanaan. Äijä sai jäädä
luuloonsa, että Viipurin herra oli hänet rehellisessä saunakilpailussa
voittanut.
Vanhus oli ensimmäisenä kuiva, vaikka hän oli ainoa, joka oli ollut
likomärkä. Setä rupesi kysymään häneltä, kuinka hän oli uskaltanut
tehdä hyppäyksen veneestä liukkaalle kivelle.
-- Ettekö yhtään pelännyt?
-- Mitäpä vanhan kannattaa kuolemaa pelätä. Nuoren kuolema on kun
sattuu, mutta vanhan on pakosta. Minä olen ikäni jo täyteen elänyt eikä
minusta ole enää paljon hyötyä. Mutta teillä pitäisi olla monta vuotta
elettävänä. Ehkä te, nuori herra, ette ole vielä kolmeakaankymmentä?
Selitin olevani vasta pari vuotta kolmattakymmentä, suorittaneeni juuri
maisterintutkintoni ja aikovani koulunopettajaksi.
-- Näytätte olevan riski ukko.
-- Olenhan minä, Jumalan kiitos, ollut aina terve, mutta rupeavat ne
vuodet lähenemään, joista raamattu sanoo: ne eivät minua miellytä. Ei
pidä vanhaksi toivoa, vanhan on paha elää.
Setä puuttui puheeseen.
-- Kun isäntä kertoi maksaneensa Kyttyrä-Jaskalle lahjuksia, luulin
teidänkin kuuluvan rosvojen suosijoihin enkä paljon luottanut talosta
saamiini tietoihin. Nyt ymmärrän, että te ainakaan ette kuulu rosvojen
ystävien joukkoon.

-- Kyllä kaikki, mitä poikani kertoi, oli totta, valitettavasti lahjuksista
myöskin. Kyttyräisen kuullen kieltelin poikaani antamasta, ja rosvo
lupasi sopivassa tilaisuudessa pitää minut muistissaan; mutta niinkuin
äsken sanoin, olen vuoteni elänyt enkä minä Kyttyräisen uhkauksista
välitä.
-- Miten te olisitte isäntänä ollen menetellyt?
-- Jaskalle olisin sanonut, että talo on liian köyhä semmoista
ylimääräistä verotusta maksamaan. Sillä sitä se onkin. Ja Jaskan
lähdettyä olisin vienyt kirkonkylään vaikka viimeiset jyvät aitasta ja
ostanut tuommoisen kaksitoista laukausta ampuvan pyssyn, jommoinen
on tuomarillakin. Ne kuuluvat olevan muutenkin erinomaisia
metsästyspyssyjä. Isännällä on ennestään isoreikäinen haulikko,
molemmilla pojilla on luodikot, ja ovat jo koko hyviä ampumaan,
vaikka ovat puolikasvuisia vain. Oma pyssyni laukeaa myös nopeasti,
ja silmät on minulla vielä kuin kotkalla. Kyttyräisillä ei kuulu olevan
tätä nykyä kuin neljä pyssyä vain. Kyllä me heitä vastaan olisimme
puoliamme pitäneet.
-- Mutta jos Jaska olisi yön aikana talon polttanut väkineen kaikkineen?
-- Ei Halli laske yön aikaan ketään vierasta niin lähelle taloa. Eikä
Kyttyräinen ole niitä miehiä, joka saalista toivomatta menee
tuommoista tekemään. Myös luulen, että sakki pysyy nyt jonkin aikaa
hiljaisempana, sillä ainakin kahdentoista isännän kanssa on rosvolla nyt
vuosisopimus. Hän on viime aikoina huomannut tämän konstin
vähemmän vaaralliseksi ja kuuluu aikovan tehdä vielä paljon uusia
sopimuksia. Suurimmista taloista kuuluu saavan aina neljään tynnyriin
asti. Kyllä se hänen polttimonsa tarpeeksi riittää.
-- Mitä hullutuksia. Onko hän salapolttaja myöskin?
-- On. Ja parhaimpia keittomestareita kuuluu olevankin. Sanotaan
saavan kolme kannua enemmän tynnyristä kuin parhaimmat. Hyvän
osan ryyppää itse kaveriensa kanssa, niin että iltasilla ovat kaikki
pahoin päihtyneet. Mutta paljon myös myy sekä Suomen että Venäjän
puolelle. -- Eikö komisarius ole tätä tietänyt?

-- En ole tietänyt salapolttajaksi. Enkä ole voinut aavistaakaan, että
monet isäntämiehet ovat ryhtyneet tuommoisiin häpeällisiin kauppoihin
julkisen rosvon kanssa. Sehän on enemmän kuin häpeällistä. Tiedättekö
ketään noista raukoista? Poikannehan sanoi itse olevansa yksi.
-- Tiedänhän minä useitakin. Mutta kun ilmianto katsotaan ihmisten
kesken häpeälliseksi, en tahdo nimiä sanoa.
Setä ymmärsi ukkoa eikä vaatinut enempiä tietoja, vaan lupasi ottaa
itse myöhemmin asiasta selkoa. -- Vanhus rupesi nyt tekemään lähtöä,
ja setä kysyi, miten hän aikoi päästä veneeseensä. Ukko sanoi
aikovansa kiertää